Myöhemmin kaipaat juuri sitä, mistä nyt haluat niin kovasti pois

Lomaa, lomalomalomaa – milloin tulet? Viikonloppu milloin tulet? Tule jo!

Moni meistä haaveilee lomasta ja viikonlopusta, siitä, kun ei ole pakko tehdä mitään. Saa vaan olla. Saa nukkua. Saa tuntea itsensä eläväksi.

Odotamme ja sitkuttelemme. Toivomme, että aika kuluisi nopeasti. Niin, että elämä olisi pelkkää lomaa. Omaa aikaa.

Arki on kuin ovimatto, joka on välissä matkalla ”oikeaan” elämään. Välillä se vaan tuntuu tosi pitkältä matolta, joka ei meinaa millään päättyä.

Ystäväni sanoi pitkän syöpäsairastelun loppuvaiheessa, että kunpa olisi saanut elää ihan tavallista arkea ilman sairautta. Eräs ystäväni totesi eron jälkeen, että kaipaa kaikkein eniten päättyneestä parisuhteesta arkisia asioita: sitä, kun käytiin yhdessä kaupassa tai käveltiin töihin yhdessä. Vanhukset sanovat usein haastatteluissa, että jos voisivat tehdä jotain toisin, olisivat enemmän nauttineet ihan tavallisesta arjesta lasten kanssa.

Arjessa ei varsinaisesti ole mitään vikaa. Se on aikaa, jossa suurimman osan elämästämme vietämme. Vika on sen sisällössä. Tai enemmänkin siinä, että nykyihmisen arki on niin kiireistä, että arki alkaa tuntua tarpomiselta. Ainainen kiire ja velvollisuuksien täyttäminen saa aikaan sen, että haluamme lomaa elämästämme, arjesta. Kiire saa aivomme pitämään tulevaisuutta (lomaa) tärkeämpänä kuin tätä hetkeä. Emme halua olla läsnä siinä todellisuudessa, mitä arki meille tarjoilee.

Arki on kuitenkin timanttisinta elämää (ainakin, kun jälkeenpäin sitä tarkastelee): Siellä tapahtuu suuria oivalluksia, suuria kohtaamisia, lasten kasvu, rakastumiset, ilot ja onnistumiset. Arki saa meidät kohtaamaan itsemme, tunteemme ja omat oppiläksymme. Jokainen päivä meille tarjoillaan valtava määrä aistinautintoja ja kokemuksia – mutta kiireessä emme niitä välttämättä näe tai ehdi ihastella.

Minä tein jossain vaiheessa päätöksen, että koska läsnäoleva ja kiireetön arki saa jokaisen päiväni tuntumaan elämältä, teen kaikkeni sen eteen, että minä en juokse aivojeni tuotosten perässä henkihieverissä. Mikään tavoite, päämäärä tai asia ei ole niin tärkeää, että menetän arvokkaita päiviä elämästäni läpijuoksuun.

arkitossut

Päätöksen jälkeen kohtasin kauhistuksen: Miten arki pitäisi rakentaa, jotta se alkaa tuntua tasapainoiselta ja hyvältä? Kun kukaan tai mikään ei määrää arkeni sisältöä, millaiseksi sen rakennan? Kun kukaan ei kerro, mitä minun pitää tehdä, kuinka paljon ja missä ajassa – miten toimin arkeni arkkitehtuurina? Kuinka kamalaa on ottaa itse vastuu siitä, millaiseksi oman elämänsä ja arkensa rakentaa! Sen lisäksi, että kohtaa oman sisäisen kriitikkonsa, saattaa joutua kohtaamaan ”normaalin” arjen eläjät ja heidän ihmetyksensä.

Arjessa on helppo ajelehtia muiden määräysten pakkojen, omien uskomusten ja tyypillisten kaavojen mukaan. On helppo antaa oman elämän ohjat jokin muun päätettäväksi, jotta ei tarvitsisi itse tietää, mitä haluaa. Tai kohdata omia tarpeita, tunteita ja muita ihmisiä rehellisesti joka päivä.

Minusta elämä kaikessa ainutlaatuisuudessaan on kuitenkin sen arvoinen, että yksikään päivä ei jää elämättä. Että emme elä odottaen vaan nauttien.

Muista, että myöhemmin tulet kaipaamaan juuri niitä arkisia hetkiä, joista ehkä yrität kiireessä pyristellä niin kovasti pois. Muista, että sinulla on mahdollisuus vaikuttaa omaan elämääsi. Muista, että vaikka elämäsi ainekset sattaavat olla levällään pöydällä, sinä päätät, leivotko pakkopullan vai unelmatortun.

Anna arjellesi mahdollisuus olla hyvä sinulle.

Jos pidit tästä tekstistä, voit kuunnella lisää Sanna Wikströmin ajatuksia Satu Silvon lukemana Storytelissä. Löydät sieltä Hyvän elämän reseptit -kirjan äänikirjana. Jos et ole vielä kokeillut Storyteliä, saat 30 päivän ilmaisen kokeilujakson, kun kirjaudut täällä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: