Utelias, myötätuntoinen ”miksi” voi olla elämän voimauttavimpia kysymyksiä

Kun jokin elämässäsi jumittaa tai törmäät jatkuvasti samantyyppisiin ihmissuhteisiin tai pulmiin, jokin sinussa vetää puoleensa toistuvasti samantyyppistä tilannetta tai oloa. Ei ole voimauttavaa surkutella uhrina, miksi minulle jatkuvasti käy näin. Voimauttava valinta on avautua kuulostelemaan uteliaasti, mitähän sellaista minussa oikein tapahtuu, jota todellisuus minulle tällä tavoin peilaa?

On tosi inhimillistä lanata tunteiden kirjoa, olla hukassa ja hämmentynyt kun tapahtuu ankeita juttuja. Järkytykseen, hämmennykseen, suruun tai kiukkuun liittyvässä miksi-kysymyksessä on toinen energia, kuin eteenpäin orientoituvassa, kuulostelevassa sisäisyytensä tutkailussa. Kun on sen aika, myötämielinen itsensä kuulostelu auttaa kasvamaan eteenpäin, laajentamaan tietoisuutta.

Ystäväni tuumaili kotva sitten, onko se muka aina niin, että haasteissa ihmissuhteet ja elämä peilaavat meille sellaista, mitä itsessä on vaikea tunnistaa. Mitä, jos ei ollenkaan koe olevansa kateellinen, mutta kokee jatkuvasti olevansa toisten kateilun tai ihme suhmuroinnin kohteena? Ajattelen, että jokainen tilanne ja kohtaaminen kysyy pohjimmiltaan vain yhtä asiaa.

Utelias, myötätuntoinen miksi voi olla elämän voimauttavimpia kysymyksiä.

Ei universumi rankaise meitä lähettämällä kypsymättömiä tai vaativia ihmisiä tai kohtaamisia tiellemme tai lunta tupaan. Universumi kysyy, millä tavalla jätät puolustamatta rajojasi tässä? Miksi uskot, että sinun pitää olla kaikille isä tai äiti tai huolehtiva vastuunkantaja? Millä tavalla itse hylkäät tai pienennät itseäsi? Mitä ajattelet ja koet itsestäsi näissä toistuvissa tilanteissa? Mitä pohjimmiltaan haluaisit kokea? Kuinka voisit löytää uudenlaisen tavan suhtautua itseesi, kun jälleen käy näin?

Mitä itsensä hyväksyminen ja rakastaminen tässä kohtaa tarkoittaisi? Tämän konfliktin keskellä tai silloin, kun joku toinen ei osaa osoittaa myötätuntoa itseään (ja sinua kohtaan)?

Miksi-kysymys, uteliaasti, erilaisille oivalluksille avautuen, voi olla yksi elämäsi voimauttavimmista kysymyksistä. Kun sisälläsi on riittävästi turvallista tilaa, myötätuntoa ja kykyä kannatella itseäsi, voimaudut kyseenalaistamaan ja tarkastelemaan (toistuvia) valintojasi. Opit kääntymään oman sisäisen neuvostosi puoleen, etkä taistele sen kanssa mitä muut ovat tai mitä tapahtuu. Miksi toimin näin? Miksi valitsen tällä tavalla? Miksi reagoin tai suhtaudun niin kuin teen? 

Sisäistä muutosta ja oivalluksia syntyy, kun a) uskallat kysyä itseltäsi uusia kysymyksiä b) toimia eri tavalla kuin aiemmin c) antaa sisäiselle äänellesi kaikkein suurimman tilan.

Uteliaisuus muuttaa oloa ja elämää, koska se avaa ovia. Uteliaisuus auttaa tutkimaan, mikä omassa elämässä toimii ja mikä ei. Millainen olo minulle tulee, kun katson itseäni näin? Miten itseäni oikeastaan katsonkaan? Millaiset valinnat johtavat siihen, että voin hyvin? Kuinka voisin tukea itseäni paremmin?

Uteliaisuus on sitä, ettei sinun tarvitse vielä tietää vastauksia. Uteliaisuutta tarvitaan, kun haluaa lähteä ottamaan uusia askeleita elämässään. Usein puhutaan rohkeudesta, mutta päättäväinen kiinnostuneisuus voi tuntua helpommin lähestyttävältä silloin, kun ei tunne oloaan rohkeaksi. Mitä jos sinun ei tarvitsekaan olla yhtään rohkeampi kuin nyt olet, vaan esittää enemmän rakentavia ja itsellesi myötätuntoisia kysymyksiä?

Miksi-kysymyksen myötätuntoisin versio on tämä: mitä rakkaus itseäni kohtaan tässä asiassa tai juuri tänään olisi?

---

Tervetuloa valmennukseen ja konsultaatioon Helsingissä tai Skypen kautta tästä.