Tunteet on tehty tunnettaviksi, mutta kaikkia sanoja ei ole tehty sanottaviksi – Näin tunteita voi purkaa satuttamatta itseään tai muita

Sanotaan, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Olen täysin samaa mieltä. Mutta tarvitseeko ja kuuluuko kaikkia tunteita ilmaista ihmissuhteissa täysin raakana ja suodattamatta?

On iso paradoksi sallia itsensä tuntea hyvin rehellisesti kaikki se raadollinenkin, mitä tuntee, ja silti muistaa, että tunne itsessään ei ole välttämättä tehty kaadettavaksi kenenkään toisen niskaan.

Parisuhteessa draamaan taipuvaisena persoonana olen joutunut  saanut opetella, että kaikkia tunteita ei ole viisasta syöstä ulos suustani, vaikka ne sillä hetkellä tuntuvatkin palavan todelta. En missään nimessä tarkoita, että tunteita pitäisi kieltää tai varsinkaan tukahduttaa. Tarkoitan sitä, että odotan mielummin tunnekuohun laantumista ja puran hetken tunnetta itse, ennen kuin ilmaisen sitä toiselle.

Pystynkö tähän aina? En todellakaan.

Viha on usein pintatason tunne, joka suojaa surulta. Vihan tunne on terve ja inhimillinen, mutta lähes varmuudella sen takaa löytyy jotain syvempää. On minulle itselleni hyödyllistä päästä sinne syvemmälle, vaikka olisikin houkuttelevaa jäädä vihaisuuteen kiinni.

Tunteiden purkamisessa on mielestäni kaksi tärkeää suuntaa:

1. Tunteen purkaminen, joka on sinua itseäsi varten

Se, miten purat tunnetta itseäsi varten, ei ole välttämättä sama tapa, jolla ilmaiset tunnetta muille. Tunteen purkaminen voi olla hyvin konkreettista, kirjoittamista, tanssia, huutamista, pitkiä hengityksiä, kehon ravistelua, jonkun hengitys- tai kehoterapian hyödyntämistä.

Allekirjoittaneelle toimii usein parhaiten kirjoittaminen ja itseni rauhoittaminen hengityksillä. Tämän persoonan ei kannata lähteä liiaksi lietsomaan vihaa ulos, sillä minun tapauksessani en saa sillä rauhoitettua itseäni, vaan ylikuumenen.

Jos olen viisas ja kuulen sydäntäni näissä hetkissä, koitan ajatella ”Eevi rakas, saat tuntea mitä tunnet. Nyt on kuitenkin aika odottaa. Tunne saa olla tässä. Sille on hyvä syy. Nyt ei ole aika tehdä mitään repivää”.

Uusimpien tutkimusten mukaan mikään tunne puhtaana tuntemuksena ei kestä yli 90 sekuntia. Jos taas lähden lietsomaan tunnetta ja kerron siitä lisää tarinoita, se varmasti kestää pidempään. Jos taas en salli koko tunnetta, se takuulla jää muhimaan sisuksiini ja muuntuu vaikkapa katkeruudeksi tai passiivisaggressiivisuudeksi.

Jos tunne tukahdutetaan, se alkaa myös kehollistumaan. Kurkkua kuristaa, sydämessä tuntuu puristusta, vatsaa vääntää.

Siksi tunteen purkaminen rakentavasti tekee hyvää ennen kaikkea sinulle itsellesi.

2. Tunteen ilmaisu toiselle

Tunteen ilmaisu ja näkyväksi tekeminen toiselle on tärkeä kohta jokaiselle, joka haluaa olla osana aitoja, rehellisiä ja eheytymistä mahdollistavia ihmissuhteita.

Ihmisyys on moninaista. Turvallisessa ihmissuhteessa on tilaa aitojen tunteiden paljastamiselle, tutkimiselle ja käsittelylle; ilman leimaantumista tai tuomitsemista.

Joskus luultavasti jokaisella läikkyy yli ja tunteet tulee purettua ”ei niin rakentavalla tavalla”. Sekin on osa elämää, mutta päivittäiseen käyttöön se ei ole soveltuvaa.

Tunteiden ilmaisu on taitolaji. Siinä oleellista on omistaa se, mitä kokee – tietäen, että tunne ei ole koskaan koko totuus – ja tehdä se silti näkyväksi. Tunteen näkyväksi tekeminen mahdollistaa sen tutkimisen lempeydellä.

Hyviä keinoja aloittaa vaikean tunteen ilmaisu on mm.:

”Tätä on nyt vaikea kertoa, mutta haluan kertoa silti….”

”Seuraavan asian kertominen on minulle vaikeaa, koska pelkään, että tulkitset sen syytöksenä. Haluan heti selventää, että kerron omasta kokemuksestani, en halua laittaa sanoja suuhusi.”

”Auttaisitko minua tutkimaan tällaista tilannetta, jossa tunnen.”

Esimerkki parisuhteesta

A:  Tätä on nyt vähän vaikea kertoa mutta, huomaan jännittyväni, kun lähdet viikonlopuksi pois. En sano tätä siksi, että et menisi, vaan siksi että haluan ymmärtää itseäni paremmin.

Huomaan, että minua myös hävettää se, että jännityn. Koen, että en saisi ahdistua. Se saa minut esittämään ja vetäytymään. Se tuntuu vaikealta.

B: Kiitos, että kerroit. Se on molemmille parempi. Oikeastaan huomasinkin, että joku viikonlopussa hämmensi sinua, mutta en oikein itse tiennyt miten ottaa asia esille.

A: Niin, olen kai tottunut tällaisissa tilanteissa nielemään tunteeni ja esittämään.

B: Onko tällaisia tilanteita ollut elämässäsi aiemmin? Haluaisitko kertoa niistä?

Todellinen elämä ei ole oppikirjan mukaista, ja se on ihan ok.

Oleellista ei ole lopulta se, miten toinen reagoi, sillä se on jotain, jota emme voi kontrolloida. Oleellista on se, että lakkaamme itse piilottamasta, tukahduttamasta ja häpeämästä.

Annamme toiselle mahdollisuuden hyväksyä meidät siellä, missä oikeasti olemme.

Tunteiden ilmaisu on mielelle aina riski. Se pelkää tulleensa torjutuksi, ja se on luultavasti joskus tullut torjutuksi. Niin vaikealta, kun se voikin tuntua, tätä kaavaa kannattaa murtaa. Sillä aikuinen ihminen ansaitsee ihmissuhteen, jossa on tilaa inhimillisyydelle.

Tunteiden ilmaisu parhaimmillaan lisää luottamusta, me-henkeä, sitoutumista ja keskinäistä kunnioitusta ja hyväksyntää.

Aika arvokkaita juttuja.

Tunteet on tehty tunnettavaksi. Kaikkia sanoja ei ole tehty sanottavaksi. Emme saa ikinä takaisin sitä, mitä sanomme. Satuttavat sanat saattavat jäädä elämään vuosikymmeniksi. Luultavasti olemme jokainen joskus kuulleet jotain kipeää, jota on vaikea unohtaa. Luultavasti olemme jokainen laukoneet suustamme jotain, jota joku toinen ei voi unohtaa.

Armollisuutta ja anteeksiantoa.

 

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
🎅 Kuuntele ILMAISEKSI 30 päivää äänikirjoja – tarjous koskee myös aiemmin Storytelia kokeilleita! ⭐️ Voimassa 31.12. saakka!
Tarjous vain tästä!
close-image