Onko elämä mielekkäämpää jatkuvina aallonharjoina ja aallonpohjina kuin tasaisena virtana?
Monen mielestä tasaisuus on tylsää, eihän silloin tapahdu mitään jännittävää. Toisaalta, tasaisuus estää syvimmät notkahdukset – mutta myös irrottelun. Koska tässä ajassa on niin paljon mahdollisuuksia, eikö vapaudesta kuulu ottaa kaikki irti, tavoitella flow-fiilistä ja pitkää surffia?
Kääntöpuolena ovat vain ne vääjäämättömät aallonpohjat. Ne moni jättäisi mieluummin koluamatta. Eikö elämä voisi olla vain helppoa ja onnellista huumaa?
No ei, aalto kun ei etene vain veden päällä.
~ ~
Elämän aallonpohjia ei ole helppo ottaa vastaan, mutta itse asiassa helppoa ei ole huippujenkaan kokeminen. Tulee ajatus, että näin valtavaa iloa on pakko seurata notkahdus.
Yogi Bhajanin sanoin: ”Olet rikas, olet tyytymätön. Olet köyhä, olet tyytymätön. Olet terve, olet tyytymätön. Olet sairas, olet tyytymätön. Miksei ole tyytyväisyyttä ja onnea?”
Olisiko sittenkin helpompaa elää tasaista elämää?
Eräs joogin määritelmä on, etteivät polariteetit kosketa häntä. Ulkoa tulevat ärsykkeet eivät aja häntä aallonpohjalle tai aallonharjalle. Hän ei reagoi ulkoa tuleviin ärsykkeisiin, vaan on yhteydessä omaan sisimpäänsä, keskukseensa, luottaa sen viisauteen ja toimii sieltä käsin.
Tämä ei tarkoita, etteikö hän tuntisi ja kävisi tunteitaan läpi. Joogi on ihminen: hän tuntee niin surua, kaipausta, iloa, onnistumista kuin vihaakin, muttei sysää näitä muiden päälle. Hän elää tunteet sillä hetkellä ja päästää niistä sitten irti.
~ ~
Keino rauhan ja syvän sisäisen viisauden saavuttamiseen on joogille meditaatio. Meditaatio tarkoittaa keskittymistä ja sielun yhteyttä, reagoimattomuutta ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin sekä kirkkautta; joogista, neutraalia mieltä.
Moni mieltää meditaation hyödylliseksi mutta tylsäksi. Meditointi vie aikaa, eikä silloin tapahdu mitään jännittävää. Meditaatio on sitä tasaisuutta. Vai onko?
Itse asiassa tilanne voi olla jopa päinvastainen. Meditaation aikana tapahtuu vaikka mitä.
Meditaatio ei ole prosessi, jossa koetaan vain kauniita ajatuksia. Mieli aukeaa meditoidessa kaikelle, ja meditointiharjoittelu on kuin alitajunnan roskien pois viemistä. Pintaan voi pulpahtaa mitä tahansa.
Tylsyys kuuluu meditaatioon, mutta niin kuuluu paljon muutakin, kuten ärsytystä, nöyryyttä, kohteliaisuutta ja pyhyyden kokemusta, koko elämän kirjo. Kaikki meditoidessa esiin tulevat tuntemukset kumpuavat meditoijasta itsestään ja ovat syvästi inhimillisiä.
~ ~
Kaiken lisäksi, meditaatiota on mikä tahansa: televisiota, parisuhdetta, lehteä, raha-asioita ja ruokaa meditoidaan. Olennaista on, onko meditaatiostaan tietoinen. Yogi Bhajanin sanoi, ettei meditaatio ole silmät kiinni istumista, vaan meditaatio on: mitä tahansa oletkin tekemässä, olet tekemässä.
Energia kulkee sinne, minne huomionsa keskittää. Eri asia on, onko huomion kiinnittyminen tietoista.
Aiemmin elämä oli rauhallisempaa, tyhjän tuijotteluun oli enemmän aikaa ja tylsyyttä oli helpompi sietää. Nykyään hiljaiset hetket täyttää usein televisio tai tietokone. Aivot eivät saa tarvitsemaansa lepoa, eikä mieli saa rauhaa. Siksi tietoiselle meditaatioharjoittelulle on tässä ajassa kenties enemmän tilausta kuin ennen.
Jos tylsyyttä ei työnnä sivuun, vaan tunnustaa sen ja odottaa reagoimatta, muuttuu se hiljalleen herkkyydeksi, joka avaa uusia maailmoja, myös arjessa.
Paradoksaalista kllä, tylsyydestä kumpuaa luovuus, joka taas on elämän edellytys.
~ ~
Meditointi on taito, eikä riitä että sen oppii kerran, vaan sitä on pidettävä yllä säännöllisellä harjoittelulla. Kuten missä tahansa muussakin asiassa, oppiminen ja eteneminen tarkoittaa epämukavuusalueelle menoa sekä vaatii sitoutumista ja kurinalaisuutta. Gurucharan Singh kirjoittaa, että ihmisen henkisen ja fyysisen aktiivisuuden korkein saavutus on mielen ja kehon rauhoittaminen, mikä on vaikein mahdollinen asia ihmiselle. Itselleen kannattaa siis olla armollinen.
Tulokset kannattaa unohtaa, sillä meditaation arvo on sen tekemisessä. Meditointi on nykyhetkeen keskittymistä. Aina omaa läsnäoloaan ei meditoidessa tunne, mutta se ei haittaa. Mitä tahansa meditaation aikana tapahtuukin, on kyse henkilökohtaisesta oppimisesta. Samankin meditaation tekeminen on aina erilaista, ja meditaatiomatka on elämänmittainen.
Kun hyväksyy esiin tulevat tuntemukset, mieli rauhoittuu. Kun pitää tietoisuuden mukana, tarkkailee itseään eikä reagoi tuntemuksiin, pääsee niistä irti.
Kun mieli oppii palvelemaan sielua, toimii intuitio vahvana ja elämä on makea virtaus, jossa asiat tulevat luokse sen sijaan että niiden perässä täytyisi juosta. Elämä on onnellista, menestyksekästä ja rentoa ilman turhaa hötkyilyä. ”Valloittamalla mielesi voit valloittaa koko maailman”, kirjoitti Guru Nanak 1400-luvulla.
Vähitellen hiljainen aika yksittäisten ajatusten välissä kasvaa ja johtaa meditatiiviseen, värähtelevään rauhaan. Meditaatio muuttuu tylsyydestä ja ärsytyksestä riemuksi, sydämen vahvuudeksi, nöyryydeksi ja selkeydeksi.
~ ~
Alun pohdinta aallokosta tai tasaisuudesta ei itse asiassa ole kovin oleellista. Elämään kuuluu vääjäämättä molempia, eikä se ole mustavalkoinen joko-tai-tilanne. Elämä on täynnä polariteetteja, mutta myös kaikkea sillä välillä.
Joogille aallonharjat ja aallonpohjat ovat edelleen olemassa, mutta niihin reagoiminen ei tapahdu pakon sanelemana. Elämä ei ole rimpuilua aallokon mukana, mutta se ei myöskään ole tasaista tylsyyttä, jossa ei tapahdu mitään.
Elämä on jatkuvaa matkantekoa, ja sen eteen tuomat asiat, olivat ne sitten kuinka tylsiä, kamalia tai ihania, ovat joogisesti ajateltuna opetuksia, joiden avulla on mahdollista kasvaa. Niin, kasvaa mihin?
Kohti onnellisempaa, tasapainoisempaa ja tyytyväisempää elämää.
