Teksti: Lääkäri Olli Sovijärvi
Oletko joskus ottanut vitamiinivalmisteita purkista ajatellen että se lisää elinvoimaasi? Kyllä, niin minäkin :). Mutta onko näillä olemassa mitään todellisia vaikutuksia hyvinvointiimme? Otetaanpa siitä selvää…
Vitamiini on puolalaisen biokemisti Casimir Funkin keksimä termi terveydelle elintärkeille aineille. Hän keksi sanan vuonna 1912 johdettuaan sen latinan kielen sanasta vita, joka tarkoittaa elämää ja amine, joka puolestaan viittaa typpipitoiseen amiini-ryhmään. Funk luuli tiamiinin (B1-vitamiini) löydettyään, että kaikki muutkin ravinteet olisivat amiineja. Brittiläinen biokemisti Jark Drummond ehdotti vuonna 1920 että nimi muutettaisiin ”Vitamine”:sta ”Vitamin”:ksi, kun havaittiin ettei kaikissa vitamiineissa ollutkaan amiiniryhmää. Vitamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan elimistössä normaaleihin fysiologisiin toimintoihin (vrt. kivennäisaineet ja hivenaineet, jotka ovat epäorgaanisia).
Perusterveen ihmisen vitamiinien tarve on suhteellisen pieni. Tarvetta kuitenkin lisää merkittävästi muun muassa stressi, hiljainen ja krooninen tulehdustila, pitkäaikaiset sairaudet, monet lääkitykset, tupakointi, raskaus ja imetys, raskas fyysinen työ sekä erilaiset ympäristön aiheuttamat kuormitukset (toksiinit, kemikaalit, lääkeaineet ym.). Tunnistatko itsesi jossain elämäsi vaiheessa näistä kuvauksista? Myös erilaiset geenivirheet eli mutaatiot voivat estää vitamiinien imeytymistä ja tavallista biologista hyväksikäyttöä elimistössä. Nykyisin suositut äärimmäisyyksiin viedyt dieetit voivat tutkimusten mukaan johtaa mikroravinnepuutoksiin.
Vitamiinit jaetaan imeytymistapansa perusteella kahteen luokkaan: rasvaliukoiset vitamiinit ja vesiliukoiset vitamiinit. Liukenemis- ja kuljetustapa vaikuttaa siihen, kuinka hyvin vitamiinit imeytyvät elimistöön ja toisaalta voidaanko näitä varastoida kudoksiin vai ei. Vesiliukoiset vitamiinit eivät varastoidu kovin helposti elimistöön (pl. B12-vitamiini), kun taas vastaavasti rasvaliukoiset vitamiinit varastoituvat kudoksiin helposti, kun rasvahappojen saanti ja imeytyminen ravinnosta ovat riittävällä tasolla. Rasvaliukoisia vitamiineja ovat A-, D-, E- ja K-vitamiinit. Myös karotenoidit ovat rasvaliukoisia. Vesiliukoisia vitamiineja ovat C-vitamiinit ja eri B-ryhmän vitamiinit. Vitamiinit eivät kuitenkaan ole kemiallisesti tai toiminnallisesti sukua toisilleen.
Monesti sanotaan, että normaali kotimainen arkiruoka riittää täyttämään kaikki elimistön tarpeet, mutta onko asia todella näin mustavalkoinen?
Vitamiinien määrä hedelmissä, kasviksissa ja eläinkunnassa on vähentynyt viimeisen parin vuosikymmenen aikana merkittävästi tehoviljelyn (keinolannoitteet, tuholaismyrkyt), kasvien jalostamisen ja maaperän köyhtymisen myötä. Vuonna 2004 julkaistun tutkimuksen mukaan 43 eri ravintoaineen pitoisuus on laskenut merkittävästi viiden vuosikymmenen aikana (1950-1999). Vastaavia tuloksia on saatu ympäri maailmaa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa vuosien 1930–1980 välisenä aikana kasvisten keskimääräinen kalsiumtaso laski 19 prosenttia, rauta 22 prosenttia ja kalium 14 prosenttia.
Nyrkkisääntönä on, että mitä alkuperäisemmässä kunnossa ruoka on, sitä todennäköisimmin sillä on myös terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Meta-analyyseissä on muun muassa todettu, että luonnonmukaisesti tuotetut luomuelintarvikkeet sisältävät merkittävästi enemmän antioksidantteja ja vähemmän raskasmetalleja ja torjunta-aineita kuin ei-luomulaatuiset elintarvikkeet.
Vitamiinit täyttävät elimistössä oman tehtävänsä, jota mikään toinen vitamiini, ravintoaine tai muu kemiallinen aine ei voi korvata. Vitamiinit ovat eri entsyymijärjestelmien osia, koentsyymejä tai näiden lähtöaineita. Ne osallistuvat laajasti koko elimistön aineenvaihdunnassa eri vaiheisiin ja solujen biokemiallisiin toimintoihin. Näitä ovat muun muassa energiantuotanto, immuunijärjestelmän toiminta, DNA- ja RNA-vaurioiden ehkäisy ja korjaaminen, solujen jakautuminen, detoksifikaatio ja hermosolujen vaurioiden korjaaminen. Vitamiinit toimivat vuorovaikutuksessa keskenään sekä eri mikroravinteiden kanssa.
Finravinto 2012 -tutkimuksen mukaan miehistä 43 % ja naisista 64 % käytti jotakin ravintolisää. Valmisteita, jotka sisältävät sekä vitamiineja että kivennäisaineita käytti miehistä 15 % ja rasvahappovalmisteita 16 %, naisilla vastaavat luvut olivat 31 % ja 22 %. Eniten ravintolisien käyttäjiä oli D- ja E-vitamiinivalmisteilla, naisista yli puolet käytti valmisteita, joista sai D-vitamiinia. Naiset käyttivät myös kalsiumia, magnesiumia ja C-vitamiinia sisältäviä valmisteita.
Olisiko nyt hyvä aika mittauttaa elimistösi vitamiinitasot?
TULOSSA LOKAKUUSSA 2018! Suomen ensimmäinen lääkärin kokoama kokonaisvaltaisen ja tasapainoisen ravitsemustilan saavuttamiseen keskittyvä verkkovalmennus.
