Näin rauhoitat mielesi 3 minuutissa

Tässä helppo ja nopea tapa rauhoittaa levoton tai hermostunut mieli.

  • Istahda alas rauhalliseen paikkaan. Aseta jalat lootus-asentoon (jalat ristissä) ja laske kädet polvien päälle niin, että kämmenet osoittavat ylöspäin, painaen etusormet ja peukalot yhteen.
  • Hengitä muutaman kerran syvään. Tämän jälkeen tee sisään-ulos-hengitys vain kaksi kertaa minuutin sisällä: hengitä sisään 15 sekuntia, ulos 15 sekuntia. Toista kolmen minuutin ajan.
  • Yritä olla pinnistelemättä. Täytä keuhkosi hitaasti varpaista asti, lantion läpi palleaan, keuhkoihin ja aina päälakeen sekä sormenpäihin saakka. Anna ilman valua keuhkoista hitaasti, anna kaiken hermostuneisuuden ja levottomuuden poistua kehostasi.

Tämä on nopea ja vaivaton tapa rauhoittaa oma mieli. Kontrolloimalla hengitystäsi palautat itsesi takaisin levollisuuteen, sisimpääsi. Jos näin hitaasti hengittäminen tuntuu vaikealta, lisää sisään-ulos-hengityskertoja kolmeen minuutissa. Jos taas kahdesti minuutissa hengittäminen on sinulle helppoa, voit pyrkiä vain yhteen sisään-ulos-hengitykseen, 30 sekuntia sisään, 30 ulos.

7 menestymisen salaisuutta

1. Menestyvät ihmiset elävät kohtalolleen. He täyttävät tehtävän, jota ovat tulleet suorittamaan ja tiedostavat, että heillä jo nyt on kaikki, mitä tehtävän suorittamiseen tarvitaan.

2. Menestys on inspiroivaa ja voimistavaa. Se koskettaa sekä sydäntä että sielua.

3. Menestyvät ihmiset ovat intuitiivisia ja luovia. Intuitio puhuu meille jatkuvasti, meidän tulee välillä vain hiljentää mieli ja ottaa vastaan neuvot, jotka kumpuavat omasta itsestämme. Luovuus kumpuaa intuition avulla sisäisestä voimasta.

4. Menestyvät ihmiset ovat avosydämisiä ja avuliaita. He ajattelevat itseään, mutta ovat valmiit auttamaan ketä tahansa apua tarvitsevaa.

5. Menestyvillä ihmisillä on hyvä itsetunto ja itsekunnioitus.

6. Menestyvät ihmiset luottavat positiivisuuden voimaan välttäen negatiivisen ajattelun myrkyllistä vaikutusta.

7. Menestys on vastakohta ahneudelle. Ahneus tarkoittaa usein sitä, ettei ole valmis jakamaan, vaan uskoo, että toinen saattaisi menestyä paremmin kuin itse, jos antaisimme hänelle jotakin omastamme.

Lähde: Khalsa Inderjit Kaur: Voiman tie – Kundaliinijoogaa Yogi Bhajanin mukaan. Tammi 2009

Kuka se Erkki oikein on?

Erkki on se Hidasta elämää -Facebook-ryhmäläinen, joka kirjoittaa pienistä suurista oivalluksista, ja me kaikki muut tykkäämme niistä ? joko julkisesti tai salaa. Eihän tuolta malta olla kysymättä, mistä hän hidastamisen viisautensa ammentaa.

”Ymmärsin jo nuorena, että pitää elää tätä päivää. En hankkinut valkolakkia, vaan tein kesät töitä ja talvet urheilin”, Erkki kertoo.

Tuosta kesätyöstä tuli myöhemmin myös oikea ammatti. Ammatinvalinta ei missään vaiheessa tuottanut tuskaa, vaan ”siihen vain tuli ajauduttua, ja pidän siitä”, elämäntapapuutarhuri sanoo. Niin, puutarhuri. Erkki on niitä, jotka yrittävät vihertää niitä alueita, jotka jäävät metsän ja rakennusten tai teiden väliin.

 

Kuulostaa verrattain leppoisalta työltä. Mutta niin vain kiire-paholainen pisti elämäntapapuutarhurinkin koville:

”Vuosien saatossa työ on muuttunut tosi paljon, siitä on tullut kiireistä. Heräsin ajattelemaan, että eihän minua oikeasti tarvita töissä, tarvitaan vain ihminen, jolta saadaan työpanos ja joka soutaa hiljaa jalat ja kädet kahlittuna”, Erkki kertoo havahtumisestaan ja paljastaa, että tuli asiasta pari sanaa aika kovaan sanottuakin työpaikalla. Ja helpotusta työtaakkaan tuli kuin tulikin.

”Nyt yli vuoden olen keskittänyt suurimman osan ajatuksistani itseeni ja rakkaimpiini. Teen edelleen työni, mutta ajattelen sitä vähemmän. Sitä kun ei tarvitse ajatella, kuin sen verran mitä tarvitsee. Ajatuksiani olen siirtänyt toisaalle”, kertoo mies, joka on toteuttanut unelmansa pienestä tuvasta ja perunamaasta maalla.

Rahasta Erkki puhuu välttämättömänä välineenä yhteiskunnassa oleskeluun. ”En ymmärrä miksi jotkut haluavat sitä enemmän kuin tarvitsevat. Minä en edes lottoa, koska en tarvitse sellaisia summia. Minulle riittää, että sitä on sen verran, että saan pidettyä elämäni tasapainossa ja leppoisana. Jokaiselle se on oma määränsä.”

Hidasta elämää -Facebook-ryhmän kautta Erkki on jo alkanut tuntua viisaalta ystävältä, joka sanoo oikeita asioita juuri oikealla hetkellä. Erkki, anna jokin tykättävä elämänohje lukijoille ja ryhmäläisille?

”Aina välillä pitäisi astua hiukan sivuun elämästään ja katsoa sitä ikään kuin vierestä. Sitä tulee sokeaksi omalle elämälleen. Loppujen lopuksi meillä kaikilla on useita vaihtoehtoja elää sitä. Joskus joutuu olemaan itsekäs ja tekemään uhrauksia. Mutta voin taata että ne kannattavat!”

Miks mää oon aina hippa?

Pellavapäisenä räkänokkana leikittiin joskus sellaista naruhippaa, jossa toinen juoksee hyppynarun kanssa karkuun ja toinen yrittää astua narun päälle. Juoksua, naurua, läps ohi, naurua, taas juostaan. Läps läps. Juuri ennen kun jostain kuuluu tuttu syömään-huuto, samettinen kiinantossu hipaisee vaaleanpunaista muovista narua ja koko kesäinen tienoo vastaa: ”Sää oot hippa!”

Paahdan. Tuskailen. Läps ohi. Tuskailen. Taas paahdan. Läps läps. Ohi. Kiinantossut ovat käyneet puristavan pieniksi, ja hyppynarun pätkä on muuttunut kuristavaksi deadlineksi. Se pitää saada kiinni ennen kuin vatsasta kuuluu vaativa syömään-huuto. Mää oon hippa.

Aamulla, kun kello herättää, mää oon hippa. Ei naurata. Läps läps vaan lounaaseen asti. Läps läps, pakko saada kiinni, ei ehdi kahville. Läps läps, että pääseen kotiin lepäämään, kun on juossut koko päivän sen perässä. Näen unta naruhipasta, jossa jalka on aina liian hidas.

Ring ring ja läps läps ja sitä rataa. Yhtäkkiä huomaan olevani kolmekymmentä. Miten voin entisenä pikajuoksijana olla edelleen hippa? Onko tekniikassani jotain vikaa? Pitäisikö tehdä voimaharjoittelua enemmän? Tai lisätä painoja? Olenko oikeasti näin hidas?

Istahdan katukivetykselle hengästyneenä ja itseeni pettyneenä, kuulen oman ääneni sanovan haparasti: ”mää en ala enää”. Isovarpaassa on rakko, polvessa rupi, lihaksia särkee. Kun painan pääni polviin, kyyneleet ja hikikarpalot yhtyvät silmäkulmassa. En enää halua nähdä, miten naru pyörii kiusoittelevasti edessäni. ”Sää oot hippa, et saa-a kiin-ni!”

Pää painuksissa alan kuunnella lähitienoon ääniä. Läps läps, mutta ei naurua. Pyyhin kyyneleeni ja nostan katseeni. Näen joitain ihmisiä istumassa vieressäni yhtä kuluneet samettikengät jalassaan kuin minulla. Enemmän ihmisiä näen tallaavan asfalttia, läps läps. Ohi. En näe enää naapurin Jaanaa narun toisessa päässä.

Yhtäkkiä kuulen naurua. Se on omaani. Se alkaa sointua kivasti yhteen niiden muiden kanssa, jotka eivät ole liian hengästyneitä nauraakseen. Päätämme tehdä uudet säännöt:

  1. Tavoitetta ei ole ilman iloa. Jos ei koe tekemisestään riemua, tavoitetta ei voi asettaa.
  2. Kun tavoite on syntynyt, unohda se, ja keskity aistimaan ja elämään.
  3. Älä koskaan seuraa sitä, mitä et tunnista. Arvio tarkkaan kenen tai minkä kanssa leikit, pelaat tai juokset.
  4. Pysähdy välillä. Anna toisen ihmisen saada sinut kiinni.
  5. Pidä tauko, kun on sen aika. Mene syömään, kun kuulet huudon. Huolla kengät. Pyyhi räkä.
  6. Jos vauhti on liian hurjaa, hidasta. Autokaistalla ei ole ihmisen hyvä olla. Älä leiki moottoritien läheisyydessä.
  7. Tyydy vähään. Pyri ennemmin pieneen hipaisuun kuin asfaltin läpi porautumiseen.
  8. Häviäjiä eikä huonoja ole.  Elämänilo on kaikkia varten.

Yritän vielä miettiä, mihin vaaleanpunainen muovinen hyppynaruni olisi vuosien saatossa voinut päätyä. Näen sen makaamassa mullassa siellä, missä ei ole enää naurua eikä läpsytystä. Siellä ei ole enää hippaa.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Vaihda kahvi vihreään teehen – tässä 16 terveyssyytä

Eräs suomalainen konkarilääkäri kiteytti, että ”vihreä tee on kovin juttu, mitä luonnosta saa”. Ja eipä ihme, sillä vihreä tee sisältää järisyttävän määrän ainesosia, joilla on merkittäviä vaikutuksia terveyteen. Tässä 16 syytä, miksi kannattaa juoda vihreää teetä – säännöllisesti:

1. Teaniini rentouttaa

Teaniini on aminohappo, jonka on todettu edistävän rentoutumista aiheuttamatta väsymystä.

2. Paljon antioksidantteja

Vihreä tee sisältää paljon antioksidantteja. Ne ovat kemikaaleja, jotka ovat välttämättömiä elimistön puolustusjärjestelmälle.

3. Flavonoidit ylläpitävät terveyttä

Flavonoidit ovat tärkeitä terveyden ylläpitäjiä. Jotta flavonoideista saadaan täysi hyöty, teetä tulee hauduttaa vähintään kolme minuuttia.

4. Hoitava katekiini

Vihreän teen sisältämät katekiinit parantavat insuliiniherkkyyttä, suojavat auringon UV-säteiltä, estävät syöpää, pienentävät kasvaimen kokoa ja estävät mutaatioita. Lisäksi ne  alentavat kohonnutta kolesterolia, estävät verenpaineen nousua, tappavat bakteereja, parantavat pahanhajuista hengitystä ja polttavat kaloreita eli tukevat painonpudotusta.

5. Kofeiinia ilman piikkiä

Kofeiini piristää ja virkistää sekä poistaa kehosta nestettä. Kahviin verrattuna teen virkistävä vaikutus tulee hitaammin ja kestää elimistössä pidempään. Kahvin kofeiinista saatava piristys on yleensä piikkimäinen: se tulee ja menee nopeasti.

6. Paljon C-vitamiinia

Vihreä tee sisältää paljon C-vitamiinia. C-vitamiini edistää kasvua ja vaikuttaa hampaisiin ja luustoon. Se lisää vastustuskykyä stressiä ja flunssaa vastaan. Jotta C-vitamiini säilyy teessä, tee haudutetaan 60–80-asteisessa vedessä, sillä se tuhoutuu 90 asteessa.

7. Paljon B1-vitamiinia

B1-vitamiini tukee elimistön immuunijärjestelmää. Sillä on myös tärkeä merkitys hermoston toiminnalle: jos elimistö ei saa riittävästi B1-vitamiinia, seuraa lihasheikkoutta, hermotulehduksia sekä tasapaino- ja verenkirtohäiriöitä.

8. Tärkeä B2-vitamiini

Vihreä tee sisältää B2-vitamiinia. Se vaikuttaa muun muassa silmien hyvinvointiin ja alentaa  kohonnutta verenpainetta. Puutostila johtaa ihon kuivumiseen ja halkeileviin huuliin.

9. E-vitamiini hidastaa vanhenemista

E-vitamiini suojaa tiettyjä soluja ja kehon rasvoja hapettumiselta, eli näin vihreä tee hidastaa vanhememista.

10.  Runsaasti kivennäisaineita

Vihreä tee sisältää merkittäviä kivennäisaineita: fluoria, kaliumia ja magnesiumia. Fluori suojaa hampaita bakteereilta. Kaliumin tehtävä on säädellä sydänlihaksen toimintaa. Magnesium taas on aineenvaihdunnan yleistehoaine.

11. Hoitavat aminohapot

Aminohapot ovat orgaanisia molekyylejä, joita voidaan käyttää lääkkeenomaisesti sairauksien hoidossa.

12. Laihduttavat katekiini-polyfenolit

Vihreän teen sisältämät flavonoidit estävät rasvan kertymistä kudoksiin, nopeuttavat kalorien polttoa ja rasvan palamista energiaksi. Teen laihduttava vaikutus perustuu sen sisältämiin katekiini-polyfenoleihin.

13. Vihreä tee puhdistaa

Kehon puhdistamisen voi aloittaa juomalla päivittäin 4–6 kupillista vihreää teetä. Teen sisältämät farmakologisesti aktiiviset ainesosat sekä puhdistavat, ravitsevat että aktivoivat elimistöä. Elimistölle tarpeellisessa kevätsiivouksessa tee on hyvä perusjuoma.

14. Tee suojaa sydäntä ja verisuonia

Teen epigallokatekiinigallaatit suojaavat sydäntä ja verisuonia. Suomen kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan tee ehkäisee sydäninfarkteja; kuusi kuppia päivässä auttaa.

15. Apua kolesteroliin ja verenpaineeseen

Vihreän teen sisältämällä katekiineilla on myönteinen vaikutus elimistön kolesterolitasapainoon. Kun verenkierto nopeutuu teen avulla, elimistö saa tarpeeksi happea ja kuona-aineet poistuvat nopeammin. Japanilaisten tutkimusten mukaan vihreän teen katekiini laskee myös verenpainetta.

16. Vihreä tee ehkäisee syöpää

Vihreän teen ainesosista etenkin polyfenoleiden on todettu vastustavan mutaatioita, siis syövän perussyitä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan teen EGCG-yhdiste salpaa dihyrofolaattireduktaasi-entsyymiä, johon syöpäsolulla on taipumus tarttua. Tukholmassa taas on havaittu, että vihreä tee ehkäisee angiogeenisiä eli uudisverisuonten muodostumista; kasvain suurenee ja leviää nimenomaan uudisverisuonten avulla.

Lähde:
Pirjo Suvilehto
: Vihreä tee – Terveyttä ja hyvinvointia, Atena 2007


Tutustu myös uuteen, huumaavan ihanaan teesekoitukseen. Hetki itselle -luomutee myynnissä Hidasta elämää -verkkopuodissa.

14689200_10154117766706429_746126463_o

Linnunsulka näytti elämälleni suunnan

 

Muistelen usein aikaa, kun asuin kaupungissa kerrostalossa. Mietin mihin kiinnitin huomiotani, kun katsoin ulos kuudennen kerroksen ikkunastani?

Useimmiten seurasin vilkkaan liikehuoneiston lastaussillan tapahtumia, ihmisten vaatetusta, autoja ja yleistä liikehdintää. Työni oli niin raskasta, että vapaalla koetin kaikkeni palautuakseni. Vietin vapaa-aikaani hassaten rahojani viihteeseen ja rentoutusyrityksiin, jolloin jouduin raatamaan yhä enemmän saadakseni laskuni maksuun. Mietin kuumeisesti ulospääsyäelämäntilanteestani. Ahdisti, kun en tiennyt mitä tekisin.

Eräänä aamuna join aamukahviani keittiön ikkunan ääressä ja huomasin, kuinka sinitiainen lauloi pontevasti tuuletusparvekkeen rautakaiteella. Ilahduin, kun näin, että sinitiainen ilmestyi siihen seurakseni aamusta toiseen. Pieni lintu oli niin iloisen, varman ja päättäväisen oloinen siinä lauleskellessaan, että se tunne tarttui minuunkin. Halusin elämälleni uuden suunnan, jonkin päämäärän – ja etenkin iloa. Ryhdyin varaamaan aamun kahvihetkiini enemmän aikaa, että ehtisin seurata lintua tarkemmin. Sen laulu tarttui sydämeeni.

Sinitiainen pyrähteli parvekkeenkaiteelta alas ikkunani viereen ja katosi. Hetken päästä se taas tuli taas kaiteelle jatkamaan laulujaan. Muistin lapsuuteni ajoilta, kuinka siinä kohtaa keittiön seinää oli joskus ollut kylmäkaapin ilmastointihormi. Sen tilalle oli tullut keittiöremonttini myötä uudet keittiökaapit, ja hormin sisäpuolella oli peitelevy. Aikana, jolloin ei ollut jääkaappeja, kylmäkaapin lämpötilaa säädeltiin hormiin laitetulla pitkän paksulla puukalikalla. Yhtenä aamuna jätin kahvikuppini ikkunalaudalle, hiippailin sukkasillani rappukäytävään ja kiipesin uteliaana rappusia tuuletusparvekkeelle kurkistamaan minne sinitiainen meni.

Seinässä oli kuin olikin reikä. Vilkaisin ylös ja alas toisiin kerroksiin. Niiden hormeissa oli ritilät, mutta jostain syystä minun keittiöni kohdalta ritilä oli irronnut. Päättelin, että sinitiaisella oli hormin kolossa hyvä pesäpaikka, ja se kuulutteli reviiriään ja itselleen morsmaikkua. Aivan oikein, pian tiaisia oli kaksi, toisella oli paksumpi raita mahassa (koiras) ja toisella vain hentoinen viiru (naaras). Ensin koloon kannettiin pieniä hentoisia risuja, sitten ei mennyt kovin kauaa, kun tiaispariskunta kantoi jo hyönteisiä nokassaan niiden sujahtaessa koloonsa. Poikasten oli täytynyt kuoriutua! Samalla hetkellä, kun sinitintti syöksyi koloon pistin korvani peitelevyyn kiinni. Miten hurmaavaa! Kuulin pienen pientä piipitystä! Keittiökolossani oli suloinen alivuokralaisperhe!

Ei ollut hetkeä keittiössä ollessani, etten olisi vilkuillut ikkunan suuntaan. Yritin aina ehtiä kuulla poikasten äänet emon tullessa pesälle. Voi sitä hymyn ja naurun määrää, jos ehdin sen kuulemaan. Sitten eräänä aamuna tiaisperhe oli lähtenyt. Poikaset olivat rohkeasti hypänneet siivilleen kuudennesta kerroksesta. Tuuletusparvekkeen laidalle oli jäänyt vain valkoisia ulosteraitoja muistoksi laulukonserteista ja pikkuisista piipertäjistä.

Nautin luontotapahtumista, kaipasin luontoon, mutta olin jotenkin hakoteillä, en saanut elämänahdistuksestani ja luontokaipuustani otetta. Linnuissa oli kuitenkin jotain voimaanuttavaa ja mystistä, ne latasivat minuun virtaa ja onnea.  Koin, että linnuilla olisi minulle jotain kerrottavaa, jos tarpeeksi tarkkaan niitä kuuntelisin.

Sinitiainen oli opettanut minua rauhallisiin aamuhetkiin ja olemaan läsnä siinä hetkessä. Jatkoin harjoituksia.  Näin sitä harjoittelin (ote Irti oravanpyörästä -kirjastani):

”Opettelin tekemään yhden asian kerrallaan jatkuvan koheltamisen sijaan. Opettelin kävelemään hitaammin, olemaan kärsivällisempi ja olemaan kiristelemättä hampaitani, kun joku töpeksi edelläni kauppajonossa. Yritin olla enemmän läsnä juuri tässä hetkessä, en viiden minuutin päässä tai huomisessa. Opettelin tunnistamaan lintuja ja opettelin seuraamaan päähänpistojani.

Erään kerran kävelin kaupungilta kotiinpäin Hämeenkatua itään. Huomasin korttelinkulmassa kauniin linnun sulan, joka osoitti oikealle, joten lähdin kävelemään etelään Tuomiokirkonkatua. En ollut aiemmin huomannut, miten paljon kaupungissa on linnunsulkia maassa. Tarpeeksi kauan käveltyäni tuli aina vastaan uusi sulka, joka näytti minulle uuden suunnan. Minua kiehtoi ajatus, että sulat veivät minua jonnekin. ”

Sulat ja luonto johdattivat minua kohti vapautta ja intuitiotani. Kun kuuntelin sydämeni ääntä, ymmärsin, että luonnossa oloni tuntui paremmalta. Lintujen kautta luontoa oli helpompi yrittää opetella ja ymmärtää. En kuitenkaan tiennyt milloin muuttolinnut saapuivat Suomeen tai missä voisin nähdä niiden saapumisen, joten lähdin päämäärättömästi ajelemaan maaseudulle touko-kesäkuussa ja luurailin taivaalle. Missä laulujoutsenia voisi nähdä? En tiennyt, mistä niitä löytäisin, mutta päättelin, että onnistumisen ja luonnon ymmärtämisen mahdollisuudet olisivat paremmat, jos asuisin lähempänä luontoa.

Tuli pesästä lähdön aika. Mikä minusta tulisi isona? En tiennyt. Pelotti vietävästi, mutta niin vain heittäydyin siivilleni, myin kuudennen kerroksen asuntoni ja muutin maalle. Asiat eivät menneet niin kuin elokuvissa. Kohtasin paljon vastoinkäymisiä ja jouduin pistämään elämänarvoni kokonaan uusiksi, mutta jälkeenpäin on helppo sanoa, että se kannatti.  Kaikki ne vastoinkäymiset olivat tarpeen, jotta sain ravistettua vanhan elämän yltäni.

Nyt kun katson ulos ikkunastani, näen luontoa. Se tarjoaa minulle ilmaiseksi niin paljon asioita, että tarvitsen työntekoa paljon vähemmän. Sinitiaiset ovat edelleen vuosittaisia naapureitani, olen varmistanut sen ripustamalla lukuisia linnunpönttöjä pihaani. Ne ovat jo aloittaneet soidinlaulunsa ja -lentonsa ja varailevat pönttöjä itselleen. Kevät on täällä. Silmät ja korvat auki! Ja ne laulujoutsenet… ensimmäiset ovat jo täällä (touko-kesäkuussa ne viettävät piileksivää elämää ja hautovat hiljaa pesissään).

Mihin sinä katsot, kun vilkaiset ikkunastasi ulos? Mitä seuraat kadulla kulkiessasi? Ole valpas ja katso minne linnut ja sulat voivat sinut eräänä aamuna johdattaa.

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.


Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kirjailija haaveilee raukeista päivistä omenapuun alla

Kirjan kirjoittaminen on kaunista käsityötä. Kirja kirjoitetaan sana sanalta, käyttäen materiaalina kirjoittajan ajatusmaailmaa. Tätä prosessia ei voi kone korvata, eikä laadukasta tekstiä saavuteta kiireellä. Uusien maailmojen luominen vaatii hitaita hetkiä, pitkiä pohdiskeluja ja syviä sukelluksia mielikuvituksen maahan. Tämä juttusarja kertoo, miten se onnistuu.

 

 

 

 

Kirjailija Elina Hirvonen, mitä sinulle merkitsee hidas elämä?
Unelmaa, jota kohti pyrin, mutta joka ei vielä ole toteutunut. Ajatus hitaasta elämästä tarkoittaa ennen kaikkea mahdollisuutta nauttia tästä hetkestä ilman, että koko ajan on kiire johonkin seuraavaan juttuun.

Entäpä joutilaisuus?
Tästä hetkestä nauttimista mahdollisimman usein. Joutilaisuus, ikkunasta tuijottelu, hidas kävely rannalla tai kahden tunnin kahvin lipittely on ensiarvioisen tärkeää luovalle työlle, kirjoittamiseen ja elokuvien tekemiseen liittyvät ajatukset putkahtelevat mieleen juuri silloin, kun ajatuksilla on tilaa ja aikaa leijua vapaasti.

Miten vietät täydellisen vapaapäivän?
Kalliolla saaristossa mieheni, tyttäreni ja ystäväjoukon kanssa. Katsomalla merta ja juomalla samppanjaa.

Mitä kirjoittaminen merkitsee sinulle?
Kommunikointia tavalla, joka ei olisi mahdollista muuten. Kirjoittamisen nautinto liittyy lukemisen nautintoon: yksi elämäni vahvimmista muistoista on lukemisen ihmeen kokemus lapsena, mieletön tunne, että lukemaan oppiminen avasi mahdollisuuden kulkea loputtomiin erilaisiin maailmoihin ja löytää fiktiivisistä tarinoista tunnistamisen kokemuksia, jotka saivat tuntemaan, että en sittenkään ole maailmassa yksin.

Mitä kirjoja suosittelet rentoutumiseen?
Tom Hodginsonin joutilaisuutta käsitteleviä kirjoja, Tove Janssonin viisaita kirjoja ja keittokirjoja.

Mitä kirjaa suosittelet inspiraatiota etsivälle?
Eeva-Liisa Mannerin runoja, jotka ovat minulle olleet loputon inspiraation lähde.

Mitä sinulle tulee mieleen sanoista…

…slow food
rauhallista ruuanlaittoa ja syömistä mieluiten yhdessä ison joukon kanssa.

..luomu
En syö lihaa ja tuotantoeläinten kohtelu on niin hirvittävää, että haluaisin ryhtyä vegaaniksi, mutta olen ainakin toistaiseksi ollut siihen liian laiska ja mukavuudenhaluinen. Lievitän huonoa omatuntoa ostamalla maitotuotteet ja kananmunat aina luomuna.

…luonto
Tilaa, jossa voi olla vapaa mainoksilla ja kulutuspaineilla täytetystä kaupunkitilasta. Ihmettelyä ja vapaata kuljeskelua, joka vie mielen usein pyhyyden kokemusta lähenevään ajan ja ikuisuuden pohdiskeluun.

Tulevaisuuden suunnitelmasi?
Kirjoittaa, tehdä elokuvia, viettää rauhallista aikaa miehen ja lapsen kanssa.

Unelmasi?
Asua samassa pihassa rakkaiden ystävien kanssa, istua raukeita päiviä omenapuun alla ja juoda samppanjaa.

**

Elina Hirvonen (s. 1975) on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja. Hänen esikoisromaaninsa Että hän muistaisi saman ilmestyi vuonna 2005, ja hänen toinen romaaninsa, Kauimpana kuolemasta, vuonna 2010.

Miten töissä voisi olla kivaa, toimitusjohtaja Elina Ruuskanen?

Hub Tampereen toimitusjohtaja Elina Ruuskanen, 26, antaa viisi vinkkiä, miten töissä voisi olla kivaa.

1. Ota vastaan positiivinen tunnelma

Hubiin tullessa tiedän, että siellä “hyvää huomenta” toivotetaan hymyssäsuin. Ja vaikka itsellä olisikin ollut huono aamu, niin se korjaantuu jo heti ovella. Omalta kohdaltani voin sanoa, että jos töissä ei ole kivaa, tulisi sinne mentyä varmasti harvemmin.

2. Ole oma itsesi

Meillä Hubissa kynnyksen yli astutaan omana itsenämme, eli kenenkään ei tarvitse esittää olevansa jotain muuta kuin on. Se seikka, että tulee arvostetuksi omana itsenään lisää hyvinvointia ja työskentelyn “kivuutta”.

3. Luovu “oikean työn” mielikuvasta

Nuorempana kuvittelin, että työntekemisen kuuluu näyttää viralliselta ja sitä tulee tehdä otsarypyssä ja vihaisena, jotta se on “oikeaa” työskentelyä. Tuon mielikuvan vallassa elää moni varmaan edelleen. Hubissa saamme kuulla usein kommenttia, että meidän jäsenemme eivät vastaa yleistä käsitystä yrittäjistä, koska “teidän jäsenet näyttävät niin rennoilta ja vaikuttavat nauttivan työstään”.

4. Vaeltele vapaasti

Työstä tekee kivaa myös se, että minua ei ole sidottu vain yhteen pöytään, vaan voin vapaasti liikkua tilassa ja etsiä kulloinkin sopivaan tilanteeseen oikeanlaisen paikan. Meillä Hubissa tällainen fiilispohjainen paikan valinta on onneksi mahdollista!

5. Etsi työn tarkoitus

Tärkein asia, mikä työstä tekee kivaa on se, että itse työllä on tarkoitus ja se mitä teen, on juuri minulle kivaa. Jokainen nauttii eri asioiden tekemisestä ja siksi jokaisen tulisikin selvitää “se oma juttu”? Kun tunnistaa, minkä asioiden parissa työskentely tuo hyvän olon, on oikeilla jäljillä. Minulle itselleni työ ei ole väline tehdä rahaa, vaan ennen kaikkea keino toteuttaa omia unelmiani ja ansaita siitä elantoni. Se – jos joku – tekee työstä kivaa!

* Hub on uudenlainen yhteisöllinen työtila, jossa voi työskennellä ja verkostoitua yhdessä. Hub on avoin tila, jossa on tarjolla vapaita työpöytiä, sohvia, neuvotteluhuoneita ja kaikki muut modernin toimiston palvelut. Hubissa uskotaan, että epätodennäköisistä kohtaamisista syntyvät uudet ideat ja innovaatiot.

Lempeä voimasmoothie

Iskikö kevätväsymys? Ei hätää, tällä smoothiella saat itsesi taas käyntiin.

Lempeä voimasmoothie, 500 ml

3 dl soijamaitoa
1 1/2 dl mustikoita
1 1/2 dl vadelmia
1,5 rkl luomuhamppuproteiinia
1 tl maca-jauhetta
1 tl ashwagandha-yrttijauhetta
1 rkl kylmäpuristettua luomu-kookosrasvaa

Päälle
1 gluteeniton pipari
raakasuklaajauhetta

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Murustele päälle piparia ja ripottele raakasuklaajauhetta. Nauti ja voimistu! Kuvan smoothiet nautittiin aamiaisella, omenoiden ja gluteenittomien karjalanpiirakoiden kera, hyvässä seurassa: kiitos kuvasta veljelle!


Miksi kevät väsyttää? – ja muita unettavia faktoja

Ihminen on rakennettu elämään yhteydessä luonnon ja luontaisen valonvaihtelun mukaan. Ihmisten itse luoma ns. teennäinen vuorokausirytmi töineen ja aktiviteetteineen ei etenkään pimeinä aikoina kulje sopusoinnussa luonnon rytmin kanssa, ja moni väsyy liikaa ja kärsii univaikeuksista.

Tässä faktoja, miten ihminen aistii edelleen luonnon vuorokausirytmiä – ja on riippuvainen siitä:

1. Stressihormoni kuuluu normaaliin päivärytmiin

Tiesitkö, että stressihormonia erittyy joka aamu meissä jokaisessa? Kortisolia eli stressihormonia on kehossa eniten aamukuudesta -yhdeksään. Tuolloin ihminen on siis virkeimmillään. Normaalitilassa stressihormoni vähenee aamuyhdeksän jälkeen vähitellen, ja vähiten tuota aktivoivaa hormonia on kehossamme yöllä kello 24–3 välillä. Jos stressihormonia on kuitenkin kehossa jatkuvasti liikaa, se voi tuhota aivohermosoluja.

2. Pimeähormoni säätelee vuorokausirymiä

Pimeähormoni eli melatoniini reagoi valon määrään, ja sitä tuottavat käpyrauhasen solut yön aikana. Pimeähormoni laskee ruumiinlämpöä ja vireystasoa, jolloin unen saanti ja laatu paranevat. Monia siis unettaa paljon syksyllä ja talvella, kun valoa on niin vähän. Hämärä ja pimeys alkavat samantien tuottaa ihmisessä pimeähormonia.Tosin arvellaan, että esimerkiksi saamelaiset ovat geneettisesti soputuneita pimeään, joten kaamos ei vaikuta heihin niin voimakkaasti.

Hormonineritystä voi huijata lisäämällä valon saatia aamulla ja päivällä. Valoisaan aikaan on siis hyvä tankata luonnonvaloa ja pimeinä aamuina kirkasvalolampun valoa.

3. Sisäinen kello reagoi valon määrään

Valo lähettää tietoa verkkokalvolta aivojen hypotalamukseen, jotta solut osaisivat säädellä omaa energiankäyttöään ja aineenvaihduntaansa. Näin niin sanottu sisäinen kello reagoi valon ja pimeän vaihteluun, ja pitää meitä joko hereillä tai saa meidät uneliaaksi.

4. Kellogeeni tahdistaa

Ihmisen biologisia rytmejä säätelee kellogeeni eli tahdistajageeni. Tutkimusten mukaan on mahdollista, että tämä geeni säätelee myös muiden geenien toimintaa ja siten myös koko kehon toimintaa. Toisin sanoen tulevaisuudessa on mahdollista, että kellogeenin kautta voidaan löytää läpimurtoja monien sairauksien parantamiseen.

5. Kevätväsymys johtuu liiasta valosta

Keväällä kun valoa alkaa olla iltaisin myöhään, aivot eivät ymmärrä tuottaa pimeähormonia, eikä meitä väsytä. Meillä ei kuitenkaan riitä vuorokaudessa yhtä paljon energiaa kuin mitä valoa on. Näin ollen monet väsyvät keväisin, vaikka tuntuisi, että valon lisääntyessä pitäisi virkistyä.

Kotia kannattaa siis alkaa pimentää ajoissa ennen nukkumaan menoa. Etenkin lasten on vaikea ymmärtää illan tuloa, kun on valoisaa ja aivot eivät ala tuottaa väsyttävää hormonia: ei vaan väsytä – paitsi sitten aamulla.


Lähde: Markku Partinen ja Maarit Huovinen: Unikoulu aikuisille – Opi selättämään unettomuus, WSOY 2011

Kolumnisti Riitta Mettomäki: “Hidastaessa joutuu kohtaamaan itsensä”

Hidasta elämää -sivuston Keskiviikkokolumnisteina vaihtelevat neljä eri nopeuksilla elävää ihmistä: kirjailija Kaarina Davis, Hidasta elämää -sivuston toinen perustaja Sanna Wikström, entinen tv-juontaja ja nykyinen sekatyöläinen Nuppu Stenros sekä toimittaja ja elämäntyyliyrittäjä Riitta Mettomäki, jonka esittely on tässä.

Kuva: Satu Vuori/Kuvasatama

Kuka olet, mistä tulet ja mihin olet menossa?

“Heti ensimmäiseksi vaikein kysymys! Pohdin tätä pitkään ja monelta kantilta. Rehellinen vastaukseni on, että juuri näitä kysyttyjä asioita etsin elämässäni juuri nyt. Etenkin se, mihin olen menossa askarruttaa minua paljon, mikä tulee varmasti näkymään myös kolumneissani. Kohtuullisen varmoina faktoina voin kuitenkin sanoa, että olen Riitta, 29-vuotias yrittäjä Helsingistä.”

Millainen on tavallinen päiväsi?

“Rakastan suunnitelmia ja listoja. Kun edellisenä päivänä suunnittelen huomista, sisältyy päivään yleensä töitä, ystäviä, liikuntaa ja muita harrastuksia tai ihan vain tyhjää aikaa. Tämän hetkisessä elämäntilanteessani suunnitelmat kuitenkin pitävät vain harvoin, mikä ei haittaa ollenkaan. Ehkäpä tavallinen päiväni odottaa muotoutumistaan?”

Miten hidastat arjessa?

“Irtisanouduin palkkatyöstä reilu vuosi sitten ja ryhdyin etsimään omaa polkuani yrittäjänä. Omien arvojeni mukaan työskenteleminen on minulle hidastamista juuri nyt. Pyrin jatkuvasti punnitsemaan, miksi mitäkin asiaa teen. Välillä huomaan, että olen ottanut asioita tehtäväksi vääristä syistä. Se on itselle hyvä herättäjä: seuraavalla kerralla mietin toisenkin kerran ennen kuin sanon kyllä.”

Mottosi?

Jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa. Mikä se tarkoitus on, selviää usein vasta pitkän ajan kuluttua ja silloinkin vain sillä edellytyksellä, että on herkistynyt ihmettelemään elämää.”

Millaisia aiheita saamme kolumneistasi tulevaisuudessa lukea?

“Hidastaessa joutuu väistämättä kohtaamaan itsensä: Kuka minä olen? Mitkä ovat minun vahvuuteni? Mistä tulee motivaationi? Kolumneissa pohdin, miten oman itsensä ja omat vahvuutensa voi löytää kulttuurissa, joka parempaa eläketuloa porkkanana heiluttaen kannustaa yllätyksettömään ja intohimottomaan elämänkulkuun.”

Riitta Mettomäen ensimmäinen keskiviikkokolumni on luettavissa 9.3. alkaen.

Oivallustarina: 70-luvun downshiftaajasta tuli työelämävalmentaja

Oivallustarina-juttusarjassa kerrotaan ihmisten suurista oivalluksista, ja niiden vaikutuksesta elämään ja elämänlaatuun. Lähetä vinkki omasta tai läheisen ihmisen oivalluksesta osoitteeseen info(at)hidastaelamaa.fi.

”Ei elämässä voi edetä kuten ansioluettelossa, eikä elämää voi elää ansioluetteloa varten”, toteaa johdon ja työyhteisöjen valmentaja ja FlowTraining-yrityksen perustaja Seija Mauro, 62. Seija jäi itse pois palkkatöistä johtajan asemasta 70-luvun lopulla, hän halusi hoitaa lapsensa itse kotona. Kahden lapsen kanssa Seija oli kotona yhteensä kahdeksan vuotta.

”70-luvulla ei puhuttu downsiftaamisesta. Tuolloin sain paljon ihmettelyjä ratkaisustani: miksi luopua hyvin alkaneesta työurasta?”

Nyt 15 vuotta työelämävalmentajana ja mindfulness-ohjaajana toiminut Seija kertoo, että työelämä ? ja elämä ylipäätään ? nähdään usein lineaarisena:

”Ihmisen pelkäävät, että jos he jättävät jotain tekemättä tai luopuvat jostain, hidastavat, he putoavat jostain. Jos elämän näkee lineaarisena, siltä se varmasti tuntuukin. Mutta mistä he voivat pudota? Janaltako? Elämästäkö?”

Kun Seija oli päättänyt irtisanoutua työstään ja olla lastensa kanssa kotona, hän eli vapaammin ja oli vahvasti läsnä lasten ja perheen elämässä. Samalla hän teki hieman keikkatöitä sopeutumisvalmennuskurssien johtajana. Kun toinen lapsi oli esikouluikäinen, Seija aloitti viiden vuoden osa-aikatyöjakson. Sitten hän siirtyi taas kokopäiväiseksi.

”Pikkuhiljaa työpäivät alkoivat pidetä, ja jonain päivänä havahduin uupumukseen. En saanut uupumusdiagnoosia, mutta sain kehollisen sairauden. Oman hyvinvoinnin tähden hyppäsin taas oravanpyörästä: jäin opintovapaalle, enkä koskaan palannut takaisin palkkatöihin.”

Tuolla tiellä Seija on edelleen, hän ryhtyi yrittäjäksi. Työyhteisöjä ja johtajia kouluttava FlowTraining on menestynyt hyvin, ja Seijalla on ollut töitä riittämiin. Oman elämän ja työelämäasiantuntijan näkökulmasta Seija näkee elämän ja työelämän mieluummin spiraalina kuin lineaarisena: spiraalissa liikutaan sykähdyksittäin, puolelta toiselle, flow’ssa ja kulloisenkin elämäntilanteen mukaan.

”Spiraalista ei voi pudota, joten voi luottaa siihen, että elämä kantaa, sillä kaikki suunnat ovat niin sanotusti oikeita. Ja todellisuudessa meillä on tässä hetkessä kaikki mahdollinen, ei tarvitse odottaa huomista”, Seija tarkentaa ja jatkaa:

”Lineaarinen suuntautuminen tukkii ihmisten voimavaroja, sillä niihin liittyy yleensä janalla kulkevia tavoitteita ? ja tavoitteet ovat elämän kannalta hankalia. Jos on tiukka tavoite, se sulkee paljon todellisuudesta pois. Reunaehdot pitää olla selvillä, mutta väylän pitää olla vapaa. Voi kulkea mutkitellen tai suoraan, mutta väylän pitää olla tarpeeksi leveä.”

Seija jatkaa:

”Kun lakkaa kulkemasta lineaarisesti, kohtaa yleensä kaikkein vaikeimman kysymyksen: Mitä minä itse haluan? Siksi on kai helpompi pitäytyä yleisesti hyväksytyllä janalla: peruskoulusta lukioon tai ammattioppilaitokseen, siitä jatkokoulutukseen, siitä töihin, paljon työelämäuhrautumisia, jotta voi edetä urallaan, paljon mainetta ja kunniaa. Mutta mitä sitten?”

Niin, sitä Seijan vastapäisessä tuolissa istuvat johtajat pohtivat. Lopulta he kuitenkin joutuvat vastakkain tuon piinallisen kysymyksen kanssa: Mitä minä itse haluan?

Moni havahtuu huomaamaan, että ei eläkään, kuten itse haluaa. Tai ei elä ollenkaan tai elää puolinaisesti tai unessa. Elämä on  vajaata. Mitä silloin pitää tehdä? ”Sinun pitää tehdä, mitä sinun omassa elämässäsi pitää tehdä”, Seija vastaa.

Niin hän on itsekin tehnyt.