Mitä palaute todella kertoo?

Olen työssä tai töissä, joissa esiinnytään tai ainakin ollaan esillä, ihmisten silmien edessä. Opettajana ja ryhmäliikunnanohjaajana otan mielelläni palautetta vastaan ja sitähän saa, kun sitä pyytää: kehuja ja kehittämisen aiheita.

Eräänä sunnuntaina tässä taannoin sain sellaista palautetta jumppatyöstäni, joka ei ihan egoa hivellyt. Nuori nainen antoi ilkeiden sanojen tulla suustaan ilman suodatinta. Tunsin kuinka kylmyys hiipi sisälleni eikä itku ollut kaukana: olin valmistellut tunnin huolellisesti ja ohjannut sen iloisella mielellä. Häpesin itseäni ja tekemääni työtä enkä tahtonut päästä palautteen yli.

Eräs työtoverini puhui siitä, miten työssä joutuu myymään itsensä kerta kerran jälkeen uudelleen ja miten se väsyttää. On raskasta laittaa itsensä likoon ja koko persoonansa peliin. Ihminen asettaa itsensä tuotteen rooliin. Minä yritän myydä itseni: otathan, älä jätä. Älä hylkää, älä käännä selkää. Tarvitsen sitä, että arvostat työtäni, minua itseäni, älä hylkää minua, etten joudu häpeään.

Taas kerran elämä istutti minut koulunpenkille. Katso, sanoo elämä, mitä tämä kertoo sinusta itsestäsi ja muista ihmisistä? Sana palaute. En ole kielitieteilijä, mutta leikittelen vähän. Palauttaa. Palautan tuotteen, koska en ole tyytyväinen. Palautan jotain, mihin en ole tyytyväinen. Palautan jumppatunnin, palautan rikkinäisen esineen, palautan sinut… ja annan ikävät tunteeni mukaan kaupan päälle.

Menin mietteissäni syvälle ja ymmärsin: palautteen takana on aina pettymys. Haluan jotain, enkä saa haluamaani. Turhaudun, kiukustun ja annan palautteen. Usein palaute on paikallaan: silloin, kun joku tekee väärin ja tietoisesti vahingoittaa toista ihmistä, on välinpitämätön tai kylmä silloin, kun pitäisi välittää ja olla ihminen ihmiselle.

Usein odotukset ovat kuitenkin vain odotuksia, halua tulla tyydytetyksi jollain tasolla. Odotus ja verbi odottaa kulkevat nekin käsi kädessä. Odotan sitä, että minun tarpeeni tyydytetään. Odottamisessa on passiivinen sävy. Nyt ymmärrän itse, miksi sanotaan, että olet itse vastuussa odotuksistasi. Ja niinhän se on. Aktiivisuus kannattaa. Saat usein tilaisuuden kertoa, mitä odotat. Vastapuolikin voi kysyä sinun odotuksiasi. Tärkeää olisi, että odotukset ja tarjonta voisivat jollain tavalla kohdata. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. Ja jos petyt, olet vastuussa niistä tunteista, jotka pettymys sinulle aiheuttaa. Sinulla ei ole lupaa kaataa vihaasi ja pettymystäsi toisen ihmisen kannettavaksi. Se jos mikä on vastuuttomuutta ja varjon langettamista toisen ihmisen niskaan.

Joskus saattaa käydä niinkin, että kaadat palautteeseesi padotut tunteet, joilla ei ole mitään todellista tekemistä saadun palvelun tai muun suhteen. Kuppi vain menee jossain kohtaa nurin, pinna palaa ja palaute raikaa.

Mietitään ensin, mitä palaute kertoo minusta itsestäni ja minun maailmastani, ja lähdetään vasta sitten laatikolle lapun kanssa?


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: