Se miten kohtelemme luontoa, kuvastaa sitä, miten kohtelemme itseämme – Luonnon roskaaminen on kuin itsensä kiusaamista

Ihminen on tasapainoisin silloin, kun hän on luonnollinen. Luonnollisena oloon kuuluu rehellisyys, aitous ja vastuu. Anteliaisuus ja runsaus, kauneus ja kärsimys, kaikki mitä luonto meille tarjoaa esimerkillään. Kaikki mitä löytyy luonnosta, löytyy myös meistä.

Voimme parhaiten silloin kun olemme harmoniassa luonnon kanssa. Kun luonto ravitsee itseään sateella ja käy matalalla paineella, on meidänkin syytä hidastaa ja sisäistää jotain elämässämme, ravita juuriamme, vahvistaa perustaamme. Kun luonto kuplii iloa, meilläkin on hymy herkässä ja kevyt olo.

Luonto ei vaadi palkkaa eikä käy vaihtokauppaa, vaan on ikuisesti antelias ja runsaudessaan uudistuva. Se näyttää meille, että aina ei voi kukoistaa, pitää välillä kuihtua ja kärsiäkin. Vuodenajat ovat erilaisia ja tarvitsemme eri asioita eri vuodenaikoina, pitää siis olla tietoinen ja tiputtaa vanhoja uskomuksia ja tapoja ja uudistua aikojen mukana. Pitää olla rehellisesti sitä, mitä on. Kukat eivät pyytele anteeksi loistoaan, rikkaruoho ei tunne kateutta kukkaa kohtaan.

Luontokappaleina luonto ja sen syklisyys vaikuttaa meihinkin. Oman elämän tärkein teema voi heijastua vahvasti eri vuodenaikoihin. On hyvä tunnistaa mitkä vuodenajat herättävät mitäkin tunteita. Käytätkö talven pimeyden hyväksi olemalla piilossa maailmalta, palautuaksesi syksyn irtipäästöistä, vai onko talvi juhlapyhien sosiaalista vilskettä? Saatko kevään valosta uutta energiaa vai onko kevät sinulle rankkaa aikaa, koska samainen valo tuo kaikki toimimattomat asiat ja pölyttyneet kulissit päivänvaloon?

Mitkä vuodenajat ovat sinulle lepokautta ja mitkä muutoksen aikaa?

Luonto elää harmoniassa ympäristön kanssa ja antaa tilaa jokaiselle, löytää ratkaisun ja kasvukohdat vaikka asvaltin reunasta. Luonnossa on miljoonia eri lajeja ja kaikki hyväksytään osaksi yhteisöä. Kaikilla on tehtävänsä ja tarkoituksensa. Luonto on myös karu ja raaka ja se ei peittele sitä. Se suuttuu, uhkuu, puhkuu, päästää ja purkaa pahan pois. Luonto on äärimmäisen kunnioitettava, eikä meillä ole parempaa tai luotettavampaa esikuvaa. Luonnollisuus on meille ominaisin ja sallivin elämisen muoto. Todellinen luontomme on tila, jossa emme tarvitse ulkopuoleltamme mitään, sillä olemme sisäisesti niin voimakkaita.

Uskomuksemme ovat kuin roskia, joita keräämme luontoomme.

Se miten kohtelemme luontoa, kuvastaa sitä, miten kohtelemme itseämme. Jos arvostamme itseämme, emme roskaa luontoa, emme lisää sen taakkaa. Jos rakastamme itseämme, rakastamme myös luontoa, kaikkia sen eri lajeja. Jos olemme kiitollisia elämästämme, olemme kiitollisia myös vehreästä ja elinvoimaisesta luonnosta ympärillämme. Luonto pitää meidät hengissä, maadoittaa, hoitaa ja tasapainottaa meitä. Luonto kulkee kanssamme käsi kädessä, tuntien ja heijastaen ihmisyyden olotilaa.

Kun toimimme itseämme eli luontoamme vastaan, lisäämme roskia, vahvistamme haitallisia uskomuksia.

Kun näen ihmisten heittävän roskia maahan, tai kohtelevan luontoa kaltoin, tulen surulliseksi, sillä näen, miten vähän he arvostavat itseään. Mieleeni ei tulisi heitä moittia ja näin lisätä heidän tuskaansa, päinvastoin, hymyilen heille ja sanon heille jotain, joka herättää heidän luontonsa. Annan ihmisille uuden näkemyksen heistä itsestään, näen sen luonnollisuuden, mitä he eivät sillä hetkellä näe. Se on sitä samaa tasapainottavaa ja myötätuntoista työtä mitä luontokin meidän puolestamme tekee.

Kaikilla meillä on omat roskakasamme, toisilla enemmän ja toisilla vähemmän. Jos haluat voimistaa ja tukea luonnollisuutta itsessäsi tai läheisissäsi, se ei onnistu syyllistämällä tai moittimalla, neuvomalla tai tuomitsemalla. Kun näet ihmisten todellisen luonnon, todella NÄET heidät kaiken sen roskan alta, löydät kauneuden ja voiman. Luontokin haluaa että se nähdään. Se kasvattaa meille mitä ihanampia kukkia, mutta ehdimmekö me ihastella niitä? Luonto haluaa että sitä arvostetaan. Roskaajille antamani huomion jälkeen olen monta kertaa nähnyt, miten he nostavatkin roskansa ja vievät sen roskikseen. Tästäkin olen kiittänyt. Päästä irti, heitä pois, älä enää roskaa luontoasi, älä takerru mihinkään, mikä aiheuttaa sinulle lisää tuskaa. Älä lisää roskan ja kaaoksen määrää, vaan lisää teoillasi ja sanoillasi luonnollisuutta, kunnioitusta, kiitollisuutta ja sydämellisyyttä.

Poimi ja heitä pois roskia, tee sitä fyysisesti sekä henkisesti. Älä anna kenenkään roskata omaa tonttiasi. Näytä esimerkilläsi miten ympäristö pidetään puhtaana, jotta voisimme kaikki kukoistaa yhdessä.

 

ps. Liity mukaan Roska päivässä -liikkeeseen!

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: