Sivu 470 – Hidasta elämää

Tällainen on tulevaisuuden johtaja

Uusi sukupolvi tulee vaatimaan työelämältä ja tulevaisuuden johtajilta uudenlaisia asioita. Enää ei riitä, että on päässyt johtamisenkurssista läpi ja osaa teorian.

Tulevaisuuden johtajan pitää opiskella ennen kaikkea itsensä, jotta voi kokea sydämestään, mitä on olla ihminen ihmiselle. Tulevaisuuden johtajalta ei ehkä vaadita määrällisesti enemmän kuin ennen vaan erilaisia asioita. Jos sinulla on tulevaisuuden pomo tai tunnet sellaisen, ilmianna hänet meille: lue ohjeet tästä.

Tulevaisuuden johtaja…

1. …on läsnä omille tunteille
Tietoisesti läsnäoleva ihminen tietää tunteidensa merkityksen. Hän ei pakene tunteitaan, vaan osaa nähdä omat tunteet ominaan eikä sysää niiden syntymistä muiden syyksi tai ansioksi. Hän arvostaa tunteitaan, sillä ne kertovat hänestä itsestään.

Hyvä johtaja hyväksyy kaikki tunteensa, eikä vastusta niitä. Omien tunteiden tukahduttaminen ilmenee usein lihasjännityksinä tai muuna kehon panssaroitumisena.

2. …on läsnä toiselle
Itselleen läsnä oleva ihminen pystyy olemaan myös läsnä toiselle. Jokainen ihminen aistii, jos toisen mieli on jossain muualla kuin siinä hetkessä, ehkä seuraavassa tapaamisessa, ehkä seuraavassa sähköpostissa.

Menestyksekäs johtaja pitää kaikkein tärkeimpänä juuri sitä hetkeä, missä hän kulloinkin on; hän pitää tärkeänä, että voi läsnäolollaan tehdä onnelliseksi sen ihmisen, kenen kanssaan hän sillä hetkellä on. Mikään eikä kukaan ole tärkeämpää kuin ihminen, jonka kanssa saa olla juuri nyt. Niin kasvotusten, puhelimessa kuin sähköpostin välityksellä.

Ja jollei johtaja ole läsnä johdettavilleen, kuinka hän voi sanoa arvostavansa heitä?

3. …kohtaa ihmisen ihmisenä
Tiedostava johtaja arvostaa jokaisessa ihmisessä samaa ihmisyyttä kuin hänessä itsessään on – riippumatta teoista. Toisin sanoen vaikka toisen ihmisen kaikkea käyttäytymistä ei aina pidä hyväksyä, hänet tulee hyväksyä ihmisenä.

Myötätuntoinen johtaja osaa katsoa niin tarkasti, että hän näkee asioiden ja tekojen taakse, ja on näin lähempänä jokaista ihmistä.

4. …rikkoo rutiineja
Tulevaisuuden johtaja kohtaa jokaisen työntekijänsä ”hänenä” eikä tapauksena. Hän ymmärtää, että johtaminen tarkoittaa ennen kaikkea rutiininomaisen vuorovaikutuksen hylkäämistä sekä uskallusta ja halua kohdata jokainen ihminen ja tilanne uutena, puhtaalta pöydältä.

Havahtuminen-kirjassa Mello antaa aiheesta oivallisen esimerkin. Kun lapsi katsoo lintua, hän näkee sen siipien ja pään liikkeet, sulan vaihtelevat värit ja kuulee laulun eri vivahteet. Sitten aikuinen kertoo lapselle linnun olevan ”varpunen”. Seuraavan kerran kun lapsi näkee tuon linnun, hän muistaa käsitteen ”varpunen”, jolla on tietyt ominaispiirteet. Lapsi lakkaa ihmettelemästä ja havainnoimasta yksittäistä lintua, hän alkaa nähdä sen lajinsa edustajana. Näin käy usein myös johtajalle, joka on lukenut kaiken teorian johtamisesta.

5. …hidastaa
Tulevaisuuden johtaja ymmärtää hidastamisen merkityksen omassa ja muiden työssä. Hidastaa voi työpäivän lomassa hengittelemällä, kävelemällä tai vaikka syömällä rauhassa ja tiedostaen.

Hidastaminen auttaa johtajaa vahvistamaan läsnäoloa, mikä taas auttaa häntä olemaan kosketuksissa kaikkiin sisällä ja ympärillä oleviin positiivisiin voimiin. Kun antaa positiivisuudelle maaperän kasvaa, se alkaa levitä.

6. …osaa johtaa itseään
Parhaiten toisia ihmisiä osaa johtaa hän, joka osaa johtaa itseään. Ja itseään osaa johtaa, kun on tutustunut omaan itseensä.

Tulevaisuuden johtaja näkee peilejä muissa ihmisissä, kuten työntekijöissään, ja hän haluaa tulkita peilikuvaansa. Hän osaa nähdä esimerkiksi vallitsevan työilmapiirin omana kuvanaan, eikä hän syytä ongelmista ulkopuolisia asioita, kuten muita ihmisiä, onnea tai olosuhteita.

Tiedostava johtaja osaa erottaa omat ja muiden tunteet toisistaan. Tämä on johtajalle itselleen tärkeää, sillä työyhteisö sijoittaa usein johtajaansa omia tunteitaan, kippaa siis oman kuormansa.

7. …on tunneälykäs
Tulevaisuuden johtajalla on henkilökohtaisia ja sosiaalisia tunnetaitoja. Henkilökohtaisia taitoja ovat itsetuntemus, itsehallinta ja motivoituminen. Itsetuntemus tarkoittaa kykyä tunnistaa omia tunteita, arvioida itseä ja luottaa itseensä. Itsehallinta on omien tunnetilojen, mielihalujen ja voimavarojen säätelykykyä. Motivoitumiseen taas kuuluu ne tunneominaisuudet, jotka ohjaavat ja helpottavat päämäärien saavuttamista.

Sosiaalisilla tunnetaidoilla tarkoitetaan empatiaa ja sosiaalisia taitoja. Empatia on toisen tunteiden, tarpeiden ja huolenaiheiden tajuamista. Empaattinen ymmärtää muita, on palvelualtis ja tietoinen ryhmän tunnevirtauksista. Sosiaaliset kyvyt tarkoittavat taitoa saada aikaan haluttuja reaktioita muissa.

8. …on yhtä aikaa perillä ja tavoitteellinen
Hyvä johtaja näkee suunnan ja tavoitteen, jota kohti on viisasta kulkea. Samalla on katsottava niin lähelle, että pystyy näkemään ne mahdollisuudet, jotka ovat läsnä tässä ja nyt. On kuljettava kohti tavoitteita ja osattava nauttia perillä olosta jo ennen kuin on ottanut ensimmäistäkään askelta.

9. …ymmärtää puheen voiman
Sanat toimivat kuin valonheittäjät: ne valaisevat todellisuudesta vain sen puolen, johon suuntautuvat. Jos jokin tilanne kuvataan innostavaksi, se koetaan innostavammaksi kuin jos se olisi kuvattu hankalaksi.

Tiedostava johtaja kuulee oman puheensa ja osaa valita sanat, jotka kannustavat kehittymään. Hän kääntää katseen myös omaan itseensä ja siihen, miten hän puhuu itselleen: kannustaako vai sättiikö. Mitä johtaja ajattelee itsestään ja miten hän puhuu itselleen ilmenee hänen puhutellessa muita.

10. …antaa myönteistä palautetta
Itsensä hyväksyvä esimies on itselleen riittävä ja osaa olla tyytyväinen itseensä. Näin hänellä on osaamista ja uskallusta suunnata valonheittäjää toisen ihmisen hyviin ominaisuuksiin. Hän osaa kastella mahdollisuuksien siemeniä jokaisessa työntekijässään. Ja ne siemenet kasvavat, joita kastellaan ja hoidetaan.

11. …katsoo positiivisten lasien lävitse
Tietoisesti ajatuksia ja sanoja muuttamalla voi vaikuttaa omaan asennoitumiseen, sillä todellisuus muuttuu sen mukaan, miten sitä nimetään. Aina voi valita näkökulman ja ajatustavan. Kun johtaja suhtautuu itseensä positiivisesti, hän huokuu positiivista asennoitumista ulospäin. Kun hän ei suhtaudu esimerkiksi uusiin ideoihin epäillen vaan ”miksipäs ei”-asenteella, hän lähettää positiivista ja luovaa energiaa koko työyhteisöön.

Hyvä johtaja on kiitollinen siitä, mitä on päivän tai vaikka vuoden aikana saatu aikaan, eikä painota sitä, mitä jäi saavuttamatta. Saavuttamatta jääneet asiat hän sijoittaa tulevaisuuden tavoitteiksi.

Positiivinen johtaja suhtautuu arvostavasti menneeseen, nykyiseen ja tulevaan. Ongelmanratkaisu-metodin sijaan hän tutkii aikaisemmat menestymiset ja nykyiset voimavarat, hän kuvittelee toivotun tulevaisuuden, hän luo toimintaa, joka vie kohti toivottua tilaa ja toteuttaa muutoksen ja ylläpitää sitä.

12. …näkee itsensä yrityksen peilinä
Jokainen johtaja näkee yrityksensä omien käsitystensä, mielikuviensa ja asenteidensa läpi. Yritys näyttäytyy siis sellaisena kuin johtaja on. Tämä näkemys muuttaa myös todellisuutta johtajan, ja sitä myötä myös muiden, mielikuvien kaltaisiksi.

13. …ymmärtää hiljaisuuden merkityksen
Hiljaisuus on ainoa paikka, missä todellinen johtajuus kehittyy. Pysähdyspaikoilla on mahdollisuus keskustella itsensä kanssa ja tutustua itseensä, kysyä mitä minulle kuuluu. Kun tietää, mitä itselle kuuluu, on helpompi johtaa muita ja ottaa vastaan muiden kuulumiset – olivat ne millaisia hyvänsä.

14. …on palvelija ja valmentaja
Tulevaisuuden johtaja on valmentaja ja palvelija, joka auttaa toista ihmistä löytämään ja saavuttamaan omat tavoitteet hänen omia voimavarojaan käyttäen. Valmentava johtaja auttaa, mutta ei tarjoa valmiita ratkaisuehdotuksia.

Lisäksi valmentaja näyttää suunnan sekä motivoi, innostaa ja inspiroi.

15. …on suora
Suoruus on sen esille ottamista, jonka yhteisen edun nimissä on tultava esille, jotta jotain tärkeää ei jäisi tekemättä, oleellista ymmärtämättä tai jotain ilmeistä haittaa havaitsematta. Suoruus on siis välttämättömän artikulointia.

Suoruuden seurauksena joku saattaa loukkaantua, mutta tiedostava johtaja sanoo sen, mitä on sanottava.

Hyvä johtaja ei tee suoruudesta ja oikeassa olemista egotrippiä, eikä hän korosta itseään. Toisaalta johtaja korjaa reilusti omaa kantaansa, jos huomaa siihen olevan aihetta.

16. …sallii oman tietämättömyytensä
Työyhteisössä, jossa johtajan ei ole pakko tietää kaikkea, uskalletaan helpommin kysyä ja ihmetellä. Tutkimusten mukaan oman epävarmuutensa tunnustavat esimiehet, jotka samalla luottavat työntekijöidensä kyvykkyyteen, synnyttävät parhaiten itsenäisyyttä työyhteisön toiminnassa ja päätöksenteossa. Tietämättömän johtajan rooli viestittää myös, että tietämättömyys on sallittua muillekin.

Lähteet:

Kai Hellblom, Seija Mauro, Matti Salo: Johtamisen nyt – Tietoinen läsnäolo johtajuudn kivijalkana, Edita 2006 (painos loppuunmyyty)

Anthony de Mello: Havahtuminen, Like 1999

Työmatka on aikasyöppö

Vihreä Lanka –lehdessä Mari Valkonen kertoo laskelmista, joiden mukaan VR:n junien myöhästelyistä voi kertyä pelkästään yhden talvikuukauden aikana kansantaloudelle yli neljän miljoonan euron menetys.

Laskelmissa oletetaan, että lähijunilla kulkevien työaika lyhenee myöhästymisten vuoksi kolme minuuttia päivässä. Kun arkipäivisin lähijunissa tehdään 195 000 matkaa, myöhästymisten vuoksi töitä jäisi päivässä tekemättä yhteensä 4 875 tuntia. Valtion taloudellinen tutkimuslaitos on arvioinut yhden työtunnin arvoksi kansantaloudelle vuonna 2008 noin 43 euroa. Tämä tarkoittaisi vajaan 210 000 euron menetystä päivässä. Jos junat myöhästelisivät saman verran jokaisena työpäivänä, nousisi lasku kuukaudessa yli neljään miljoonaan euroon.

VR:n ongelmilla nähdään olevan yhteiskunnallista merkitystä tuhlatessamme työaikaamme siihen, että odottelemme myöhästeleviä junia.

Ottamatta kantaa sen enempää VR:n ongelmiin, olisi pohdittava tällaisten päivittäisten myöhästelyjen lisäksi, millaisia vaikutuksia työmatkoilla ja niiden pituuksilla on yksilöön ja sen kautta yhteiskuntaan.

Olen hiljattain käynyt keskusteluja ystäväni Kristiinan kanssa, jonka työmatka piteni päivittäin reilulla tunnilla hänen aiempaan työpaikkaansa ja -matkaansa verrattuna. Puolen vuoden jälkeen hän on stressaantuneempi, uupuneempi ja kiireisempi kuin koskaan.

VR:n myöhästelyt olivat Kristiinalle se viimeinen piste iin päälle: Hän oli ajatellut käyttää työjunamatkansa hyödykseen, lukea ja opiskella matkat, mutta nyt junat ovat kuitenkin jatkuvasti niin paljon myöhässä, että hänen on ollut pakko ryhtyä käyttämään bussia. Bussissa Kristiina ei pysty lukemaan ja muutenkin hyvät aikeet itsensä kehittämisestä työmatkoilla ovat jääneet, kun uusi työ on niin kuormittava. Hän koettaa nyt käyttää matkansa lepäämiseen ja työstä palautumiseen, sillä kotona huomiotaan odottavat lapset ja mies.

Kristiinan työmatka on siis reilu tunti suuntaansa, hänellä menee nyt noin kaksi tuntia päivässä työmatkoihin. Se tekee kymmenen tuntia työviikossa, kuukaudessa työmatkoihin kertynyt aika jo 40 tuntia. Tämä vastaa ajallisesti samaa kuin tekisi yhden ylimääräisen työviikon kuukaudessa. Vuoden (11 kuukauden) aikana työmatkoista on kertynyt jo 440 tuntia, joka vastaa yli 50:ntä kahdeksan tunnin työpäivää. Selvää on, että uuden työn tuoma palkankorotus ei hyvitä moista uhrausta, puhumattakaan kiireestä, jonka valtaan Kristiinan elämä on joutunut, kun vapaa-aikaa on huomattavan verran vähemmän hänen aiempaan elämäänsä verrattuna.

Työmatkat saavat vallan toisenlaiset mittasuhteet, kun niihin kuluvaa aikaa ja rahaa alkaa laskea vuositasolla. Työpaikka maksaa meille yllättävän paljon. Jos laskisimme työmatkamme ja vapaa-aikamme rahallisen arvon ja ottaisimme sen huomioon muun muassa työpaikan sijaintia tai kulkuneuvoa valitessamme, sillä olisi varsin suuria merkityksiä yksilön jaksamiselle ja hyvinvoinnille, mutta myös taloudelliselle pärjäämisellemme.

Jos työmatkamme olisivat kohtuullisen lyhyitä, olisimme jaksavampia työntekijöitä, kenties sairastaisimme vähemmän, lapsilla olisi lyhyemmät päiväkotipäivät jne. Samalla liikenteen vähetessä vastaisimme myös ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin.

Kannattaa siis miettiä voisimmeko asua lähempänä työpaikkaamme tai voisiko työpaikka olla lähempänä kotia, voisimmeko työskennellä kotoa käsin (yritys, etätyöt) ja voisimmeko kulkea työmatkat esimerkiksi kimppakyydein tai käyttämällä joukkoliikennettä. Tsemppiä VR:lle, palveluitanne tarvitaan!

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

5 klassista rakkauselokuvaa

Nämä uudet klassikkoelokuvat sopivat jokaisen romantiikannälkäisen dvd-hyllyyn. Elokuvat käyvät niin naisille, miehille, pariskunnille kuin ystävystenkin katsottavaksi. Suloisia elokuvailtoja!

The Science of Sleep (2006)
Tämä sympaattinen ja romanttinen fantasia kertoo nuoren pojan (Gael García Bernal) päänsisäisestä maailmasta, johon mahtuu myös naapurissa asuva (lähes) saavuttamaton Stéphanie. Mahdottoman suloisessa ja ovelassa elokuvassa tehosteina käytetään muun muassa käsintehtyjä animaatioita.

Tahraton mieli (2004)
Jim Carreyn ja Kate Winsletin tähdittämässä elokuvassa rakkaus ei voita vain ongelmia, mutta myös uudella teknologialla toimitetut muistinpuhdistukset. Hauska, koskettava ja oivaltava elokuva, joka jää muhimaan sydämen pohjalle pitkäksi aikaan.

In the Mood for Love (2000)

Mestarillisen elokuvaohjaajan, Wong Kar Wain, elokuva lumoaa lavastuksellaan, puvustuksellaan ja musiikillaan. Hongkongiin sijoittuvassa tarinassa kaksi levotonta sielua kohtaavat paikallisessa huoneistohotellissa. Heidät yhdistää kumpaisenkin epäilys oman aviopuolisonsa uskottomuudesta. Elokuvaa tähdittävät hongkongilaiset supertähdet, Tony Leung ja Maggie Cheung.

Ystävät hämärän jälkeen (2008)
Ruotsalainen vampyyrileffa kertoo koskettavan tarinan hyljeksityn pojan ja vampyyriksi paljastuvan tytön kaveruudesta. Trilleri sopii erityisesti jännittävää ystävyystarinaa etsivälle.

Lost in Translation (2003)
Sofia Coppolan suosikkielokuvassa nuori nainen (Scarlett Johansson) ja vanhempi herrasmies (Bill Murray), kohtaavat Tokion yksinäisyydessä. Minkälainen ystävyys syntyy ihmisten välille, jotka leijuvat heille tuntemattoman kielen, kulttuurin ja ympäristön alueella?

Kolumnisti Kaarina Davis: ”Mitä väliä, mitä kello on?”

Ensi viikolla Hidasta elämää -sivustolla alkavat Keskiviikkokolumnit. Kirjoittajina vaihtelevat neljä eri nopeuksilla elävää ihmistä: kirjailija Kaarina Davis, Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen Nuppu Stenros sekä toimittaja ja elämäntyyliyrittäjä Riitta Mettomäki. Keskiviikolumnisteista aloittaa Kaarina Davis. Mutta kuka hän on?

Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?

”Olen Kaarina Davis, 40-vuotias kahden kirjan (mm. Irti oravanpyörästä) kirjoittaja ja luontoalan sekatyöläinen Hämeenkyrön Mahnalan Alhonlahdesta. Koetan elää tässä hetkessä ja olla liiaksi suunnittelematta tulevaa. Odotan ilolla joka päivää, mihin se minut vie ja mistä itseni löydän.”

Millainen on tavallinen päiväsi?

”Tavallista päivää minulla ei taida ollakaan. Jokainen päivä on erilainen ja se eletään tilanteiden ja tuntemusten mukaan. Ehkä päiviäni yhdistää se, että minulla on paljon aikaa. Näin talvella olen tosi hitaalla ja talvilevossa.

Herään usein aamuyöstä kirjoittamaan ja laittamaan puita takkaan, aamusta menen metsään keräämään polttopuita. Illemmalla valmistamme puolisoni kanssa päivällisen perusraaka-aineista: oman maan satoa ja luonnon antimia hyödyntäen. Sen jälkeen luen ja lepään, nukahdan yleensä hyvin aikaisin illasta.

Keväällä ja kesällä nukun paljon vähemmän, liikun jatkuvasti luonnossa keräten luonnon antimia ja hyörin kasvimaalla täyspäiväisemmin.”

Miten hidastat arjessa?

”Minulla on varsin hidas elämä. Kiire jäi, kun hyppäsin pois oravanpyörästä ja sairaanhoitajan töistä vuonna 2004.

Yksi hyvä konsti arjen hidastamiseen on ottaa seinäkello pois näkyvistä. Siten joutuu aina näkemään vähän vaivaa tietääkseen, mitä kello on, ja siitä sitten muistaa, että mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, mitä kello on? Pystyn kuitenkin arvioimaan kellonajan auringosta noin puolen tunnin tarkkuudella.”

Mottosi?

”Asioilla on taipumus järjestyä.”

Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?

”Aiheet voivat vaihdella laidasta laitaan, hieman sen mukaan mikä asia on noussut esiin elämässäni tai mikä on ajankohtaista. Aiheita yhdistää pohdiskelut elämän järkeistämisestä ja yksinkertaistamisesta.”

Virkattua valkoista sisustukseen

Valkoinen on ajaton väri sisustuksessa: se yhtenäistää sisustusta ja tuo kotiin harmonian tunnetta. Valkoinen rauhoittaa kokonaisuutta, mutta toimii myös muiden värien korostajana.

Valkoinen on hyvä värivalinta sisustukseen, mikäli haluaa tilaan neurtaliutta, puhtautta, tyyneyttä ja avoimuutta. Parhaimmillaan valkoinen väri tuo kotiin valoa ja energiaa, ja jos materiaalivalinta on pehmeä, valkoisuus ei tee tilasta kylmää ja torjuvaa.

Virkkaamalla saa pehmeää ja viehättävää tekstuuria sisustukseen. 100 prosenttisesta kierrätyspuuvillasta valmistetusta ontelokuteesta voi valmistaa perinteisin menetelmin kestäviä, valoa tuovia sisustuselementtejä.

Tässä kaksi valkoista kodin sisustuksen makupalaa: Juhannusruusu-matto ja säilytyskorit. Kuvateksteistä löydät linkit tulostettaviin ohjeisiin.

Kiitokset Maijalle kuvien käsitöiden tekemisestä!

Juhannusruusu-matto virkataan aivan kuten mikä tahansa liina, mutta sen halkaisija on noin metri. Maton virkkaaminen on palkitsevaa, kun käden jälkeä ei tarvitse tarkastella suurennuslasilla. VINKKI: tee iso matto kiinnittämällä monta pientä mattoa toisiinsa. Maton teko-ohjeet löytyvät tästä.

Kahvallisia säilytyskoreja voi tehdä eri kokoisia oman tarpeen mukaan. Ohjeista löytyy kaksi kokoa.

Maton ja kahden korin materiaalit maksoivat noin 30 euroa. Ohjeista löydät tietoa, kuinka paljon ontelokudetta tarvitaan.

*Lisää väreistä sisustuksessa voit lukea tästä.

*Paljon käsityöohjeita mm. sisustukseen löydät täältä.

Hidasta kiireessä – Joogaopettaja Kylli Kukkin vinkit

Onko hidastaminen mahdollista aikoina, kun kalenteri on täynnä tapaamisia ja tehtävää? Juuri silloin itsestä huolehtiminen on erityisen tärkeää. Lue joogaopettaja Kylli Kukkin hidastavat vinkit kiireeseen.

Hsss… hiljenny hetkeksi. Jaaritellessasi niitä näitä menetät samalla niin fyysistä kuin henkistä energiaasi. Pidä hiljaisia hetkiä ja säilö siten voimaa sisällesi. Suun lisäksi voit hetkeksi sulkea silmät, jolloin hiljennät myös ärsykkeitä jatkuvasti ahmivan näköaistin.
Ryhdistäydy kauppajonossa. Hyvä ryhti avaa rintakehää ja antaa tilaa rauhoittavalle hengittämiselle. Ryhdin harjoitteluun löytyy aikaa esimerkiksi kassajonossa tai bussipysäkillä seisoskellessa.
Lähde mielikuvamatkalle. Lepääkö mielesi keväisellä niityllä, raikkaassa vuoristossa tai kosteassa tropiikissa? Saatko voimaa täysikuusta tai auringonpaisteesta? Sielu lepää luonnossa, ei asfalttiviidakossa. Joskus kaupungista ei kuitenkaan ehdi pois. Matkusta silloin paikan päälle tai hetkeen ajatuksissasi ja voimaudu.
Meditoi kävellessä. Meditoi siirtyessäsi paikasta toiseen: hengitä neljä askelta sisään, seuraavat neljä askelta ulos. Voit kävelymeditoida myös toistaen mielessäsi mantraa, esimerkiksi: ”tässä-nyt”.
Liiku. Venyttele vaikka vain kahden minuutin ajan päivässä. Taivuta eteen, taakse sekä sivulle, ja anna raskaan olon valua pois.
Hengitä. Hengityksen tarkkailu palauttaa tähän hetkeen, sillä et voi hengittää eilistä etkä huomista. Hengitä syvään sisään ja ulos, anna keuhkojen täyttyä aina lantiosta asti.

Oman kiireen keskellä Kylli palauttaa mieleensä taolaisen Laotsen sanonnan:
Rakasta, palvele ja muista. Rakasta toisia ihmisiä, palvele toisia ihmisiä, mutta mitä pitää muistaa? – rakastaa ja palvella.
”Kun ajattelee, että ympärillä pyörivät ihmiset, ne vaikeatkin, ovat jonkun korkeamman voiman lähettämiä, niin sydämeen tulee lämpöä ja pehmeyttä. Silloin kiire tai ongelmat eivät enää tunnu niin vakavilta.”

Miten joutilaisuudesta tuli ikävystymistä?

Feodaalisessa yhteiskunnassa, keskiajalla, joutilaisuus oli etuoikeus, jota mielellään esiteltiin ja josta nautittiin. Joutilaina aikoina keskusteliin elämästä ja säästä, miekkailtiin, ratsastettiin ja soiteltiin.

1800-luvusta tuli käännekohta. Jo 1700-luvun puolivälissä joutilaisuutta alettiin kutsua stigmaisesti ikävystymiseksi, ja se koki todellisen läpimurtonsa 1800-luvun puolella. 1800-luvun porvarin taistelu statuksesta ilmeni tavaroiden arvostuksena, ja näin ollen hänen aikansa tuli käyttää hyödyllisesti. Ja kun porvari havaitsi olevansa jouten, hän oli valmistatumaton ja vaivaantunut, eli ikävystynyt.

Filosofi Kantin mukaan yhteiskunta oli saavuttanut kehityspisteen, jolloin ihmisillä oli mahdollisuus kuluttaa yhä enemmän aikaansa nautintojen etsimiseen. Toisin kuin aiemmin, kun enin aika kului tarpeiden tyydytykseen työn avulla.

Vaikka ikävystymistä pidettiin aluksi hyväosaisten ylellisyyssairautena, pian se alkoi olla leimallista myös alemmalle luokalle. Teollistumisen myötä monotoninen työ tehtaissa oli oivallinen kasvuympäristö ikävystymisen taimelle: Kun entisaikojen talonpojat ja käsityöläiset olivat sidoksissa suureen työmäärään esimerkiksi pelloilla tai tavarantoimituksessa, he olivat vapaita lähtemään työnsä tehtyään. Sen sijaan tehtaassa palkkatyöläinen ei omistanut aikaansa, sillä joku toinen oli ostanut sen häneltä; hän oli sidottu paikkaan riippumatta siitä, oliko hänellä jotain järkevää tekemistä vai ei. Työpaikalla alettiin ikävystyä.

Ikävystyminen tuli jäädäkseen. Nykyään viihdeteollisuus tekee rahaa ikävystymisen pelollamme. Aina kun ikävystyminen meinaa tulla, kaivetaan esiin jokin härpätin, joka viihdyttää meitä. Mutta ikävystyminen ei paradoksaalisesti vähene sillä, että koko ajan keksitään uusia keinoja sen karkoittamiseksi. Päinvastoin. Kant sanoi, että ajanviete ei ole parannuskeino vaan osa sairautta.

Ja työssä ikävystyminen: onko se vähentynyt työn tehostamisen myötä? Tuskin. Ikävystyttävää työtä pyritään karkottamaan viihdykkeillä. Mutta miksi? ”Koska ihmisellä on ikävää siksi, että elämältä puuttuu päämäärä ja merkitys, on ikävystymisen tehtävänä saada meidät huomaamaan juuri tämä”, vastaa norjalainen filosofi Lars Svendsen. Viihdytämme siis itseämme, jotta meidän ei tarvitsisi ikävystyä ja huomata työmme merkitysvajetta. Tai päämäärän tai merkityksen puutetta koko elämämme mittakaavassa.

Mutta juuri merkitysvaje erottaa toisistaan joutilaisuuden ja ikävystymisen subjektiivisen kokemuksen: joutilaisuudella on päämäärä ja merkitys, se on nykyhetken arvostamisessa. Vaikka alun alkaen positiivinen joutilaisuus ja negatiivinen ikävystyminen näyttäytyvät nykypäivänä erilisinä käsitteinä, molemmissa niissä saattaa haistaa stigman palaneen käryn.

Vaan alkaisiko aika olla taas kypsä keskiaikaiseen joutilaisuuden arvostukseen, jossa työn tehtyään (ei työajan päätyttyä) voisi nauttia hetkestä, elämän suuresta ilosta?

Lähde:

Peter Englund: Hiljaisuuden historia, WSOY 2005

Oivallustarina: Myyntijohtajan hidas työpäivä

– Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.

”Ei hidastaminen ole mikään hippiaate, vaan se mahdollistaa työstä nauttimisen”, täräyttää Bon Pankkiiriliikkeen myyntijohtaja Olli Pohjonen.

Muutamia vuosia sitten Olli Pohjonen, 29, ajoi itsensä uupumuksen partaalle pankin avainasiakasvastaavana: ”Tein pitkää päivää töissä. Saatoin mennä seitsämäksi aamulla, ja lähdin kotiin ennen puoltayötä, välissä kävin ohjaamassa salilla muutaman ryhmäliikuntatunnin.”

Pitkien päivien seurauksena Pohjonen huomasi, että työt pyörivät ympärivuorokautisesti mielessä, unet alkoivat kärsiä ja lopulta työstä tuli tehotonta, mutta kuluttavuus kasvoi. ”Päätin lähteä Helsingistä Ouluun rauhoittumaan ja tekemään ekonomin-opintoni valmiiksi.”

Tätä nykyä Pohjonen on sekä ekonomi, johtaja että downsiftaaja. Millainen on downsiftaavan johtajan työpäivä?

”Aamulla minua odottaa töissä edellisenä päivänä kirjattu lista tehtävistä asioista, joten minun ei tarvitse yrittää pitää asioita mielessä koko ajan. Istun tuoliini ja valitsen fiiliksen mukaan, minkä asian teen. Kun tekee hyvällä fiiliksellä, tekee tehokkaammin. Jos taas tekeminen alkaa muuttua puskemiseksi, jätän sen sikseen, jotta säilytän voimani. Siirryn tekemään sitä, mikä tuntuu flow’n kannalta parhaimmalta. Vaikka asioita joutuu joskus hoitaa myös kiireellisyyden mukaan, hyvällä organisoinnilla aikataulupaineita harvoin pääsee syntymään ”, Pohjonen kertoo nykyisestä työtavastaan kasvavassa suomalaisessa varainhoitoyhtiössä.

Psykologian profesori Mihaly Csikszentmihalyin mukaan flow on tietoisuuden tila, jossa psyykkinen energia virtaa vaivatta. Flow’n tilassa ihminen pystyy kotrolloimaan itse psyykkistä energiaansa ja toimimaan hyvin keskittyneesti, uppoutuen tehtäväänsä niin, että ajantaju häviää. Ihminen tuntee, että hän on ehjästi ja kokonaan oma itsensä.*

Pohjonen on huomannut, että kun ajattelee rauhassa etukäteen päämääriä, säästyy monilta virheiltä ja turhalta energiaa vievältä korjaustyöltä. Nykyään hän tekee työtään hitaasti ja keskittyen. ”Ulkopuolisesta saattaa näyttää siltä, että minulla on hirvittävä kiire, mutta ei minulla ole kiireinen olo, kun tiedän mitä olen tekemässä ja mihin pyrkimässä.”

Lounasaikaan Pohjonen palauttelee ja tyhjentää päätään ajatuksista: ”Kun kävelen lounaalle, havainnoin luontoa ja ympärillä olevia asioita. Kun syön, syön, enkä mieti mitään.”

Jos työpäivän aikana alkaa tulla sellainen olo, että on kiire eikä selviä kaikista töistä, Pohjonen irroittaa sormet näppäimistöltä ja lähtee tuulettamaan aivojaan, kävelemään joko ulos tai ympäri toimistoa. ”Käyn keräämässä energiaa ulkoa tai työkavereilta. Kun palaan työpisteen ääreen huomaan usein, että asiat ovat ratkenneet itsestään. Jos olen yrittänyt hetkeä aikaisemmin puskea väkisin jotain ratkaisua, se syntyykin itsestään, kun en ajattele. Aivot ovat tehneet hiljaista työtä.”

Antiikin viisaatkin selvittivät tietoisesti ajatuksiaan kävelemällä. Jos ajatus jumittuu, sen saa vapaaksi liikkumalla. Tai jos neuvotteluissa ei löydetä reittiä ratkaisuun, on silloinkin parempi lähteä happihyppelylle.*

”Olen sanonut työntekijöille, että välillä pitääkin surffailla netissä lukemassa uutisia tai tehdä jotain muuta kuin töitä. Ei sitä muuten jaksa keskittyä”, Pohjonen paljastaa.

Myyntijohtaja Pohjosen työpäivät ovat tätä nykyä lyhentyneet normaaliin, kun hän on alkanut keskittyä ”oikeasti tärkeisiin asioihin”. Ja kun Pohjonen painaa keskimäärin kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen läppärin kiinni, hän ei jää harmittelemaan asioita, jotka sinä päivänä jäivät tekemättä. Hän sen sijaan suunnistaa kohti kuntosalia, ja matkalla käy läpi päivän onnistumiset ja parannettavat asiat. Mutta myyntijohtaja jättää työajatukset kravatin mukana salin naulakkoon.

”Iltaisin olen alkanut lukea historiakirjallisuutta, jotta pakotan itseni tietoisesti johonkin muuhun ajatusmaailmaan kuin töihin. Nykyään nukun tosi hyvin ja pitkään” Pohjonen kertoo tasapainoisen päivän päätöksestä.

No, mitä mieltä downsiftaava johtaja on sitten siitä, voisiko kahdeksan tunnin päivät muuttaa vaikka kuusituntisiksi, kun kukaan ei kuitenkaan jaksa keskittyä kahdeksaa tuntia?

”Lähtökohtaisesti työtä ei pitäisi miettiä ajan vaan aikaansaannin kannalta. Uskon kuitenkin, että tehoja ei saataisi nostettua lyhyemmällä työpäivällä, sillä vapaamatkustajat ottaisivat sen laiskottelun kannalta. Ja vaikka en kannatakaan jatkuvaa tehokkuuden ja tuottavuuden kasvua, on tuottavuuden säilyttävä jokaisessa yrityksessä, jotta jokainen meistä saa pidettyä työpaikkansa.”

Eikö sitten voisi lähteä kotiin, kun on tehnyt työnsä?

”Jos on saanut paljon aikaa ja ollut supertehokas, toki. Olen sanonut täällä, että jos täräytätte ison kaupan, niin antaa mennä vaan kaljalle tai kotiin. Pitää osata myös nauttia aikaansaannoksistaan ja tuloksistaan”, Pohjonen vastaa.

Kuuluuko työstä nauttia?

”Kyllä työn pitää olla siistiä hommaa. Ja jos työtään ei vain suorita, siitä nauttii. Jokaisesta päivästä voi saada ilon irti, kun on elämässä sisällä – oli se sitten työpäivä tai viikonloppu. Ja jos kokee, ettei tee omaa juttuaan, pitää uskaltaa tehdä ratkaisuja ja yrittää päästä omaan elämäänsä sisään”, kiteyttää Pohjonen.

*Lähde:

Kaj Hellblom, Seija Mauro, Matti Salo: Johtamisen nyt – Tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana, Edita 2006

Tammikuun 2011 luetuimmat

Vuoden ensimmäisenä kuukautena luettiin eniten seuraavia artikkeleita:

1. Suomalainen versio kalastajasta ja liikemiehestä

2. Tarina kalastajasta ja liikemiehestä

3. Hidastajan perusteokset

4. Näin tulisi syödä stressaantuneena

5. Mikä on ekokampamo?

6. Näin lenkkeilet energisoivasti

7. Mitä on energiasiivous, Kristiina Komulainen?

8. Vuoden 2011 suurin salaisuus

9. Onko sairaanhoitajalla varaa hidastaa?

10. Luonnontuotteista tukea päivärytmiin

5 vaihtoehtoa maidolle

Yhä useampi saa vatsanväänteitä maidosta. Ilman maitoakin voi mainiosti elää, sillä ihmisen keho ei sitä tarvitse. Joskus maitoa on kuitenkin kiva käyttää ruoanlaitossa, leivonnassa tai vaikka mukilliseen kaakaota. Tässä viisi vaihtoa maidolle.

1. Maito
Kyllä, luit oikein. Kun ruokakaupasta löytyvä prosessoitu maito saa vatsan kääntymään ympäri, kannattaa antaa mahdollisuus luomuraakamaidolle.
”Suoraan lehmästä tullut”, kuumentamaton luomuraakamaito sisältää elimistölle hyödyllisiä bakteereja, entsyymejä sekä vitamiineja, jotka on prosessoidusta maidosta puhdistettu. Moni maidolle yliherkkä tai laktoosi-intolerantikko pystyy juomaan raakamaitoa ongelmitta. Raakamaitoa myyvät luomuruokakaupat ja sitä voi ostaa suoraan pieneläintiloilta. Kysy raakamaidon perään myös lähimarketistasi.

2. Vuohenmaito
Tiesitkö, että vuohenmaitoa juodaan maailmanlaajuisesti enemmän kuin lehmänmaitoa? Lehmänmaidon makua muistuttava vuohenmaito sopii erilaisen koostumuksensa ansiosta usein myös laktoosi-intolerantikoille, maitoallergisille ja maidolle herkistyneille. Vuohenmaidossa on noin 14 prosenttia vähemmän laktoosia kuin lehmänmaidossa. Vuohenmaitoa myyvät erikoiskaupat ja pientilat.

3. Soijamaito
Soijamaito on löytänyt paikkansa Suomen laktoosi-intolerantikkomarkkinoilla, ja sitä löytyykin nykyisin lähes jokaisesta pienemmästäkin lähikaupasta. Soijapavuista puristettu, makeahkolta maistuva kasvismaito soveltuu erinomaisesti korvaamaan maidon niin juomana kuin ruoanlaitossakin. Useisiin soijamaitojuomiin on lisätty kalsiumia sekä D- ja B12-vitamiinia.
Paras vaihtoehto on luomusoijamaito, huonoin geenimanipuloidusta soijasta valmistettu maito: nämä tiedot löytyvät helposti purkin kyljestä, etsi GMO-vapaata tuotetta. Huomioi myös, että useissa soijamaidoissa on runsaasti sokeria: kurkkaa ainesosaluettelon taakse ja valitse hyllystä sokeriton vaihtoehto – soijan oma makeus riittää hyvin.

4. Riisimaito
Vaihtelua maidonkaipuuseen tuo riisimaito, jota löytyy muun muassa mantelilla tai hasselpähkinällä maustettuna. Myös riisimaitoihin voi olla lisätty runsaasti sokeria, joten valitse sokeroimaton luomuvaihtoehto.

5. Kauramaito
Kaura on kotimaista superruokaa parhaimmillaan. Se sisältää vatsaa helliviä ja kolesterolia alentavia kuituja sekä hyvänlaatuista kasvirasvaa. Kaurajuoma soveltuu mainiosti ruoanlaittoon sekä esimerkiksi kahvin sekaan. Moneen tuotteeseen on lisätty D-vitamiinia ja kalsiumia. Ole jälleen varovainen ruokakaupassa, ja valitse sokeroimaton kauramaito.

Onko sinulla niin kiire, ettet ehdi välittää?

Ehditkö vain tuijottaa vuoroin kalenteriasi ja vuoroin omaa napaasi? Jos sinulla on äiti, joka on tuijottanut aikoinaan omaa napaansa, jotta sinun on ollut hyvä kasvaa mahassa, soita nyt hänelle. Jos sinulla isä, jonka tiedät istuvan kotisohvalla tuijottaen ulko-ovea, tiedät mitä tehdä.

Moni lapsi on kadonnut kiireidensä nielemänä, ruuhkavuosiin tai uraputkeen, ei kuulu, ei näy. Sen ovat kokeneet tuhannet suomalaiset vanhukset.

Pitkät yksinäiset päivät ja illat kuluvat hitaasti. Puhelin ei soi, eikä kukaan käy. Itse ei uskalla soittaa, kun on jonkun kerran kokeiltuaan saanut kärsimättömän vastauksen: nyt on kiire, soitellaan toisella kertaa. Se ”toinen kerta” tulee vain kovin harvoin, joskus ei ollenkaan.

Helsinki Mission vuoden 2011 vanhuskampanja, Kadonneet, haastaa kiireisiä lapsia ja lapsenlapsia pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Jokaisella äidillä ja isällä tulisi olla yhteys lapseensa vanhuuden viimeisiin päiviin saakka.

Jos huomaat olevasi yksi kadonneista lapsista, mene käymään tai ota puhelin käteen ja soita. Tee se heti, ja tee siitä tapa. Soittoasi odotetaan!

Voit tuoda myös iloa sellaisten vanhusten elämään, jotka ovat jo menettäneet toivonsa tavoittaa omaa lastaan; katso toimintaohjeet tästä.

Vauhdin ihailusta

”Vauhdin ihailu on ulottunut myös kevyeen liikenteeseen. Polkupyörän muotoilu ja pyöräilyasusteiden virtaviivaisuus, niiden ’ferrarisoituminen’ sekä maasto- ja kilpapyörien yhdistelmät, niin sanotut hybridipyörät, ovat osoitus nykyelämäntavassa yleistyneestä vauhdin ihanteesta. Seikan voi havaita pyöräteillä ja muilla kevyenliikenteen väylillä. Silti runsas pyöräily on osoitus kaupunginosan rennosta elämänmenosta. Arkiaskareiden hoito kaupungeissa polkupyörällä viittaa kylämäisyyteen.”

Timo Kopomaa: Leppoistamisen tekniikat, Like 2008