”Jokaisen ihmisen syntymäoikeus on olla onnellinen.”
Intialaisen joogamestari Yogi Bhajanin elämäntyö oli tämän viestin levittäminen.
Mietin nuoruudessani, onko onnellisuus tavoittelemisen arvoista. Rauhallisen ja seesteisen sijaan halusin paljon mieluummin aallonharjoja ja aallonpohjia. Tasainen oli tylsää, eikä siellä tapahtunut mitään elämisen arvoista. Onni kuulosti tasaiselta.
Jossakin vaiheessa ymmärsin, ettei asia ole noin yksioikoinen. ”Onnellisen” elämässä tapahtuu yhtä lailla notkahduksia sinne tänne. Onnellisuus ei ole elämän tapahtumien tuotos. Samainen joogamestari on todennut, että sillä mikä tapahtuu ympärillämme, on hyvin vähän tekemistä onnellisuuden kanssa. Todellinen onni on sitä, mikä yksinkertaisesti vain… on.
Onni kestää egojen oikut, tunnetilojen vaihtelut, ilon, surun ja vihan. Tasaista ei ole olemassa, mutta tasapaino on.
Ollakseen onnellinen on luovuttava onnettomasta olostaan ja poukkoilusta. On tehtävä valintoja. Onnellisuus on siis aktiivista?
Kyllä, ajelehtimalla ei osu onneen.
Ensimmäinen askel kohti onnellisuutta on valinta sitoutumisesta. On äärimmäisen raskasta heilua puolitiessä ja huomata ruohon aina olevan vihreämpää toisaalla. On raskasta vaihtaa työpaikkaa, asuntoa, maata tai kaupunkia, kumppania, harrastusta, kaveriporukkaa…
Onnellisuus kaipaa sitoutumista, jolloin turhan häilyvyyden voi jättää taakseen. Tavoitteet helpottavat matkaa ja auttavat keskittymään.
Sitoutumisella en tarkoita jääräpäistä pysyvyyttä – olosuhteet muuttuvat, suunnitelmat muuttuvat ja joskus suurinta sitoutumista onkin luopua tavoitteestaan. Turhasta kyseenalaistamisesta ei kuitenkaan seuraa mitään hyvää. Elämässä kannattaa tehdä hyviä päätöksiä, niin omalta kuin muidenkin kannalta.
No mutta mistä sen sitten tietää? Milloin on aika siirtyä eteenpäin tai milloin kannattaa pitää sitoumuksesta kiinni? Luottamalla, kuuntelemalla, keskittymällä. ”Onnellinen” mielletään jopa negatiivisesti simppeliksi. Ja sitä se tavallaan on: yksinkertaista.
Sitoutuminen ja vakaus johtavat automaattisesti kohti seuraavia onnen askeleita. Mutta tärkeintä on ottaa se ensimmäinen.
Sitoutuminen itseensä, elämäänsä ja valintoihinsa on ensimmäinen askel onneen.
