Kauniina päivinä kannattaa purkittaa valoa ja luonnon energiaa valokuviksi. Niistä saa voimaa esimerkiksi työpäivän aikana: Laita energisoivia kuvia tietokoneen taustakuvaksi tai tallenna kansioon, josta voit kaivaa ne esiin tauon aikana.
Tauon aikana selaa kuvia hetken aikaa ja palaa mielessäsi kuvaushetkeen ja luontokontaktiin. Voit kuvata myös taukovideoita, jolloin kuulet myös luonnon rauhoittavat äänet: linnunlaulun, tikan hakkuun tai hiljaisuuden. Rauhoittavia taukovideoita löytyy Hidasta elämää -sivustolta: Talvista aurinkoenergiaa, Laiturilla.
Minä auringossa.Koivu paistattelee päivää.Jälkiä lumella.Lunta oksalla.Valkoinen kuin… lumi.Omput oksalla.Omput ylhäältä.Tammikuinen aurinko.Tikka hakkaa.Pikku koivu.Aurinko ja koivunoksa.
Kun vanhalle villapaidalle ei ole enää käyttöä, sen voi heittää pesukoneeseen ”liian kuumalle” huovuttumaan. Kun villa on huovuttunut, sitä on helppo käsitellä ja leikata.
Omasta vanhasta harmaasta tunikamittaisesta villapaidasta päätin tehdä huopatossut. Tossuissa on kolme osaa: 1) pohja, 2) päällysosa ja 3) varsi.
1) Pohja
Aloita kaavan piirtäminen pohjasta: piirrä jalkapohjan kuva paperille. Lisää sekä varpaan kärkeen että kantapäähän muutama sentti lisää (koossa 39/40 pituus noin 28cm). Muokkaa jalkapohjankuvasta ”laihan kananmunan” muotoinen (koossa 39/40 ympärysmitta noin 70cm).
2) Päällysosa
Puolet (yläosa) päällysosan kaavasta on vastaava kuin pohjassa. Toiseen puoleen piirretään siivekkeet kuvan mittojen mukaan.
3) Varsi
Varren voi tehdä paidan ala- tai hiharesorista. Varren leveys on maksimissaan alakaaren leveys, eli koossa 39/40 28cm. Jos varresta haluaa napakan, kannattaa vähentää muutama sentti.
Tarvitset kaikkia osia kaksi kappaletta.
Ompele näin:
1. Ompele ensin päällysosan (2) siivekkeet toisiinsa kiinni oikeat puolet vastakkain.
2. Kiinnitä sitten pohja (1) päällysosaan (oikeat puolet vastakkain).
3. Käännä työ oikeinpäin.
4. Käännä varsi (3) kaksin kerroin ja laita varsi tossun reiästä sisään niin, että varren leikatut reunat tulevat reiästä ylöspäin (ja taitettu osa jää tossun sisään). Ompele varsi reiän suuaukkoon kiinni. Tossut ovat valmiit!
Koristele tossut fiiliksen mukaan!
Tästä idea lähti:
Eva-Marie Wilken: Lahjoja rakkaudella – Anna itse tekemäsi lahja, WSOY 2009
Lahjoja rakkaudella -kirjassa on paljon helppoja paperista ja kankaasta tehtäviä lahjapaketteja, kortteja, koristeita ja muuta pientä kivaa.
Kirjasta löytyy myös suurempi töisemmät Siperialaiset talvisaappaat: ihanat pitkävartiset huopasaappaat, joissa on nahkapohjat. Saappaiden teko ei vie kirjan mukaan paljon aikaa, mutta materiaaleja ei ainakaan omasta kaapistani löytynyt. Suurin työ lieneekin kankaiden etsimisessä. Mutta siperialaiset talvisaappaat saivat pikkusiskonsa: huopatossut villapaidasta.
Energiasiivous eli energiapuhdistus (space clearing) on alunperin balilainen rituaali. Sen periaate on, että kodista poistetaan kaikki negatiivinen: romut, liiat huonekalut ja tavarat. Näin kodin energia pääsee virtaamaan positiivisella tavalla.
Jos ympärillä on paljon negatiivisia asioita (jotka yleensä myös aiheuttavat sotkua), se vaikuttaa asukkaisiinkin negatiivisesti. Toisaalta moni on varmaan huomannut siivouspäivän jälkeisen rauhan ja positiivisen olotilan koko kodissa.
Sitä paitsi perusteellinen tavaroiden raivaus tekee hyvää keholle ja mielelle!
Juontaja ja tuottaja Kristiina Komulainen on energiasiivouksen mestari. Hän on raivannut kotiinsa positiivista energiaa jo useamman kerran. Tässä Kristiinan vinkit positiiviseen rituaaliin:
1. Mieti ennen siivouksen aloittamista, mihin pyrit: minkä näköisen kodin haluat raivauksen jälkeen ja millaista tunnelmaa olet hakemassa? Asennoidu jo ennakkoon siihen, että on aika päästä eroon vanhoista energioista ja asioista. Puhtaalta pöydältä on mukavaa aloittaa uutta.
2. Tavarat, jotka eivät ole enää käyttökelpoisia, menevät tietenkin roskiin, mutta mitä ajattelit tehdä ehjille esineille, joilla ei ole enää sijaa positiivisen energian kodissa? Vietkö ne kirppikselle vai lahjoitatko eteenpäin? Lahjoituksille kannattaa selvittää kohde jo ennakkoon, sillä lahjoituskohteen mielessä pitäminen tehostaa siivousta. Esimerkiksi turvakodit ja maahanmuuttovirastot ottavat mielellään lahjoituksia vastaan suoraan ykistyishenkilöiltä.
“Minulle ajatus lahjoittamisesta tuntuu mukavammalta, koska siivotessa on helpompi luopua, kun tietää jonkun tarvitsevan tavaraa tai vaatetta enemmän kuin minä. Ja ajatus kirppikselle viemisestä tuo minulle lisää painetta, lahjoittaminen käy kätevämmin”, Kristiina kommentoi.
3. Mikä on sinulle sopiva aikataulu puhdistaa kotia vanhasta energiasta? Toiselle toimii yksi raivokas vuorokausi eli “kaikki heti kerralla ulos” ja toinen taas siivoaa kahden viikon ajan joka ilta vähän. Mieti etukäteen sinulle sopiva rytmi, näin hommasta ei tule taakka. Kannattaa ottaa työnalle aina yksi kokonaisuus (kaappi tai hylly) kerrallaan.
4. Sitten hommiin! Keskity perusteellisesti jokaiseen tavaraan kotonasi. Käytänkö todella tätä tavaraa? Onko tämä edes ehjä? Liittyykö tähän tavaraan jotakin vanhoja ikäviä muistoja? Keneltä olen saanut tämän lahjaksi? Onko esinelle omaa paikkaa? Voit pyytää ystävän makutuomariksi, sillä välillä olemme itse liian tunteikkaita tavaroistamme: jokin täysin kaamea vaate tai esine saattaa meistä näyttää hienolta vanhan tunnesiteen takia.
”Minä teen siten, että jos hiukankin epäröin, tavara lähtee samantien”, Kristiina linjaa.
5. Tunnet eron kotona, kun vanha on viety pois. Urakan jälkeen kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluat jatkossa hankkia, mitä et ja millaisena haluat pitää kotisi. Kannattaa pitää mielessä energiasiivouksen jälkeinen vapauttava olo sitten seuraavalla kerralla, kun Visa polttelee kukkarossa!
Tässä on 16 vinkkiä, joilla saat lenkeistä energisoivia energian menettämisen sijaan. Opit myös kuuntelemaan omaa sisäistä ääntäsi ja kehosi merkkejä.
Ennen lähtöä
Muista syödä 1,5–3 tuntia ennen reippailua, jotta ruokailu ei ole liian lähellä mutta energiat eivät myöskään laske liikaa lenkillä.
Pukeudu sään edellyttämällä tavalla. Mikään ei ole huono sää lenkkeillä, kun on pukeutunut oikein.
Älä välitä siitä, miltä näytät lenkkitamineissasi. Olet menossa lenkille, et urheilulehden muotikuvauksiin.
Jos olet henkisesti väsynyt tai stressaantunut, älä jätä lenkkiä väliin.
Kun pujahdat ovesta ulos, unohda tavoitteet, keskity fiilistelemään.
Pään sisäinen lenkkeily
Anna ajatusten virrata vapaasti lenkillä. Kun huomaat jääväsi jumiin johonkin asiaan (esimerkiksi tekeväsi muisti- tai tehtävälistoja, vieväsi ajatusta eteenpäin), siirrä tietoisuutesi ympärillä oleviin asioihin: valoon, linnunlauluun, vastaan tulevaan koiraan, puidenoksiin, aurinkoon, pilviin.
Aisti ympärilläsi olevia asioita joka solullasi ”pää tyhjänä”. Älä arvioi tai arvostele niitä. Kun ajatus taas tulee, anna sen tulla, mutta älä pakota sitä olemaan tai älä ota siitä kiinni. Jos vahingossa alat manipuloida ajatusta, kiinnitä huomiosi taas ulkoisiin asioihin. Näin syntyy yleensä – ihan vahingossa – luovia ajatuksia.
Älä ajattele juoksemista tai kävelyä. Keskity siihen elämykseen, jonka saat maisemasta ja leijuvusta ja lainehtivista ajatuksista, iloisesta sydämen pamppailusta.
Ulkoiset asiat
Älä suunnittele reittiäsi etukäteen. Kulje risteyksessä sinne, mikä tuntuu juuri siinä risteyksessä parhaalta: Näetkö jotain kaunista? Haluatko kohdata häntää heiluttavan koiran? Tai vaikka nähdä, miltä puutalot näyttävät talviverhossa? Vai lähdetkö linnunlaulua tai auringonlaskua kohden? Samalla opettelet tunnustelemaan, miltä sinusta itsestäsi tuntuu ja mitä sinä itse haluat, sen sijaan, että suorittaisit kaavaa, jonka olet etukäteen arvoinut olevan oikea (esim. tänään kolmen kilometrin lenkki ja ensi viikolla viiden). Aluksi oman halun erottaminen ”pitämisestä” saattaa olla vaikeaa, mutta lenkillä sitä voi harjoitella pienessä mittakaavassa.
Anna itsesi eksyä ja jolkottele kujia, joita et ole koskaan kulkenut. Oman kodin lähistöltäkin voi löytää paljon uutta. Lenkillä on hyvä harjoitella turvallisesta ja ennalta määrätystä poikkeavaa toimintaa. Kun sen lenkillä taitaa, opin voi sovittaa koko omaan elämään.
Seikkaillessasi saatat törmätä auraamattomiin kujiin tai muhkuraisiin polkuihin. Asennoidu niihen osana matkaa, älä siis käänny takaisin! Hidasteet lenkillä eivät suinkaan ole syy kiukustua ”huonoille olosuhteille” vaan mahdollisuus hetken aikaa iloita toisenlaisesta treenistä: lumi upottaa, joten hidasta vauhtia, kävele, käytä lihaksia ja tahdonvoimaa selvitäksesi koitoksesta. Kohta taas tulee aurattu tie, jossa juoksu tai reippailu kulkee enstistä lentävämmin.
Jos näet tai kuulet jotain kaunista tai energisoivaa, pysähdy ihailemaan ja keräämään voimaa siitä. Keskisykkeen lasku ei ole yhtä vaarallista kuin se, että jätät elämän väliin: elämä on tämä hetki. Jos vain jahtaa hyviä sykkeitä, energia jää lenkkipolulle. Kun keskittyy voimauttaviin asioihin, saa energian mukaansa.
Kehon tuntemusten kuunteleminen
Älä käytä lenkillä kelloa tai sykemittaria. Anna omien tuntemustesi kertoa, milloin on hyvä hetki himmailla, juosta, kävellä tai kääntyä kotiin. Opettele kuuntelemaan kehosi. Kun saat yhteyden siihen ja opit tulkitsemaan sitä, pystyt luottamaan kehosi viesteihin kaikissa elämäntilanteissa.
Ylämäissä juokse niin pitkään, kun tuntuu hyvältä. Anna sydämen kertoa ”täällä minä olen ja voin erittäin hyvin” eli anna sen pamppailla kunnolla. Himmaa, kun tuntuu siltä. Mäen juokseminen urakkana ylös asti ei suinkaan ole tärkeämpää kuin oman jaksamisen kuunteleminen.
Alamäissä tunne itsesi keveäksi ja energiseksi. Juokse niin kovaa kuin tuntuu hyvältä, anna jalkojen viedä. Älä ajattele, että vauhti ja vapauden tunne johtuu vain hetken kestävästä alamäestä, vaan nauti siitä täysin rinnoin. Olet sen ansainnut!
Jos olet stressaantunut tai ahdistunut, saatat tuntea yleistä painontunnetta rintakehällä tai palan kurkussa. Stressaantuneena hengitys on yleensä pientä ja pintapuolista. Kun hengästyt, rintakehä ja muut hengitystiet joutuvat suureen liikkeeseen, jolloin fyysinen stressikimppu ikään kuin sulaa. Samalla keho erittää aivoihin endorfiinia eli niin sanottua hyvänolon hormonia.
Energisoivia lenkkejä!
Myös näissä kirjoissa läsnäolevasta lenkkeilystä:
Tae Hye (Mikael Niinimäki): Suomalainen zen-opas, Basam Books 2009
”Luonto elää viattomassa tyyneydessä, joka edeltää ajattelun syntymistä. Puu, kukka, lintu ja kivi eivät tiedosta omaa kauneuttaan ja pyhyyttään. Kun ihmiset hiljentyvät, he siirtyvät ajattelun tuolle puolen. Siellä on tietämisen, tietoisuuden lisäulottuvuus.” Eckhart Tolle: Tyyneys puhuu, Basam Books 2006
Sanna Vatanen (kuvat Sami Repo): Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta!, WSOY2010
Ai kuinka kaunista ja oivaltavaa! Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! on kerrassaan inspiroiva, iloinen ja voimauttava käsityökirja.
Sanna Vatanen seuraa Kerttu-mummonsa jalanjälkiä jämälankataitajana. Jämälankakirjassa on 48 ohjetta: tossuja, peitto, huiveja, villahousut, solmio, paitoja, kamerasuojus, iltakenkien koristeita, myssyjä, hassu-pallohuivi, tupsuista tehty Pompon-matto jne.
Jokaisen ohjeen perustiedoissa kerrotaan kolmen tähden skaalalla mikä on ohjeen vaikeustaso ja miten pitkä aika työn tekemiseen menee. Etenkin tasoskaala tuntui olennaiselta, koska tiedän, etteivät taitoni riitä (vielä) vaativimpiin töihin.
Kirja antaa uudenlaisen arvon langanpätkille ja itse tehdyille käsitöille. Esimerkiksi kirjan vaatteet ovat värikkyydessään ja iloisessa huolettomuudessaan niin 2010-lukua, että ne tuovat uskoa uuden aallon martoille: vanhoilla tekniikoilla voidaan tehdä myös trendikästä!
Tein kirjasta virkatun pätkäraitamyssyn ja kudotun hapsuraitahuivin, ja ne erottuvat varmasti kadulla mustien asusteiden seasta. Käytin molempiin kaikenlaisia lankavarastoni jämiä – ohuista langoista sain paksumpia virkkaamalla tai kutomalla kaksinkertaista lankaa. Olisin voinut valokuvata luomukseni, mutta kirjan kuvamaailma on niin poikkeuksellisen hieno, etten halua luoda väärää mielikuvaa sen visuaalisuudesta. Tässä pipo ja huivi kirjan sivuilta:
Kuvaaja Sami Repo on pystynyt poikkeuksellisen hienosti vangitsemaan sivunkokoisiin kuviin iloisten lankojen värien kirjon – ja sitä riittää, kun neulotaan jämälangoista. Lisäksi muuten värikästä kirjaa rytmittää huikealla tavalla rauhalliset luontokuvat. Minna Kommerin oivaltava ja leikkisä graafinen suunnittelu kruunaa monimuotoisen käsityökirjaelämyksen. Kirja saa niin hyvälle tuulelle, että olen säilyttänyt sitä yöpöydällä vain selatakseni sitä ja saadakseni siitä ja iloa ja voimaa.
Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta! on kirja, joka asettaa uudenlaiset laatuvaatimukset paitsi oivaltaville ohjeille mutta myös voimauttavalle visuaaliselle kokemukselle.
——————————–
Kuka on Sanna Vatanen?
Sanna Vatanen on syntynyt Joensuussa vuonna 1973 ja viettänyt lapsuutensa Kuusamossa. Hän on valmistunut tekstiilisuunnittelijaksi Taideteollisesta korkeakoulusta ja opiskellut Irlannissa kirjontaa.
Vatanen on tehnyt vuodesta 1999 käsityö-, sisustus- ja designjuttuja useisiin suomalaisiin alan lehtiin, yhteistyötä visualistina mainostoimistojen kanssa sekä suunnitellut neuleita ja neuleohjeita.
Itse tekeminen, ekologisuus, luonto ja matkailu ovat Sanna Vataselle tärkeitä asioita työssä ja elämässä ylipäänsä. Elämäntapaneuloja harrastaa myös lukemista, elokuvia, patikointia, joogaa ja veneilyä.
Kaarina Davis: Irti oravanpyörästä, Nemo Kustannus, 2010
Irti oravanpyörästä on huikean hieno omakohtainen tarina oman elämäntavan ja itsensä löytämisestä. Kirjan kirjoittaja Kaarina Davis kertoo hauskasti ja pelottomasti kipuilevan tarinansa, kuinka hän sairaanhoitajana yrittää löytää mielekkyyttä elämäänsä.
Davis kokeilee vuorotteluvapaata, positiivista ajattelua, tunteiden tukahduttamista, omakotitaloasumista. Miltei kaikkea muuta paitsi ”lasten pyöräyttämistä”. Hän kirjoittaa: ”Melankolisten tunteitten kanssa yritin vain elää. Ajattelin, etten koskaan pääsisi kaihosta eroon. Päätin yrittää olla vähemmän kunnianhimoinen töissä. Etäännyttäisin itseni niin kuin Raili. Tekisin vain välttämättömän ja painaisin tunteettomasti duunia. Töihin meno pelotti. Iso asuntolainakin pelotti. Huolten kanssa on vain elettävä, ajattelin.”
Kunnes Davis päätti uskaltaa tehdä merkittäviä muutoksia elämässä. Hän päätyi suuren, taka-alalla olleen unelmansa äärelle ränsistyneen sukutilan omistajaksi. Kirja kertoo, millaisten mutkien, tunteiden ja tapausten kautta 25 neliöisestä mökistä tuli asuttava, Davisin koti.
Jos ajattelet, että kyllä muut pystyvät tuohon, mutten minä, lue tämä kirja.
Jos ajattelet, että pitääkö muuttaa maalle, jotta voi hidastaa, lue tämä kirja.
Jos et tiedä, mitä oikeasti sydämessäsi haluaisit tehdä, lue tämä kirja.
Jos jokin tökkii menestyvässä, kunnianhimoisessa, tapahtumien täyteisessä ja ylitsepursuavassa elämässäsi, lue tämä kirja.
Lue tämä kirja myös, jos olet sitä mieltä, että sinulla ei ole varaa elämäntahdin hidastamiseen ja elämän mielekkyyden löytämiseen. Davis vastaa kirjallaan kaikille, jotka kysyvät, onko hidastamiseen varaa. Davis tekee kirjassa myös sen, mitä suomalainen ei normaalisti koskaan tee: hän avaa tilipussinsa lukijoille. Konkreettisten ohjeiden lisäksi kirja antaa paljon ajattelemisen aihetta, tässä muutamia makupaloja:
”Suunnittelin kuistin tilalle yhdeksän neliön eteistä, jolloin 36 neliötä lämpiäisi hyvin varaavalla takalla. Siinä ei olisi yhtään hukkatilaa lämmitettävänä. Saisin testata käytännössä ’askeesi palkitaan, mukavuus maksetaan’ -teoriani. Mitä pienempi koti minulla olisi, sen pienemmät elinkustannukset, sen vähemmän tarvetta työlle ja vastaavasti enemmän aikaa tehdä, mitä halusin.”
”Pieni koti kiihdyttää mielikuvitusta ja luovuutta. Aina ei tarvitse lähteä rautakauppaan mittanauhan kanssa. Ikkunapuitteet saimme, kun naapurin isäntä repi vanhoja aidanseipäitä pellostaan, ruostuneet naulat ja jäkälä luovat rustiikkia tunnelmaa. Irrottaessamme lattialankkuja numeroimme ne, jotta muistaisimme laittaa ne takaisin oikeassa järjestyksessä.”
”Tittelit tuntuivat olevan tärkeitä ihmisille. Mikä minä sitten oikein olin? Sairaanhoitaja en halunnut enää olla. Ihmiset tuskastuivat usein tittelittömyyteeni. He kysyivät ihan suoraan: ´Millä sinä sitten elät niinku?’ Minä elän, niinku, realisoimalla vanhoja tarpeettomia tavaroita, kasvattamalla ruokaa, pilkkomalla polttopuut ja keräilemällä marjoja ja sieniä.”
”’No, eikö työnteko ole tärkeämpää kuin puutarhanhoito? Saisi rahaa, jolla voisit ostaa sen ruoan kaupasta, eikä sinun tarvitsisi kasvattaa sitä” hän [ystävä] ihmetteli. ”Jos minä saan ruokani ilmaiseksi maasta, miksi menisin töihin, jotta saisin rahaa ruokaostoksiin?”
”Unelmoin pitkään vain joutilaisuudesta ja siitä, että elämä jatkuisi suurin piirtein samalla elintasolla kuin siihenkin asti. Olin niin väsynyt työstä, että haaveilin helposta elämästä. – – – En ymmärtänyt, etten kaivannut joutilaisuutta vaan mielekkäämmän elämän.”
”Myy osa omaisuudestasi, muuta pienempään asuntoon ja elä säästeliäästi, niin olet jo pitkällä.”
”Pystymme tekemään vähemmän työtä ja nostamaan siten elämänlaatua. Silloin työtä riittää useammallekin. Voisimme muodostaa kokonaan uudenlaisen elämäntavan, joka ei perustu jatkuvaan talouskasvuun ja luonnonvarojen tuhlaukseen, jos vaan päättäisimme niin.”
“Kahvin piristävä vaikutushan perustuu kofeiinin vaikutuksiin; se nopeuttaa hengitystä ja pulssia, stimuloi munuaisia, kohottaa verenpainetta, virkistää aivoja ja poistaa näennäisesti väsymystä. Kahvi ei sisällä mitään ravintoaineita, mutta sen sijaan kuluttaa elimistössä olevia ravinteita. Pakurikääpätee sitä vastoin antaa voimaa ja parantaa vastustuskykyä. Teen maku on mieto, pehmeä ja vaniljainen. Pakurikääpää on kauan käytetty muun muassa Venäjällä, jossa sillä? on myös lääkinnällinen käyttötarkoitus syöpälääkkeenä. Valkoisen teen terveyttä edistävät vaikutukset ovat puolestaan mustaa ja vihreää teetä voimakkaampia. Erot johtuvat sekä valkoisen teen runsaammasta antioksidanttimäärästä että teelehtien erilaisista käsittelytavoista. Sekä mustan että vihreän teen käsittelyprosessi on valkoista teetä pidempi, jolloin lehtien antioksidantteja menetetään enemmän valkoiseen teehen verrattuna.”
Aivan huippu lisäenergian antaja on raakasuklaa, joka on tehty raakakaakaopavusta.
“Huikeat 10% kaakaonpainosta on antioksidantteja. Kaakao sisältää kaikista ruoka-aineista maailman suurimpia pitoisuuksia magnesiumia. Kun aivoillamme on käytösssä riittävästi magnesiumia, toimii ajatuksemme kirkkaasti ja selkeasti. Kaakao sisältää luonnossa erittäin harvinaista theobromiinia, joka on kofeiinin sisarmolekyyli. Theobromiinilla on pitkäkestoisesti piristävä vaikutus. Raakasuklaa on ihana ja helppo tapa saada tärkeät ravintoaineet. Verkkokauppamme suosituin tuote onkin Conscious-suklaa.”
ILLALLA
Kokeile Cocovin intialaisia lääkinnäisiä yrttejä:
Ashwagandha vahvistaa stressinsietokykyä sekä lyhyt- ja pitkäkestoista muistia. Auttaa nukahtamisvaikeuksissa ja edistää syvää unta. Rentouttaa lihaksia ja lisää seksuaalista halukkuutta.
Brahmin sanotaan edistävän rentoutumista, hidastavan? ikääntymistä, antavan elinvoimaa. Brahmilla on myös rauhoittava ja unta parantava vaikutus. Brahmi lisää aivoverenkietoa, valppautta,? keskittymiskykyä ja sekä lyhyt- että pitkäkestoista muistia.
Tulsi sisältää runsaasti luonnollisia antioksidantteja ja on tunnettu? vahvistavasta voimastaan. Tulsi on monipuolinen hyöty-yrtti, joka?helpottaa stressiä, tukee vastustuskykyä, lisää elinvoimaa, edesauttaa terveellistä aineenvaihduntaa. Perinteisesti tulsia on käytetty kuumeeseen, yskään, astmaan, ihottumiin, ruuansulatusvaivoihin ja muistin parantamiseen.
“Kaikki laadukkaat ravintotiheät ruuat tasapainottavat kehoamme voimaan paremmin. Hyvästä ravinnosta saa tasaisemman energiatason. Valkoinen sokeri kannattaa korvata esimerkiksi palmu tai ruokosokerilla.”
Stressijakso yleensä liittyy siihen, ettei ole tarpeeksi aikaa. Kun taas ei ole tarpeeksi aikaa, karsitaan perustarpeista eli unen määrästä ja ruuan laadusta. Ruuaksi kelpaa usein se, mitä nopeiten saa, tai joku noudattaa periaatetta ”raskas työ, raskas ruoka”. Ja näin stressin määrä lisääntyy kehossa.
Paula Heinonen antaa stressijakson ruokavalioon yhdeksän ohjetta:
Älä syö punaista lihaa, sillä ruuansulatus on häiriintynyt stressin aikana eikä jaksa sulattaa raskasta ruokaa.
Karsi sokerit ja valkojauhotuotteet, sillä ne heiluttelevat verensokeria ja edesauttavat väsähtämistä ja mielialan vaihteluita.
Ota päivittäin kuitulisä ja juo paljon vettä. Näin maha ja suolisto toimivat paremmin.
Syö helposti sulavia ruokia, kuten kasviskeittoja.
Rajoita kofeiinin määrää, sillä se lisää stressihormonien eritystä, kohottaa verenpainetta ja viimein aiheuttaa väsymystä ja jopa flunssan kaltaisia oireita. Myös unihäiriöt saattavat lisääntyä.
Vältä alkoholia, se ei auta stressaantunutta.
Juo päivittäin lasillinen vihermehua:
Valmista vihermehua kuivatuista kasviksista ja yrteistä, esimerkiksi nokkosesta ja pinaatista. Myös terveyskaupoista löytyy erinomaisia vaihtoehtoja. Sekoita lasilliseen vettä tai mehua teelusikallinen vihreää ravintojauhetta. Viherjuoma imeytyy helposti kehon hyväksikäytettäväksi.
Syö päivittäin erivärisiä kasviksia ja marjoja viisi kourallista.
Muista syödä hyviä rasvoja: pähkinöitä, siemeniä, kalaa, ruokalusikallinen kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä sekä kalaöljyä. Öljyt vaikuttavat muun muassa mielentilaan.
Ohjeet ovat Paula Heinosen kirjasta Vihdoinkin hyvä olo – Suolisto kuntoon ruokavalion avulla (Gummerus, 2006)
Japanilaistyyppinen teepöytä syntyi kolmea elementtiä yhdistelemällä: levy, jalat ja tapetti. Löysin nuo kaikki omasta varastosta. Levyä oli käytetty nikkarointialaustana, jalat olivat vanhasta nojatuolista ja tapetinpaloja olin saanut näytteeksi.
Tein tapeteista tilkkutäkkikuvion, koska näytepalat olivat niin pieniä. Mittasin levyn ja leikkasin oikeankokoisia tilkkuja. Liimaamiseen käytin tapetoinnista jäänyttä liisteriä. Lopuksi kiinnitin jalat. Halutessaan päälle voi vielä laittaa kevyen lakan, jos haluaa. Tosin lika lähtee helposti tapettipinnasta pyyhkäisemällä.
Tapetilla voi myös päällystää vanhan pöydän, jos pöydänkansi on päässyt huonoon kuntoon:
Tämän kirpparipöydän päällystin ylijääneellä tapetilla yli kolme vuotta sitten. Pöytä on ollut kovassa käytössä, mutta kestänyt hyvin.
Eräs suomalainen toimitusjohtaja oli jäänyt lomalle lääkärin määräyksestä. Lääkärin ohjeen mukaan hän kävi joka aamu rauhoittavalla kävelyllä metsässä. Metsän siimeksessä vastaan tuli vanha koulukaveri.
”Ai, olet vuosilomalla vai?” toimitusjohtaja kysyi.
”En ole. Olen yrittäjä, ja tein jo päivän työni, nyt päätin lähteä virkistäytymään”, koulukaveri vastasi.
”Mutta päivähän on vasta aluillaan. Eikö tällainen hieno päivä kannattaisi käyttää tehokkaasti?” kysyi toimitusjohtaja.
”Sain jo kaiken tarvittavan tehtyä tälle päivälle. Huomenna sitten taas jatkan” sanoi koulukaveri innostuneesti.
”Mutta… mitä aiot tehdä koko loppupäivän?”
Koulukaveri katsahti ylöspäin ja hymyili. ”Nautin päivänvalosta ja metsästä, lenkkeilen, luen, teen rauhassa ruokaa, lepäilen, leikin lasteni kanssa ja iltaisin juttelemme vaimoni ja ystävieni kanssa teekupposen ääressä. Minulla on kovasti tekemistä.”
Toimitusjohtaja naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Minulla on ekonomin tutkinto, ja voisin auttaa sinua maksimoimaan tuloksiasi ja tehostamaan työntekoasi. Sinun kannattaisi käyttää päivät hyödyksesi, jotta voit laajentaa yritystäsi. Ensin voisit laajentaa bisnesideaasi, ja myöhemmin voisit perustaa useampia yrityksiä eri paikkakunnille. Voisit omistaa kokonaisen ketjun!”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata aluksi pitää montaa työntekijää vaan tehdä hommat itse, teet parempaa tulosta. Voisit johtaa kaikkia yrityksiäsi itse. Sitten sinun pitäisi tietenkin muuttaa Helsingin keskustaan. Mutta ei asuntojen ja liiketilojen korkeat hinnat sinua haittaisi, sillä sinulla olisi paljon suuremmat tulot.”
Koulukaveri kysyi: ”Mutta kauanko tähän menisi?”
Toimitusjohtaja vastasi: ”10-20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten?”
Toimitusjohtaja sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakekannan ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia? Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja nauttia päivisin valosta ja metsästä, lenkkeillä, lukea, tehdä rauhassa ruokaa, lepäillä, leikkiä lastesi kanssa ja jutella iltaisin vaimosi ja ystäviesi kanssa teekupposen ääressä…”
Alun perin tämä on ilmeisesti eteläamerikkalainen kansantarina. Tarinaa kerrotaan useissa eri maissa hieman erilaisina versioina – nyt myös suomalaiseen kulttuuriin sopivana.
Eräs amerikkalainen liikemies lähti lääkärin määräyksestä lomalle pieneen meksikolaiseen rannikkokylään. Ensimmäisen aamun kiireellinen puhelu toimistosta vei hänen yöunensa, ja hän käveli laiturille selvittelemään ajatuksiaan. Eräs kalastaja oli juuri kiinnittänyt pienen veneensä laituriin, ja veneessä oli useita suuria keltaevätonnikaloja. Mies kehui meksikolaisen kalojen hienoa laatua.
”Kauanko niiden pyytämiseen meni?” kysyi amerikkalainen.
”Ihan vähän aikaa”, vastasi kalastaja hämmästyttävän hyvällä englannin kielellä.
”Mikset sitten jää pyytämään lisää kalaa?” kysyi amerikkalainen.
”Minulla on jo riittävästi perheeni elatukseen ja ystävillekin” sanoi meksikolainen lastatessaan kaloja koriin.
”Mutta… mitä sinä sitten teet loppuajan?
Meksikolainen katsahti ylös ja hymyili. ”Nukun pitkään, kalastan hiukan, leikin lasteni kanssa, vietän siestaa vaimoni Julian kanssa ja kävelen joka ilta kylälle, jossa siemailen viiniä ja soita kitaraa ystävien kanssa. Minulla on kovasti tekemistä, señor.”
Amerikkalainen naurahti ja ojensi ryhtiään. ”Hyvä herra, minulla on liikkeenjohdon tutkinto Harvardista ja voin auttaa sinua. Sinun pitäisi kalastaa enemmän ja ostaa tienesteillä suurempi vene. Ennen pitkää voit ostaa lisää veneitä ja lopulta omistaa kokonaisen kalastuslaivueen.”
Hän jatkoi: ”Sinun ei kannata myydä saalistasi välittäjille vaan suoraan kuluttajille, ja sitten voit ostaa oman säilyketehtaan. Voisit johtaa tuotantoa, valmistusta ja jakelua. Sinun täytyisi tietysti muuttaa Mexico Cityyn ja myöhemmin Los Angelesiin ja lopulta ehkä New Yorkiin, jossa voisit johtaa yritystäsi ammattimaisesti.”
Kalastaja kysyi: ”Mutta señor, miten kauan tähän menisi?”
Ja amerikkalainen vastasi: ”10–20 vuotta, korkeintaan 25.”
”Mutta entä sitten, señor?”
Amerikkalainen sanoi nauraen: ”Tässäpä onkin paras osuus. Kun aika on kypsä, voit järjestää osakeannin ja myydä koko yrityksen osakeannin ja rikastua. Ansaitsisit miljoonia.”
”Miljoonia, señor?” Mitä sitten?”
”Sitten voisit jäädä eläkkeelle ja muuttaa pieneen rannikkokylään, voisit nukkua pitkään, kalastella hiukan, leikkiä lasten kanssa, viettää siestaa vaimosi kanssa ja kävellä iltasella kylälle siemailemaan viiniä ja soittamaan kitaraa ystäviesi kanssa…”
Tämä on ilmeisesti alunperin eteläamerikkalainen kansantarina. Tämä versio ja suomennos on kirjasta Timothy Ferriss: 4 tunnin työviikko.
, WSOY 2009
