Olen tarkka siitä mitä sanon ja ajattelen, koska uskon sanan ja ajatuksen voimaan. Se mitä sanon muista, sanon itsestäni. Se, mitä ajattelen tilanteesta, määrittelee tilanteen. Sanojeni ja ajatusteni kautta luon elämääni ja haluan tehdä sen tietoisesti.
Huolettomasti lausutuilla sanoilla voin tehdä vahinkoa, joten käytän mieluummin tunneyhteyttä, katsetta ja kosketusta. Ne tulevat aidommasta lähteestä kuin sanat.
Äänimelu, joka tulee tyhjän puhumisesta vie meidät pois oleellisesta. On vaikea keskittyä toisen tunnetilaan tai edes huomaamaan ympärillä olevaa maailmaa, jos on kiire selitellä kaikkea mahdollisimman monisanaisesti. Ego selittelee, joten selittelyn takana on usein pelko. Jos luotat elämään, itseesi ja sitä kautta muihin ihmisiin, sinulla ei ole tarve selitellä, ohjata tai neuvoa.
Monet ihmissuhteet perustuvat puheeseen, neuvomiseen ja asioiden selittelyyn. Tämä tehdään huolehtimisen varjolla ja varmasti rakkaudesta. Tasapainoinen ihmissuhde sisältää kuitenkin yhtä paljon hiljaisuutta, kosketusta sekä huomioivaa katsetta kuin sanoja.
Lapsen maailmassa sanojen merkitys ei ole niin suuri. He elävät elämäänsä kaikilla aisteillaan. Lasta saa harvoin tottelemaan selittelemällä, varsinkin jos sanojen taustalta lapsi aistii epävarmuutta tai pelkoa.
Lastenhoidossa kuten elämässä toimii sanonta: “Jos joku ei toimi, kokeile jotain muuta.”
Kun lapsi ei käyttäydy mielestäsi toivotulla tavalla, älä käytä sanoja. Mene rauhassa viereen ja katso silmiin. Hän tietää kyllä. Näytä katseellasi rakkauttasi häntä kohtaan, hymylläsi hyväksyntäsi häntä kohtaan. Toimiiko tämä paremmin kuin sanat? Tuleeko molemmille rauhallisempi ja onnellisempi olo?
Olen harjoitellut tätä nyt jo tovin ja elämäni ei ole ollut ikinä näin seesteistä. Ihmissuhteeni kukoistavat. Seesteisyys tulee automaattisesti siitä rauhan tilasta, jonka tämä vaatii, jotta ehtii saada itsensä kiinni, ennenkuin lipsuu vanhoihin tapoihin.
Olen oppinut hiljaisuuden voiman. Pelkän katseen vaikutus on hämmästyttävä. Hiljaa vieressä olo on voimakasta tunnetta täynnä. Kun olen hiljaa, lapset tulevat minun luo. Kun olen hiljaa, olen rauhassa. Rauhassa huomaan, luon, koen ja ymmärrän enemmän ja syvemmällä tasolla.
Ennen kuin puhun, tarkkailen, onko sanojeni motiivina usko vai pelko. Keskustelen enemmän itseni, kuin muiden kanssa. Opetan itseäni.
- Tarve puuttua asioihin – sanon itselleni: Anna olla. Päästä irti.
- Tarve neuvoa – sanon itselleni: Salli hänen oppia, vaikka erehdyksen kautta.
- Tarve korjata – sanon itselleni: Hyväksy eri tavat tehdä asioita.
- Tarve varoitella – sanon itselleni: Luota. Elämää pitää elää ja kokea.
- Tarve auttaa – sanon itselleni: Parhaiten autat kun et auta.
- Tarve määrittää asioita – sanon itselleni: Anna hänen muodostaa oma kuvansa asiasta.
Kun olen tietoinen sanoistani ja pyrkimyksestäni typistää asiat yksinkertaisiksi ja vähäsanaisiksi, minulle jää enemmän aikaa olla läsnä ja kuunnella, koskettaa ja nähdä.
