Resepti: Juustokumina maustaa herkullisen linssikeiton

Linssikeitto
(4-5 annosta)

vihreitä ja punaisia linssejä yhteensä noin 4 dl
sipulia
valkosipulia
suolaa
mustapippuria
1 tl jeeraa eli juustokuminaa*
1 tl garam masalaa
valkopippuria
oliiviöljyä
1 purkki kermaa/kookoskermaa, jos haluaa maidottomana

Päälle kurpitsansiemeniä ja vuonankaalia
Kaikki ainesosat luomuna jos mahdollista

*Jeera eli juustokumina eli roomankumina on vanha mauste, jota kasvatettiin jo ennen ajanlaskumme alkua kaikkialla Välimeren seudulla. Kreikkalaisilla oli pöydässä roomankumina-astia siinä missä nykyisin länsimaissa on ketsuppipullo tai pippurimylly. Mauste on tullut uudelleen muotiin ja nykyään se on tärkeä osa makunautintoa monissa intialaisissa, arabialaisissa ja meksikolaisissa ruokalajeissa.

Kiitos Riikalle herkullisesta reseptistä.

Lapsi valitsi yritykseni strategian

Ostin taannoin pisaran mallisen korun, josta tuli nopeasti lempikoruni. ”Ihana koru!”, huomasivat monet ystävistäni. Kieltämättä se oli siro ja kaunis, sen kovera muoto teki siitä katseenvangitsijan. Kun lapseni oli reilun vuoden ikäinen ja hän näki korun kaulassani, hän havaitsi jotain, mitä yksikään aikuinen ei ollut vielä tehnyt: ”Nam nam”, tytär kommentoi. Niinpä. Koru oli tehty lusikasta.

Tämä lasten ja aikuisten erilainen näkökyky on pyörinyt paljon mielessäni, kun olen tehnyt suunnitelmaa omalle yritykselleni ja sen toiminnalle: mitä minulta jää näkemättä vain sen vuoksi, että olen tottunut näkemään asiat tietyllä tavalla? Olenhan oppinut, kuten muutkin aikuiset (paitsi korusuunnittelija!), että lusikka ei roiku kaulassa. Siksi siis objekti, joka roikkuu kaulassa ei voi olla lusikka. Ja siksi en pysty näkemään selvää lusikan muotoa korussa, enkä tunnista sitä lusikaksi.

Olen vaikean haasteen edessä: Minun pitäisi päästä ulos siitä totutusta ja yleisesti kannatettavasta tavasta tehdä töitä nyt, kun minulla on siihen mahdollisuus. Silti ajatukseni kulkee sitä rataa, jossa lusikka on ruokailuväline, jolla lapataan ruokaa suuhun, minkä jälkeen se tiskataan ja otetaan taas samaan käyttöön uudelleen. Vaikka lapseni on nyt todistanut, että olen väärässä.

Olen siis väärässä. Tämän ymmärryksen myötä voin väittää työn tekemisen tavasta, että

1) töitä ei välttämättä tehdä yhdeksästä viiteen(+),
2) ainoa työn tekemisen muoto ei ole oman ajan myyminen yritykselle X,
3) menot eivät määräydy kiinteän kuukausipalkan mukaan,
4) työn ja vapaa-ajan välisen kontrastin ei tarvitse olla niin suuri, eli työn ei pidä hallita elämää ja taas toisaalta vapaa-ajan ei tarvitse olla niin ylikorostunutta (tämä pätee myös eläkkeelle siirtymiseen)
5) sama työnteon malli ei voi sopia kaikille,
6) kasvu ei ole yrityksen perustamisen edellytys tai tavoite.

Okei. Nyt olen päässyt yli siitä ajatuksesta, että lusikka on pelkkä ruokailuväline. Mutta nyt pitäisi nähdä sen uudet käyttömuodot. Hain vauhtia Naisyrittäjyyskeskuksen yritysneuvojalta ja aloin uskoa ja oivaltaa, että

1) töitä tehdään silloin, kun se parhaaksi nähdään (esimerkiksi olisi järjetöntä tehdä paljon töitä sadonkorjuuaikaan, koska ilmainen ruoka mätänisi pihalle),
2) en halua myydä aikaani vaan tuotetta tai palvelua, josta on sovittu korvaus (kun olen hommani hoitanut, siirryn viheltelemään),
3) lasken kiinteät kuluni ja mitoitan työmääräni kiinteiden kulujen mukaan, loppu aika jää muuhun (voisin loputtomasti tehdä myös yrittäjänä pitkää päivää ja pyrkiä maksimaaliseen tuottoon ja hulppeampiin elinoloihin, mutta silloin kieltäytyisin näkemästä lusikkaa muuna kuin ruokailuvälineenä)
4) työ on osa elämää – ei elämä itse; näin ei ajaudu haaveilemaan helpommasta elämästä, koska elämä on jo tasapainoista (hidastaminen ei tarkoita helppoa luksuselämää vaan tasapainoista arkea),
5) miten jokaiselle ihmiselle jokaisessa elämäntilanteessa voisikaan sopia samanlainen tapa tehdä töitä?,
6) yrityksen tavoite ei yksioikoisuudessaan olekaan kasvu, vaan itsensä työllistäminen ja sen myötä hyvinvointi (yritysneuvoja kertoi minulle, että Helsingin kauppakorkeakoulussakin on havahduttu huomaamaan tämä).

Kaikki nämä oivallukset siis lähtivät lapseni puhtaasta kyvystä nähdä asioita ilman jumittuneita ajatuskehyksiä. Samalla ”ajatuspuhtaudella” syntyvät varmasti myös tulevan yritykseni innovaatiot tai kekseliäät palvelut.

Ja mikä parasta: samaa puhdasta näkökykyä voi soveltaa kaikilla elämän osa-alueilla.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

3 helppoa tapaa rauhoittaa tilanne töissä

Tässä on kolme vaihtoehtoista tapaa rauhoittaa keho ja mieli, jos tuntuu, että on niin kiire ja stressaantunut, ettei pysty enää keskittymään. Silloin kun tuntuu, että on liikaa tekemistä ja olet hukkumassa to do -listan alle, pidä lyhyt tauko.

Kiire on kokemus, joka aiheuttaa tunteen, että asiat eivät ole enää omissa käsissä: syntyy stressireaktio. Keskittymällä hetkeksi itseen ja rauhoittamalla mielesi, saat takaisin rauhan ja sitä myötä myös kokemuksen, että hallitset tilanteen.

1. Keskity hengitykseen

Istu hiljaa silmät suljettuina. Siirrä huomiosi nenänpäähäsi. Jatka hengittämistä normaalisti, mutta tunne selvästi, miten ilma kulkee sieraimissasi. Ajattele, että sieraimissasi kulkee vaalen kullanvärinen valopilvi. Voit tuntea, miten pehmeää hengityksesi kuljettama energia on. Hengitys rentouttaa kehosi ja hiljentää mielesi – mutta älä ponnistele sen eteen. Anna kaiken tapahtua omalla painollaan.

2. Huomioi sydämesi

Kun istut hiljaa silmät suljettuna, vie huomiosi sydämeesi. Ei haittaa, vaikka et tarkalleen tiedä tarkkaa sydämen paikkaa: riittää, että löydät rintakehästä paikan, johon on helppo keskittyä. Hengitä normaalisti ja pidä huomiosi rintakehässä. Tunteet ja aistimukset tulevat ja menevät – anna sen ollakin niin. Jos keskittymisesi herpaantuu, siirrä se lempeästi takaisin sydämeesi.

3. Anna valon virrata kehossasi

Istu hiljaa silmät suljettuna ja kuvittele, että vartalosi läpi virtaa pehmeää valkoista, kultahehkuista valoa.  Katso, kuinka valo nousee jaloistasi keskivartaloosi ja rintakehän kautta päälaellesi. Siitä se kohoaa suoraan ylös ja lopulta katoaa näkyvistä. Kuvittele sitten, miten sama sädehtivä valo laskeutuu takaisin päällesi. Se kulkee samaa reittiä alaspäin, kunnes se virtaa jalkapohjien läpi pois. Ala jaksottaa tätä mielikuvaharjoitusta hengitykseesi sopivaksi: Vedä sisäänhengityksellä valoa hitaasti jaloista päälaelle ja sen läpi ylöspäin ja uloshengityksellä päälaen kautta jalkoihin ja niiden läpi alaspäin. Yritä löytää luonnollinen rytmi mielikuvan ja hengityksen välille.

Lähde: Deepak Chopra: Vapauta energiasi, toteuta itseäsi, Otava 2011

Näin kasvatat luomulaatuisia yrttejä kotona

On aika laittaa yrttien siemenet multaan, jotta kesällä on ikkunalaudalla, parvekkeella tai pihassa silmien ja makunystyröiden ilona hyötykasveja. Jos ruukkutilaa on vähän, kannattaa korvata kaikki koristekasvit kauniilla ja makoisilla yrteillä.

Mutta miten sitten kotona on mahdollista kasvattaa luomulaatuisia yrttejä?

1. Valitse luonnonmukainen multa

Viime kesänä Suomeen saatiin ensimmäiset luomumullat. Eviran hyväksymät Kekkilän luomumullat ovat tutkittuja ja täyttävät luomu-kriteerit. Esimerkiksi Yrttimullassa on käytetty luonnonmukaisia lannotteita. Sen sijaan tavallisissa multaseoksissa on voitu käyttää mitä tahansa lannoitteita.

Puhdasta multaa saa tietenkin myös omasta kompostista. Jos omaa kompostia ei ole, kompostimultaa saa myös ostaa: Kekkilä ja pääkaupunkiseudun kotitalouksien biojätteiden keräyksestä vastaava HSY ovat aloittaneet yhteistyön, jossa Kekkilä jalostaa HSY:n kompostointilaitoksesta saatavan kompostin puutarhamullan raaka-aineeksi. Tiukoista säädöksistä johtuen kompostimultaa ei kuitenkaan voida kutsua luomutuotteeksi.

2. Minimoi lannoitus

Lähtökohtaisesti multaan ei kannata lisätä lannoitteita, sillä ne saattavat häiritä herkkää ekosysteemiä ja samalla parhaiden mahdollisten olojen luomista kasveille. Jos maan ravinteikkuutta on kuitenkin syytä parantaan, kannattaa käyttää luonnonmukaisia lannoitteita: nestemäinen merilevälannoite on yksi parhaista luonnonmukaisista tuotteista. Jotkin yrtit vaativat paljon ravinteita, niiden kasvualustaan kannattaa sekoittaa hyvin maatunutta karjanlantaa.

3. Älä käytä torjunta-aineita

Kemialliset torjunta-aineet tappavat kasveille hyödyllisetkin hyönteiset, älä siis käytä niitä. Kemialliset torjunta-aineet ovat haitallisia myös kasveja syöville ihmisille. Jos tietäisimme, kuinka paljon kaupasta ostetut kasvit todella sisältävät myrkkyjä, kasvattaisimme kaiken ruokamme itse tai ostaisimme sen luomulaatuisena.

4. Valitse kasvupaikka

Kasvata yritit mahdollisimman suojassa ilmansaasteilta. Toisin sanoen vältä yrittien kasvattamista paikassa, jossa esimerkiksi auton pakokaasut pyörivät.

Varmista etukäteen, millaisessa astiassa mikäkin yrtti viihtyy. Vältä kuitenkin liian pieniä astioita, sillä ne aiheuttavat sekä viljelijälle että kasville stressiä: pieni multamäärä tarvitsee kastelua usein. Etsi ”ruukuksi” esimerkiksi vanha peltinen ämpäri tai lävikkö, teekannu tai puulaatikko, vokkipannu tai oliiviöljytölkki. Tai onko vanhoista huonekaluista uudeksi kukkaruukuksi: miten olisi vanhan yöpyödän laatikko?

Lisää ohjeita yrttien istutukseen ja kasvatukseen muun muassa kirjasta:

Deborah Schneebeli-Morrel: Yrttitarha ruukussa, WSOY 2011

Tee pirskahteleva taulu tapetinjämistä

Sisustuslehdet ja tapettikaupat ovat täynnä toinen toistaan värikkäämpiä, kirjavampia, kiehtovampia ja pirskahtelevampia tapetteja. Minkä niistä valitsisi? Värikäs ja kirjava olisi piristävä, mutta kyllästyykö siihen? Onko se vähän liikaa, vaikka tapetoisi vain yhden seinän? Ja kun ei noita joka vuosi viitsisi uusia. Olisiko tässä ideaa:

Tapettia ei siis aina tarvitse kiinnittää seinään! Ja vuokra-asunnoissa se ei aina ole edes sallittua. Pienelläkin tapettimäärällä saa pirskahtelua ja kiehtovuutta seinille, kun tekee tapetista taulun.

Taulun taustaksi käy esimerkiksi vanha pyödän kansi. Etenkin mdf-valmisteiset pyödänkannet ovat kevyitä ripustaa seinälle. Kuvan kaltaisen, joskin vähän pienemmän, taulun saa esimerkiksi pöydästä, joita on valmistettu niin paljon, että niitä löytyy varmasti kirpputoreilta tai kierrätyskeskuksista. Mutta taustaksi käy melkein mikä tahansa levy, isompikin:

Taulun tapetointiin ei tarvitse paljoakaan tapettia. Toisin sanoen yksi rulla on enemmän kuin riittävästi. Kannattaa siis kysellä ystäviltä ja lähipiiristä tapetoinnista jääneitä paloja (ja kiinnitykseen käytettävää liisteriä). Tai tutkiskella tapettikauppojen alekoreja, joihin yleensä laitetaan sellaiset tapetit, joita on enää muutama rulla jäljellä. Alekorien tapetit eivät suinkaan aina ole vanhaa mallistoa tai jämiä, vaan saattaa olla, että ne ovat vain kyseisen painoerän viimeisiä; eri painoerissä värit ovat hieman toisistaan poikkeavia, joten niitä ei voi yhdistellä keskenään.

VINKKI 1: Tapetin sijasta voi käyttää myös kangasta. Kangasta saa ostettua metritavarana, joten saat juuri oikeankokoisen palasen, eikä hukkapaloja jää. Kankaan voi kiinnittää ja pingottaa nitojan avulla.

VINKKI 2: Oletko miettinyt vanhojen vaatekaappien tai niiden ovien uusimista, kun ne alkavat näyttää epäsiisteiltä? Saat kaapeille lisää ikää, kun päällystät kaapinovet tapetilla. Ja siinä sinulla on samalla vaatekaapin kokoinen taulu!

Kuvat: Värisilmä

Luomukauppa syntyi vastapainoksi hypermarketeille Kokkolassa

Keski-Pohjanmaalla sijaitseva Kokkola on ollut jo pitkään hypermarkettien iloittelutannerta. Kymmeniä metrejä maitotuotteita ja röykkiöittäin tehotuotettuja vihanneksia ja lihaa. Henkilökuntaa harvemmin tavoittaa: Missä ne luomuporkkanat sitten oikein ovat? Entä löytyisikö luomukaritsaa?

Tänä keväänä Kokkolassa on kuitenkin koettu entisaikojen tapaan suurta iloa pienestä ja laadukkaasta, kun Luomukauppa Chaga avasi ovensa. Chaga vastaa kysyntään monipuolisesta luomuruokavalikoimasta, henkilökohtaisesta palvelusta ja hyvästä tunnelmasta:

“Monet eivät halua asioida isoissa marketeissa vaan löytää laadukasta ruokaa samasta paikasta, toiset taas haluavat palvelua ja tietoa. Haluamme myös tarjota sellaisiakin herkkuja, mitä ei isoista markeiteista saa”, kertoo luomukauppias Tero Kattilakoski. Teron kanssa kauppaa pyörittää hänen siskonsa Suvi Kattilakoski.

Sen lisäksi että luomukauppa oli luonnollinen jatkumo hypermarketeista suuren luomuvalikoiman pieneen puotiin, se oli myös luonnollinen jatkumo Teron omassa elämässä.

“Olen liikuttanut ihmisiä Pilates-ohjaajan työssäni, ja jo pari viime vuotta olen halunut laajentaa toimintaani ja palveluitani laadukkaan ruoan suuntaan. Vuoden 2010 alussa sitten kirjoitin itselleni, että saman vuoden aikana tapahtuu jokin konkreettinen käänne luomukaupan suhteen.”

Ja niin alkoi tapahtua.

“Syksyllä 2010 kaupungissa toiminut pieni luomuyrittäjä kertoi muuttavansa pois, ja minä tietenkin kerroin omista suunnitelmistani ja halustani jatkaa toimintaa isommassa mittakaavassa. Siskoni Suvin työsuhde Seinäjoella oli päättymässä alkuvuodesta, ja sain houkuteltua hänet mukaan. Siitä se kaikki sitten alkoi.”

Puhutaanpa sitten vähän “siitä itsestään” eli luomusta.

Miksi valita luomua, Tero?

“Vastauksen voisi kiteyttää kolmeen kohtaan:

1. terveellisyys: vähemmän myrkkyjä, enemmän ravintoaineita
2. maukkaus: monissa tuoteryhmissä maku on paljon parempi
3. ekologisuus-kestävyys-eläinten hyvinvointi: luomutuotettu on hellevaraisempaa maaperälle ja eläimille.”

Anna yksi hyvä ravintovinkki.

“Nyt keväällä kun ihmiset alkavat taas puhdistautua, kannattaa nauttia yksi viherpirtelö päivässä, jossa on jokin levä mukana, esimerkiksi Chlorella. Minä tykkään maustaa viherpirtelöni kotimaisella piparmintulla.”

Mitkä ovat mielestäsi Top 3 luomutuotteet?

“Tämä ei ole oma mielipiteeni vaan asiakkaiden, eli seuraavat tuotteet ovat kaikkein kysytyimpiä:

1. Karitsa: katoaa parissa päivässä kylmiöstä aina, kun sitä saa.
2. Omena: porukka on hullaantunut meidän italialaisista omenoista.
3. Kaurahiutale: Ylivieskalaisen Kontion hiutaleessa on jotain maagista.”

INFO
Luomukauppa Chaga
“Chaga on englantia ja tarkoittaa pakurikääpää, joka on yksi parhaista suomalaisista superruoista.”

Omistajat: sisarukset Tero ja Suvi Kattilakoski
Sijainti: Torikatu 16, Kokkola
Chagan valikoimiin kuuluun muun muasssa: tuoreita vihanneksia, hedelmiä, possua, nautaa, karitsaa, poroa, ternimaitoa, juustoja, pähkinöitä, siemeniä, superfoodeja maailmalta, erikoisruokia eri kohderyhmille, mausteita, teetä, kahvia, hunajaa, viljoja, suklaita ja jäätelöitä. Lisäksi myös hygienia sekä ihon- ja kauneuden hoitosarjoja.
Palveluihin kuuluvat myös: smoothiet, ravintoneuvonta, viljan jauhatus ja Chagassa voi pistäytyä myös kahvilla tai teellä
Arvot: Chaga uskoo kotimaisuuteen ja lähiruokaan, mutta sinne on myös kerätty eri maiden ravintorikkaimpia ruoka-aineita ympäri maailmaa. Ekologisuus näkyy myös kaupan sisustuksessa: kalusteet ovat vanhoja kierrätettyjä ja luonnonmateriaaleista tehtyjä, sekä valaistustuksessa käytetään ledejä ja energiansäästölamppuja. Lisäksi kauppiaat pukeutuvat luomupuuvillan ja hamppuvaatteisiin.
Nettisivut: www. chaga.fi

Se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia

Suomessa on kummallisen paljon kuusia ja mäntyjä, siksi tammen ja vaahteran näkeminen tuntuu minusta aina erityisen mukavalta. Ne tuovat mieleeni lapsuudenkotini pihapuut Amerikan Illinoisissa.

Kaupungissa asuessani Tampereen Kalevassa, Ilvespuistossa kasvoi kaunis vaahtera. Puistolampun valossa sen ruskan värejä sai seurata myöhään syksyyn. Tammiin olen näillä leveysasteella törmännyt harvoin. Sitä kasvaa lähinnä maan eteläosissa muistuttaen ammoisista ajoista, jolloin Suomessa oli selvästi lämpimämpää kuin nyt.

Muutettuani sukutilalleni Alhonlahteen minut toivotti tervetulleeksi talon vieressä kasvava nuori puu, villi metsävaahtera. Se oli uusi tuttavuus ja kasvanut tänne niiden kahdenkymmenen poissaolovuoteni aikana.  Aivan kuin se olisi toivottanut minut tervetulleeksi tänne ja kertonut, että kyllä täällä pärjää. Halusin heti istuttaa tammen sille kaveriksi.

Tuli ensimmäinen kevät ja istutin metrin korkuisen tammitaimen kylmään hiesuun. Sitä isoa istutuskuoppaa kaivaessani ymmärsin, että saattaisi olla vaikeaa saada se menestymään täällä. Toivoin, että se eläisi amerikkalaisten sukulaistensa tapaan ainakin tuhatvuotiseksi.  Miltä se silloin näyttäisi? Kuinka iso sen ympärysmitta olisi, minne asti sen oksat ylettyisivät? Mitä lintuja sen latvuksissa laulaisi? Tammi alkoi heti kasvaa maassa ja mielikuvissani.

Seuraavana keväänä tammi heräsi verraten aikaisin. Pienet hiirenkorvat kurkistelivat oksista iloisina, mutta kauhukseni kovat yöpakkaset palelluttivat pienet lehdenalut. Lopulta ne kuivuivat ja tipahtivat pois. Itkin. Voiko kukaan sietää tätä lannistavaa kylmyyttä?

Vaan tammi ei kuollutkaan, niin kuin luulin, se kasvatti uudet lehdet. Kesän aikana sen runko kasvoi paksuutta. Olin onnellinen. Oli aivan kuin osa amerikkalaista sieluani asuisi tuossa tammessa.

Tuli seuraava kevät. Pienet lehdet olivat taas aluillaan. Jälleen luvattiin yöpakkasia. Puu oli vielä niin nuori ja taas siltä menisi kasvuvoimaa hukkaan. Se oli niin pieni puu vielä. Pystyisin suojaamaan sen kasvuharsolla. Näin teinkin. Huppukuurussa oleva tammi näytti surkuhupaisalta. Tajusin, ettei touhuissani ollut mitään järkeä. Vaikka onnistuisinkin pelastamaan sen tänä keväänä, mitä sitten kun puu olisi kasvanut liian isoksi kasvuharsolleni? Muistin Muumipeikko Taikatalvi-sadun, jossa ”Niiskuneiti oli löytänyt ensimmäisen rohkean krookuksen nenännipukan. Pannaan lasi sen päälle, siten se selviää kylmästä yöstä. Älä pane, sanoi Muumipeikko. Se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia.”

Otin harson pois ja päätin antaa luonnon päättää puun kohtalosta. Yöpakkaset tulivat ja palelluttivat lehdet jälleen kerran pois. Sormeillessani kuivuvia, varisevia lehtiä mietin, onko minustakaan Suomessa tai maaseudulla eläjäksi. Pitkä talvi, kankeus ja kylmyys tuntuvat joskus ylitsepääsemättömiltä.

Mutta tammi ei vähästä lannistunut. Se kasvatti jälleen uudet lehdet ja vahvisti taas runkoaan. Sille ei muodostunut yhtä selkeää päälatvaa, vaan useampia eri suuntaan kääntyileviä oksia. Yksi kääntyi etelään, toinen länteen, kolmas ja neljäs koilliseen ja lounaaseen.

Kului joitain vuosia. Ikuistin tammen ihmeellisen nopeaa kasvua valokuviin. Lähetin niitä isälleni Amerikkaan, jonka pihassa kasvaa ympärysmitaltaan 3,3 metriä oleva tammi. Isäni tuumasi, että onhan se jonkinlainen tammi tuokin. Puuni kaipasi kuulemma hoitoleikkausta. Ohjaile oksien kasvua, typistä ja leikkaa. Muotoonleikkausta olisi hyvä jatkaa läpi koko puun elämän, jotta sen haluttu muoto säilyisi.

Menin työhön käskettyyn. Seisoin tammen äärellä ja katsoin kanssani jo samankorkuiseksi kasvanutta puuta (168 cm). Tammi hymyili minulle ja ojenteli hassuja haarovia oksiaan kuin käsiään. Sen oksat hihkuivat: ”minä kasvan tuonne ja minä tuonne ja minä tänne ja tuonne!”. Runko kertoi hiukan möreämmällä äänellään, kuinka siitä tulisi iiiiiso runko. Heti kumarruin löysäämään sitä kiristävää myyräsuojaa.

Tuumasin, että puun juurten täytyi olla jo aika syvällä. Tammi oli sopeutunut. Jo kolmena keväänä se oli viivytellyt kauemmin kuin koskaan ennen lehtiensä avaamista. Se oli oppinut varomaan ja olemaan pidättyväisempi keväisissä tunteenpurkauksissaan. Vasta kun se on aivan varma, että kylmyys on poissa, se avaa lehtensä ja herää eloon. Kun muutaman kerran palelluttaa itsensä pahasti, oppii neuvokkaammaksi ja vahvemmaksi. Hivelin puun kauniita oksia, mietin miten niitä pitäisi leikata ja päätin, mihin ryhdyn. Se saisi kasvaa täällä ihan omassa rauhassaan juuri sen näköiseksi kuin se haluaisi, kurkotellen eri ilmansuuntiin ja korkeuksiin. Sellaiseksi kuin vain täällä voi kasvaa.

Pistin oksasakset taskuuni ja tyytyväisenä päätökseeni käännyin pois. En voinut olla nauramatta. Selvästi kuulin, kuinka tammi hihkaisi ja sen oksat venyivät heti sentin villimpään suuntaan.

Kolumnisti-kirjailija Kaarina Davisin ajatuksia voit lukea lisää hänen kotisivuiltaan www.kaarinadavis.com, josta voit tilata myös Davisin kirjoja suoraan kirjailijalta itseltään.

Lue kaikki keskiviikkokolumnit tästä.

Ensimmäinen hitauden Cittaslow-kaupunki Suomeen

Kristiinankaupunki on valittu ensimmäisenä suomalaisena kaupunkina Cittaslow-kaupunkien kansainväliseen verkostoon. Cittaslow-verkostoon kuuluu alle 50 000 asukkaan kaupunkeja, jotka panostavat tietoisesti hyvän elämän edistämiseen ja kestävään kehitykseen. Arvostetun statuksen saavuttamiseksi arvioidaan 55 erilaista kriteeriä – vieraanvaraisuudesta ja lähiruoan tuotannosta kaupunkisuunnitteluun ja etätyön mahdollisuuksiin. Kristiinankaupungin jäsenyydestä päätti tänään Cittaslown kansainvälinen koordinointikomitea Italiassa, Pollicassa.

Kuva: Aune Waronen

Cittaslow-liikkeen filosofia perustuu koko yhteisön jatkuvaan kehittämiseen ja hyvään elämään ekologisuutta ja perinteitä vaalien. Cittaslow on perustettu Italiassa vuonna 1999, ja ennen tätä päivää jäsenyys on myönnetty 141 kaupungille 23 maassa.

Kristiinankaupunki on kuudes pohjoismainen Cittaslow-kaupunki. Aiemmin jäsenyyden ovat saavuttaneet Norjan Sokndal, Eidsskog ja Levanger, Ruotsin Falköping sekä Tanskan Svendborg. Kristiinankaupungissa Cittaslow-jäsenyys on osa asukkaiden kanssa yhdessä työstettyä kaupungin strategiaa.

”Olemme ylpeitä voidessamme kantaa Suomen ja Kristiinankaupungin mainetta ja kunniaa Cittaslow -verkostossa. Tämä on todella upea tunnustus meille. Hakemuksessamme painottuivat muun muassa Vanhan Kaupungin historialliset, hyvin säilytetyt ja idylliset puutalokorttelit”, kertoo kaupunginjohtaja Riitta El-Nemr.

Arviointiprosessissa käytiin läpi kuusi eri osa-aluetta: ympäristö, infrastruktuuri, vieraanvaraisuus, kaupunkisuunnittelu, paikallinen tuotanto ja tuotteet sekä sitoutuneisuus Cittaslow-filosofiaan.

Cittaslow korostaa kiireetöntä elämää, ainutlaatuisuutta ja paikallisuuden kunnioittamista sekä inhimillisiä, ympäristöystävällisiä ja kestäviä ratkaisuja.

”Meille Cittaslow on paitsi tunnustus Kristiinankaupungin hengestä ja elämänlaadusta myös merkittävä askel kaupunkimme kehittämisessä. Jäsenyys on voimavara muun muassa uusien asukkaiden, työpaikkojen ja matkailijoiden houkuttelemisessa. Leppoisa elämä jatkuu, mutta niin tekee myös kehitys”, hymyilee Riitta El-Nemr.

Mitä on oikea ja hidas ruoka? – 5+5+5 vinkkiä

Slow food eli hidas ruoka on paitsi pitkään ja hartaasti (luonnonmukaisesti) kasvatettua ruokaa mutta myös hitaasti valmistettua ja syötyä. Tässä vinkkejä, miten valita ravitseva ruoka ja kuinka nauttia siitä.

5 vinkkiä hitaan ruuan valintaan:

1. Syö ruokaa, jonka ainesosat voit nähdä mielessäsi raakana tai kasvamassa luonnontilassa.
Tai voit vaikka kokeilla, onnistuuko ainesosan piirtäminen.

2. Syö vain ihmisten laittamaa ruokaa.
Jos ruoan on tehnyt yhtiö eikä ihminen, älä syö sitä. Yhtiöiden tekemien ruokien toivotaan säilyvän pitkään, joten niissä on paljon lisäaineita.

3. (Jos pitää syödä) syö eläimiä, jotka ovat itse syöneet terveellisesti.
Lihan tehotuotannon (eli ei-luomun) tehtävä on tuottaa lihaa mahdollisimman nopeasti, jolloin eläimille syötetään ruokaa, joka ei ole hyväksi niille itselleen eikä ihmiselle.

4. Syö terveellisessä maaperässä kasvatettua ruokaa.
Eli syö luomua, sillä siinä ei ole synteettisiä torjunta-aineiden tai lääkkeiden jäämiä.

5. Syö ruokaa.
Marketissa tämän yksinkertaisen ohjeen noudattaminen ei olekaan niin helppoa, miltä se äkkiseltään kuulostaa. Ruoaksi kutsutaan nimittäin myös ruoan kaltaisia syötäviä tuotteita, jotka ovat elintarvikekemistien kehittelemiä ja teollisesti jalostettuja tuotoksia; ne sisältävät kemiallisia lisäaineita. Älä siis syö mitään, mitä isoisoäitisi ei tunnistaisi ruuaksi.

5 vinkkiä ruoasta nauttimiseen:

1. Maksa enemmän, syö vähemmän.
Ala syödä kämmenkupillisen kokoisia annoksia. Ja kun ruokaa tarvitsee ostaa vähemmän, osta säästöillä laatua eli luomua (tai puhdasta lähiruokaa). Tehotuotetussa ruoassa on heikompi ravintosisältö kuin luomussa, jolloin sitä pitää syödä enemmän saadakseen kehon huutamat  ravintovarastot täyteen. Esimerkiksi nykyään ihmisen on syötävä kolme omenaa saadakseen sama rautamäärä kuin 40-luvulla yhdestä omenasta. Tyhjiä kaloreita siis.

2. Syö hitaasti.
Syö ruokaa yhtä kauan kuin sitä on valmistettu. Näin ehdit nauttia ruuasta ja tulet tyytyväisemmäksi vähästä.

3. Syö vain pöydän ääressä (työpöytää ei lasketa).
Jos teet jotain muuta samalla, et huomaa syöväsi. Ja jos et huomaa syöväsi, syöt liikaa tai ruoasta nauttiminen unohtuu. Keskity siis syömiseen, tiedosta, mitä ja miten syöt.

4. Perusta kasvimaa, jos voit, tai ainakin kasvatuslaatikko.
Ruoan kasvattaminen ei ole nopeaa. Ruokaa pitää arvostaa. Ruoka ei ole itsestäänselvyys. Kasvunopeutta ei voi kiihdyttää huonontamatta kasvin laatua. Kaiken tämän oppii, kun kasvattaa itse ruokaa, edes yrttejä ikkunalaudalla.

5. Laita ruokaa.
Vain laittamalla itse ruokaa, voi välttyä ruoan kaltaisilta syötäviltä tuotteilta eli kemistien tuotoksilta.

5 helppoa muistisääntöä:

1. Älä tankkaa autoasi ja itseäsi samassa paikassa.
2. Syö lähinnä kasviksia, etenkin niiden lehtiä.
3. On parempi syödä yksijalkaisia (sieniä ja kasveja) kuin kaksijalkaisia (lintuja), ja on parempi syödä kaksijalkaisia kuin nelijalkaisia (lehmiä, sikoja ja muita nisäkkäitä).
4. Makeuta ja suolaa ruokasi itse.
5. Vältä tuotteita, joiden ainesosia kolmasluokkalainen ei osaa lausua.

Lähteet:
Michael Pollan: Oikean ruoan ohjeet, Atena 2011 (vinkit)
Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta, Atena 2010

Kissan kuusi zen-oppituntia

Meillä on neljä kissaa, kolme poikaa ja yksi tyttö. Kaikki ovat eri rotuisia: Esko on jättimäinen Maine Coon, Niitze on luonteikas Ragdoll, Miska on herkkä Venäjän sininen ja tuo ainoa tyttö Taika on zeniläinen Norjalainen metsäkissa.

 

Taika on opettanut myös meille zeniläisiä taitojaan:

Ensimmäinen oppitunti: ÄLÄ ANNA PELON VALLATA MIELTÄSI

Ainoa tyttö on vähän jäänyt poikien jalkoihin. Pojat leikkivät rajummin ja tekevät väijytyksiä ymmärtämättä kaunokaisen sielunmaisemaa. Mutta Taika ei pelkää. Se ei ota hyökkäyksiä itseensä. Se puolustautuu, muttei hyökkää – koskaan. Väijytyksen kohteenakin se arvioi kulkuväylät rennosti.

Toinen oppitunti: ELÄMÄSTÄ NAUTTIMINEN EI EDELLYTÄ MUIDEN HYVÄKSYNTÄÄ

Taika ei pahoita mieltään, vaikka sitä ei hyväksytä ”yhdeksi jätkistä”. Se kulkee omia polkujaan mahdollisuuksien mukaan. Ottaa omaa aikaa. Nauttii elämästä.

Kolmas oppitunti: ELÄ TUNTEELLA

Pörröinen kaunokainen elää tunteella. Joskus se viihtyy pitkiä aikoja vaatekaapin perällä. Toisinaan se kiipeää hellyydenpuuskassa housuja pitkin syliin. Se nuolee iltapuhteeksi tukan puhtaaksi, nukkuu päällä ja tarttuu peittoon kuin takiainen.

Neljäs oppitunti: AUTA PYYTEETTÖMÄSTI

Taika aistii ihmisistä pahan mielen tai sairauden ja on aina valmis auttamaan. Taika nuolee, kehrää tai painautuu parantavasti kylkeen. Pörröläisestä huokuu onnellisuus ja tyytyväisyys, kun se voi tuoda iloa ihmisille.

Viides oppitunti: ANNA ELÄMÄN EDETÄ OMALLA PAINOLLAAN, FLOW’SSA

Taika ei rynni, kerjää tai taistele. Se on oppinut odottamaan ja nöyrtymään, mutta samalla se on huomannut, ettei silti jää mistään paitsi. Siinä missä muut kissat vouhottavat ovelle tai vauhkoavat ruokakupilla, Taika säästää energiaansa. Ja näin se myös säilyttää ”kaikki on jo tässä” -mielentilan. Se elää flow’ssa.

Kuudes oppitunti: SUHTAUDU ELÄMÄÄN POSITIIVISELLA MIELELLÄ – KAIKESTA HUOLIMATTA

Ja se positiivisuus! Taika on aina niin positiivinen. Vaikka joutuu jonottamaan. Vaikka joutuu luovimaan kulkureiteissä. Vaikka joutuu poikien rajujen leikkien temmellykseen. Vaikka unohtuu joskus kaappiin. Vaikka ulko-ovi sulkeutuu nenän edestä. Jos joku tietää, miltä näyttää hymyilevä kissa, tietää miltä Zen-Taika näyttää.

5 ajatusta, joiden avulla voit olla tyytyväisempi elämääsi jo nyt – Mistä kaikesta voisit luopua, jotta elämä kevenisi?

1. Luovu ja päästä irti

Keräily on lajillemme ominaista, pitihän se ihmisen aikoinaan hengissä. Näin ollen pyrimme haalimaan mahdollisimman paljon kaikkea, ja luopuminen tekee usein suurta tuskaa. Elämän voi kuitenkin nähdä flow’na, jossa asioita alkaa ja asioita loppuu, ja taas alkaa ja taas loppuu. Kun omaksuu tällaisen uudenlaisen ajattelumallin, on helpompi luopua

  • tavaroista,  jotka hallitsevat tilaamme ja joiden siivous vie aikaamme,
  • sellaisista harrastuksista, joista on tullut ajan puutteessa suorituksia,
  • statuksesta tai tittelistä, jonka luulemme määrittelevän ihmisyyttä,
  • liian suuresta tai kalliista asunnosta, joka pitää taloudellisessa talutusnuorassa,
  • pakollisista kalenterimerkinnöistä, joiden tekemättä jättäminen ei muutakaan mitään,
  • menestysvuosista, jotka ovat uuvuttaneet.

Sen sijaan, että miettii, mitä kaikkea voisi seuraavaksi hankkia, kannattaa miettiä, mistä kaikesta voisi seuraavaksi luopua, jotta elämä kevenisi.

2. Ole kiitollinen

Meillä kaikilla on paljon syitä olla kiitollisia. Sen sijaan, että elää ikuisessa vajeessa eli ”sitku” -elämää, ja murehtii asioista, joita omassa elämässä ei ole, kannattaa kiinnittää huomionsa kaikkeen siihen, mitä jo on. Kun oppii olemaan kiitollinen nykyisestä tilanteesta, on leppoisampi, positiivisempi ja iloisempi. Ja kun alkaa nauttia elämästä, ympärille alkaa kerääntyä ihmisiä, jotka tuovat lisää elämäniloa. Tällaiset ihmiset tuovat yleensä toivomatta, pyytämättä ja yllätäen  myös uusia positiivisia asioita tai tapahtumia elämään. Lisäksi kiitollisuus kääntää automaattisesti katseen tulevasta nykyhetkeen, todelliseen elämään.

Harjoittele kiitollisuutta kirjaamalla joka päivä ylös kymmenen asiaa, josta olet juuri tänään kiitollinen.

3. Kuuntele, mitä muille ja itselle kuuluu

Pikainen small talk on kaikkialla. Saatat huomata, että sinulta kysytään usein ”mitä kuuluu”, mutta ennen kuin olet avannut suusi, tilanne on jo ohi. Todellinen kuulumisten kuuntelu vaatii aikaa, pysähtymistä ja keskittymistä; yhä useampi kokee sen liian aikaa vieväksi – varsinkin, jos kyseessä on tuntematon tai puolituttu.

Itsensä kanssa ei tule yleensä käytyä edes small talkia. ”Mitä minulle oikeasti kuuluu” on pelottava kysymys, koska vastaus ei välttämättä ole haluttu. Ja jos vastaus ei ole haluttu, pitää alkaa muuttaa elämäänsä, ja se jos jokin on pelottava prosessi, sillä se tarkoittaa muutosta. Muutos on niin pelottava, että yrityksissäkin puhutaan muutosjohtamisesta ja siitä on kehitetty omat teoriansa. Mutta jos ei uskalla kysyä itseltä omia kuulumisia ja seurata vastausta, ei voi elää omaa elämäänsä.

Ota siis aikaa muiden ja itsen kuunteluun – ja kuuntele tarkkaan – sillä noista hetkistä löytyy suuri voima ja moni kadoksissa ollut vastaus.

4. Harrasta elämää

Harrastukseksi valikoituu yleensä asia, josta nauttii äärettömän paljon ja josta kokee onnistumista. Harrastukseen ei suhtauduta turhan vakavasti: sitä tehdään omalla painollaan, hyvällä fiiliksellä ja omien mieltymysten mukaan. Mitäpä siis jos alkaisit suhtautua elämään harrastuksena: keksisit keinon tehdä asiaa tai asioita, joista koet nautintoa ja suhtautuisit siihen löysin rantein jännittämättä.

Koskaan ei voi tarpeeksi itseään muistuttaa, että meillä on vain yksi elämä ja senkään pituudesta emme voi tietää.

5. Ryhdy auton kuljettajaksi

Vertauskuvallisesti: ryhdy auton kuljettajaksi. Lakkaa olemasta auton matkustaja, joka on muiden armoilla ja katselee ikkunasta muiden valitsemaa maisemaa. Ota siis elämäsi valinnat omiin käsiisi:

  • Lakkaa uskottelemasta itsellesi, että elämäsi on kiinni muista ihmisistä, paikkakunnasta, asunnosta, työstä (josta et ehkä edes pidä), yhteiskunnasta, rahasta tai muista ulkoisista vankiloista.
  • Päätä tehdä muutos, valitse suunta, kartoita tarkkaan kaikki vaihtoehdot, tee hyvä suunnitelma ja mikä tärkeintä: Ala toimia!
  • Kun muut alkavat epäillä suunnitelmasi pitävyyttä, muista, että he suhtautuvat siihen vastustelevasti, koska prosessoivat samalla omaa tilannettaan: miksi minä en uskalla, kun tuokin uskaltaa.
  • Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa elää omaa elämäänsä! Aloita heti, nyt, tältä istumalta!

Maaliskuun 2011 kiinnostavimmat jutut

Maaliskuussa 2011 Hidasta elämää -sivustolla on luettu eniten näitä juttuja:

  1. Martat: 10 vinkkiä hidastamiseen (julkaistu 3.3.2011)
  2. Keskiviikkokolumni: Mitä tarvitsisin tullakseni tyytyväiseksi? (2.3.2011)
  3. Vaihda kahvi vihreään teehen – tässä 16 terveyssyytä (17.3.2011)
  4. Kolumnisti Nuppu Stenros: ”Parhaiten menee, jos vaan antaa mennä” (1.3.2011)
  5. Näin yritys hidastaa – ja menestyy (21.3.2011)
  6. Pysähdy, sanoi Martta kiireessä (21.2.2011)
  7. Näin hidastelet töissä – ja pomokin tykkää (28.2.2011)
  8. Enkö voisi olla jo perillä? (7.10.2010)
  9. 7 menestymisen salaisuutta (28.3.2011)
  10. Kolumnisti Riitta Mettomäki: ”Hidastaessa joutuu kohtaamaan itsensä” (8.3.2011)