Aidolla rakkaudella ei ole agendaa – Rakkautta on olla hyvä, hyväksytty ja riittävä

Nuo pienet, suuret sanat. Kaikille tutut, kaiken ytimessä. Rakastan sinua. Jokainen haluaa ne kuulla ja sanoa. Ne on omistettu mittaamattoman monta kertaa tässä elämässä rakastetulle, itselle, lapselle, vanhemmille, ystävälle tai korkeimmalle voimalle. Ne on sanottu kaikin kielin. Mutta mitä niillä tarkoitetaan? Mitä on sanojen takana?

Je t’aime. Ich liebe dich. I love you. Jag älskar dig. Ik hou van jou. Ma armastan sind. Te amo. Ti amo.

Monet vuodet ja sukupolvet ovat kannatelleet noita sanoja ja ne meitä. Ne ovat piirtyneet jokaiseen psyykeen ja sydämeen. Ne on sanottu vakavilla hetkillä ja kevyesti, ja niillä on romutettu ja rakennettu paljon. Paitsi sanoin, ne ilmaistaan myös teoin tai sanattomasti.

Joskus sanat juuttuvat kurkkuun. On helpompaa vetäytyä, räyhätä tai esittää haavoittumatonta, kuin myöntää: eikö rakastettaisi. Rakkaus on tuntemattomalla maaperällä kävelemistä ja sekin tekee siitä kiinnostavaa. Sen hallitsemattomuus on joillekin myös uhka. Rakkautta ei saa selitettyä loppuun, eikä sille voi luoda käyttöjärjestelmää, joka toimisi jokaisessa tilanteessa.

Rakkautta ei voi käskeä

Pitkän suhteemme alkuvuosina mieheni oli nuoresta iästään huolimatta tarkkana: hänestä tuntui, että sanojen rakastan sinua mukana kulki painolastia ja odotuksia. Minäkin kuulin ääneen sanottuja ja sanomattomia lisäyksiä. Rakastan sinua, jos… Etsimme viisautta sanojen takana. Mitä ne tarkoittavat, mitä rakkaus?

Rakastimme silloinkin, mutta elämä ei ollut vielä koulinut meitä noiden sanojen syvempiin merkityksiin. Kun elää yhdessä pitkään (19 vuotta jo), saa nähdä sanojen ja toistensa monta puolta. Rakastamislause saa erilaisia jatkoja. Rakastan sinua, koska… Rakastan sinua, vaikka… Rakastan sinua siitäkin huolimatta, että…

Resilienssi eli sielullinen joustavuus voi rakastaessa kasvaa uusiin ulottuvuuksiin. Parhaimmillaan lopputulemana on rakkautta ilman ehtoja. Se ei tarkoita rajattomuutta tai itsen tai toisen vahingoittamista, vaan tuomitsemattomuutta, tukemista ja suojelemista. Vastuuta itsestä ja toisista.

Kun ihmisella on perusturva ja tunne rakastetuksi tulemisesta, rakkaus nousee omasta sisimmästä varmuuden tunteena, ei niinkään vaatimuksina ulkomaailman olosuhteita tai toista ihmistä kohtaan. Harvalla on syvä rakastetuksi tulemisen kokemus syntymälahjana, mutta vaikeidenkin kokemusten kautta voi parantua ja löytää rajojaan ja varmuutta siihen, että on hyvä, hyväksytty ja riittävä. Silloin itsestä riittää paremmin toisillekin, eikä rakastaessa menetä omaa voimaansa. Silloin voi aidosti ilmaista toisillekin: olet hyvä, hyväksytty ja riittävä.

Rakkauden olomuotoja

Minä rakastan sinua. Paino on joskus sanalla minämitä saan. Silloin rakkauteni on odotusten tai kiitollisuuden saattelemaa. Rakastan sinua, koska annat minulle tätä tai tuota. Rakastan sinua, koska olemuksesi täydentää minua. Ilman sinua jäisin vajaaksi. Mutta onko tämä rakkautta?

Toisaalta paino voi olla sanalla sinämitä annan itsestäni, miten palvelen sinua? Luovun rajoistani ja rakastan, vaikka en saisikaan paljoa itselleni. Joskus rajoista luopuminen on hyväksi (kun kyse on itsekkyydestä), joskus rajoista kannattaa pitää kiinni (kun kyse on aidosta sinusta). Antamisessa voi myös olla saamisen maku pinnan alla. Kun annan, autan ja kannattelen, olen hyvä ja tarpeellinen, olenhan? Ja vaikka antaisinkin jotain itseni kautta, en voi silti olla varma että toinen kokee jotain saaneensa. Sitä on paras kysyä toiselta. Rakastinko sinua? Koitko niin?

Mitä jää jäljelle, kun minän ja sinän äänenpainot pyyhitään pois? Minä rakastan sinua. Rakastan, koska niin rakkaus tekee ja on. En enää toivo kenestäkään automaattista täytettä elämän tyhjyyteen. En enää pelasta toistakaan. Silloin jäljelle jää rakkaus. Voin vastaanottaa ja virrata sitä puhtaammin ja tarkoituksenmukaisemmin, ilman omaneduntavoittelua tai hyväksynnän hakemista. Silloin voin nähdä kirkkaammin sen, mitä rakkaus tekisi ja mikä on kokonaisuuden kannalta hyväksi.

Rakkaus on niin monta asiaa, ja silti se on tavallaan yksinkertaista. Pohjimmiltaan se ei ole tunne, vaikka romanttisessa rakkaudessa sitäkin. Todellinen rakkaus on kuitenkin jotain enemmän. Se on voimaTunteellinen rakkaus ja pyyteetön rakkaus voivat olla kaksi eri asiaa, mutta kasvu rakkauden laajempaan ymmärtämiseen ja toteuttamiseen tulee usein juuri erilaisten rakkauskokemusten myötä. Opin matkalla ja jos hyvin käy, en muserru saamistani rakkauden haavoista. Silloin kykyni rakastaa muuntuu epäitsekkääksi tai ainakin epäitsekkäämmäksi.

Rakkausdiili

Vaikka olisin kirjoittanut monta rakkausrunoa, suurin paino voi silti olla elämänymmärryksen syventämillä sanoilla: rakastan sinua. Ilman lisäyksiä. Vain koska se on niin. Kaiken vuoksi ja kaikesta huolimatta. Rakkausdiilin vuoksi, enkä tarkoita tällä avioliittosopimusta, vaan sielun sopimusta. Siinä lukee: opetamme ja opimme rakastamaan. Eikö se ole lopulta kaikkien rakkaussuhteiden ja ihmissuhteiden tarkoitus?

Jos aiemmin on kuvitellut täydellisyyden olevan mahdollista tai tavoittelemisen arvoista, elämän puolivälissä tietää jo: täydellisyyttä ei ole. Tilalle tulee joko hyväksyvyyttä tai katkeruutta, avoimuutta tai sulkeutumista. Vaikeinta on saattaa ristiriitaiset puolet itsessä tasapainoon.

Kun katson ihmisiä, näen monia tapoja hakea paikkaansa rakkaudessa. On rakastumisia. Ihastumisia. Tukahduttamista. Rehellisyyttä. Kontrollointia. Päättämistä. Pettämistä. Pakoilemista. Luopumista. Sitoutumista. Uhrautumista. Tukemista. Turruttamista. Uskollisuutta. Yhteyttä. Voimaantumista. Hyvän tekemistä. Pahan tekemistä. Mielen kääntötemppuja. Sydänsuruja. Romahtamisia. Eheytymistä. Hyväksyntää, sekä uutta kasvua.

Rakkautta ilman agendaa

Rakastan sinua. Nuo sanat tulevat matkan varrella kauniilla tavalla ohuemmiksi. Jos ne joskus sanottiin voimallisesti, paljosta paljon tietäen, ne sanotaan nyt hiljempaa. Tiedetään jo, mitä ne pitävät sisällään. Koko elämän kirjon, ei pelkkää kaunista. Samalla sanat tulevat sisällöltään painokkaammiksi. Jos rakastaa silloinkin, kun taivas on tumma, rakastaa todella. Ei edes itsensä tai toisen vuoksi, vaan rakkauden.

Ehkä sanat rakastan sinua heräävät lopulta täyteen potentiaaliinsa. Elämän koulimina ne luovuttavat omahyväisyytensä, kun sisäistävät: Rakkaus ei ole kauppatavaraa tai väline saavuttamiseen. Aidolla rakkaudella ei ole agendaa.

Silloin kyse ei ole enää vain omasta valinnasta, tunteesta ja ihmissuhteista – kuka on rakkauteni arvoinen? keneltä voisin rakkautta saada? – vaan rakkaudesta ja rakastamisesta universaalina, viisaana, hyväntahtoisena ja myötätuntoisena energiana, jonka kenttään liityn.

Aluksi rakastin, koska täydensit minua. Sitten rakastin, koska tunsin merkitystä antaessani ja auttaessani. Aidossa rakkaudessa rakastan ilman ehtoja, en saadakseni tai edes antaakseni. En pyydä enää rakkaudelta mitään. Annan sen olla. Ja silloin hiljaisuudesta nousee uusi alku.

Artikkelikuva: Lari Laasjärvi Photography, laasjarvi.lari(at)gmail.com

Kuvaaja kertoo kuvasta: ”Ruusu kasvoi pihallani, leikkasin sen irti ja nostin suuren kiven päälle ja siihen se kuihtui. Kontrasti harmaaseen ja kylmään kiveen oli hieno. En editoinut kuvaa lainkaan.”

P.S. Kiitos rakkausdiili -sanasta ystävälle, Hidasta elämää -kirjailijalle Anna Taipaleelle <3

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: