Tämä artikkeli on Äitihaava-sarjan kolmas ja viimeinen osa, voit lukea ensimmäisen osan tästä ja toisen osan tästä.
Kahdessa ensimmäisessä osassa käytiin läpi erilaisia tasoja äitihaavassa. Millaisia malleja tai jopa taakkoja itse kukin on perintönä saanut äidiltään tai muilta suvun jäseniltä, monenkin sukupolven takaa. Mitä meiltä on odotettu, kun olemme kasvaneet lapsesta aikuiseksi. Ja millä tavalla voisimme oppia tunnistamaan näitä asioita, ja myös muuttamaan itseämme vapauttaen toimimattomat mallit ja ajattelurakenteet mielestä ja kehosta.
On mahdollista oppia olemaan itse itselle sellainen äiti, jota olisi lapsena kaivannut ja jollaista ehkä edelleenkin tarvitsisi. Varmaan useimmille on tutumpi termi ”sisäinen lapsi”, joka meissä jokaisessa on olemassa. Tämä sisäinen lapsi herää esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa en ole tullut kuulluksi, minua ei ole ymmärretty, tai minua on saatettu jollakin tavoin nolata tai rajojani loukata, sekä psyykkisesti että fyysisesti.
Kyse on pitkälti samanlaisesta avuttomuuden tilasta, jota olemme kokeneet lapsena tietyissä tilanteissa. Moni sisäisen lapsensa löytänyt oppii melko nopeasti tunnistamaan ne tilanteet, joissa muuttuu avuttomaksi ja kaipaisi tukea, ymmärrystä ja rakkautta toiselta. Ikään kuin muuttuisi uudelleen samaksi lapseksi, joka aikanaan oli.
Tämän kaiken voi tuntea myös kehossaan, voiman menettämisenä, ryhdin luhistumisena, monenlaisina suoja-asentoina ja lihasjännityksinä, hengityksen estymisenä, kurkunpään puristuksena tai kouraisuna vatsassa. Lapsuus asuu kehossamme eräänlaisena keho- ja mielikuvamuistina, jolloin keho reagoi aikuisenakin tutuissa tilanteissa samoin kuin lapsena. Juuri tämän vuoksi kehotietoisuus on valtavan tärkeä osa äitihaavasta paranemista. Kun haava alkaa parantua, voi havaita itsessään oman voiman löytymistä, voi alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kuin on ja alkaa myös nauttimaan itsestään ja omasta kehostaan.
Sisäinen lapsesi kuuntelee sinua. Mitä ajattelet itsestäsi, hyväksytkö itsesi kaikki puolet? Riitätkö sellaisena kuin olet? Koetko syyllisyyttä tai muita kuluttavia tunteita? Toisaalta, miltä sisäisestä lapsestasi tuntuisi, jos puhuisit itsellesi vaikkapa näin:
Rakastan itseäni. Arvostan itseäni. Hyväksyn itseni. Annan itselleni anteeksi. Olen itselleni armollinen. Kuuntelen omia tarpeitani ja kunnioitan niitä.
Kokeile seuraavaa harjoitusta, jos haluat tutustua sisäiseen lapseesi ja muodostaa yhteyden myös sisäiseen äitiisi:
Kuvittele miltä sisäinen lapsesi näyttää tällä hetkellä, minkä ikäinen hän on ja millaiset vaatteet hänellä on päällä juuri nyt. Mitä tunteita näet hänessä, hänen asennossaan, ilmeissään ja eleissään. Liikkuuko hän vai onko hän paikallaan. Puhuuko hän sinulle vai onko hän hiljaa. Valitse seuraavista lauseista tilanteeseen sopivat (tai kaikki) ja lausu ne ääneen sisäiselle lapsellesi:
Olet turvassa. Olet erityinen ja sinua rakastetaan juuri sellaisena kuin olet. Olet täydellinen ja ihana. Olen ylpeä sinusta. Kunnioitan sinua ja ajatuksiasi. Haluan kuunnella sinua, mitä sinulla on sydämelläsi. Olen aina tässä, kun tarvitset apua. Minä haluan huolehtia sinusta. On ihan ok tarvita toisten apua, sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Olen sinua varten. Kaikki tunteesi ovat sallittuja. On ihan ok tehdä joskus virheitä. Mitä tahansa teet tai sanot, se ei vähennä minun rakkauttani sinua kohtaan. Voit levätä tässä, olet nyt täysin turvassa.
Kun lapsi on kuullut lauseesi, miltä hän nyt näyttää? Miltä sinusta tuntui lausua nämä lauseet ääneen?
Kuvittele seuraavaksi itsesi tähän samaan mielikuvaan, sisäisenä äitinä. Miltä hän voisi näyttää? Miten lapsi ja äiti asettuvat toisiinsa nähden? Mitä sisäinen äiti haluaa kysyä sisäiseltä lapselta? Mitä sisäinen lapsi vastaa? Jos osaisit vastata sisäisen lapsen puolesta, millainen hän toivoisi sisäisen äidin olevan? Mitä hän toivoisi sisäisen äidin tekevän juuri siinä hetkessä?
Mitä tahansa vastauksia nyt saatkin, luota siihen että ne ovat totta ja oikein juuri tässä hetkessä. Kiitä kaikista vastauksista, kiitä koko prosessista. Paina mieleesi tämä mielikuva sisäisestä lapsesta ja sisäisestä äidistä, ne ovat nyt aina sinun mukanasi. Mitä tunnet kehossasi nyt?
Mieti harjoituksen jälkeen, miten voisit ihan konkreettisella tavalla toimia naisena sekä äitinä, jos olet äiti? Sisäinen lapsi kokee turvaa, jos hänellä on lupa olla oma itsensä, eikä hänen tarvitse rakentaa ympärilleen suojamuuria tai kehittää itselleen yliherkkiä tuntosarvia. Voisiko tämä tarkoittaa aikuisen naisenkin elämässä lisää seuraavia asioita:
Olla läsnä tässä hetkessä, jokainen päivä ja hetki voivat olla ihmettelyn aihe. Ilmaista omia tunteitaan vapaasti omana itsenään. Antaa itselleen lupa olla myös hankalien tunteiden kanssa, ottaa vastuu niistä ja niiden luonnollisesta irtipäästämisestä. Olla sydämeltään avoin ja tukea muitakin silloin kun itsellä on siihen voimavaroja. Olla itselle ja muille totuudellinen, pitää kiinni omista terveistä rajoistaan. Olla leikkisä ja löytää huumoria myös kurjemmista tilanteista. Pitää hauskaa! Tuntea oma elinvoimaisuus ja yhteys kehoon.
Jos olisit itse itsesi äiti, haluaisitko noita ominaisuuksia, tai kenties jotakin muuta? Pohdi sitä omassa mielessäsi ja erityisesti sydämessäsi <3
Kun kontakti omaan sisäiseen äitiin alkaa kehittyä ja näkyä, tarjoaa tämä mahdollisuuden kokea ehdotonta rakkautta kaikilla elämän osa-alueilla. Tätä voi parhaimmillaan olla rakkaus omaa sisäistä äitiä kohtaan.
Ihanaa matkaa Sinulle sisäisen äidin ja lapsen kanssa!
Artikkelikuva: Depositphotos