Professorin ja opiskelijan väittely

Tässä ajatuksia herättävä tarina, joka on kiertänyt netissä vuodesta 2004, ja siitä on tullut suosittu ”urbaanilegenda”.

Professori : Sinä olet kristitty, eikö niin?

Opiskelija : Kyllä olen, sir.

Professori :  Uskotko siis JUMALAAN?

Opiskelija : Ehdottomasti, sir.

Professori : Onko JUMALA hyvä?

Opiskelija: Totta kai.

Professori :  Onko JUMALA voimakas?

Opiskelija: Kyllä.

Professori: Veljeni kuoli syöpään, vaikka hän rukoili JUMALAA parantamaan itsensä. Useimmat meistä haluavat auttaa sairaita ihmisiä, JUMALA ei halunnut. Mitenköhän JUMALA siis voisi olla hyvä? Hmm?

(Opiskelija oli hiljaa.)

Professori: Sinä et siis osaa vastata kysymykseeni? Aloitetaanpas alusta, nuori mies. Onko JUMALA hyvä?

Opiskelija: Kyllä.

Professori: Onko saatana hyvä?

Opiskelija: Ei.

Professori: Kuka saatanan on luonut?

Opiskelija: Mmm… JUMALA….

Professori: Aivan. Kerropa nuori mies sitten, onko pahuutta olemassa?

Opiskelija: Kyllä.

Professori: Pahuutta on kaikkialla, eikö niin? Ja JUMALA loi kaiken. Eikö niin?

Opiskelija: Kyllä.

Professori: No, kuka loi pahuuden?

(Opiskelija ei vastannut.)

Professori: No onko olemassa pahoinvointia, moraalittomuutta, vihaa, kamaluuksia? Eikö niin, että kaikki nämä kamalat asiat ovat tässä maailmassa?

Opiskelija: Kyllä, sir.

Professori: No, kuka ne loi?

(Opiskelija ei vastannut.)

Professori: Tiede sanoo, että on olemassa viisi aistia, joilla voidaan havaita ja havainnoida ympäröivää maailmaa. Kerropa nuori mies, oletko koskaan nähnyt JUMALAA?

Opiskelija: En ole, sir.

Professori: Kerrohan meille, oletko koskaan kuullut JUMALAASI?

Opiskelija: En ole, sir.

Professori: No oletko koskaan tuntenut, maistanut tai haistanut JUMALAASI? Onko sinulla ollut mitään aistihavaintoja JUMALASTA?

Opiskelija: Ei ole, sir. Ei ole.

Professori: Ja vieläkin sinä uskot JUMALAAN?

Opiskelija: Kyllä.

Professori: Kaikki tieteen haarat sanovat, että JUMALAA ei ole olemassa. Mitä siihen sanot nuori mies?

Opiskelija: En mitään. Minulla on vain minun uskoni.

Professori: Kyllä, usko. Ja se juuri on tieteessä ongelma.

Opiskelija: Professori, eikö niin, että on olemassa sellainen asia kuin lämpö?

Professori: Kyllä.

Opiskelija: Ja on olemassa kylmyys?

Professori: Kyllä?

Opiskelija: Ei, sir. Ei ole.

(Tämä käänne sai luennoitsijan hiljaiseksi.)

Opiskelija: Sir, sinulla voi olla paljon lämpöä, ja vielä lisää lämpöä, superlämpöä, mega lämpöä, valkoista lämpöä, vähän lämpöä tai ei ollenkaan lämpöä. Mutta meillä ei ole mitään “kylmää”. Me voimme mennä 458 astetta nollan alapuolelle – mikä ei ole lämpöä – mutta pidemmälle emme voi mennä. Ei ole sellaista asiaa kuin kylmyys. Kylmyys on vain sana, jota käytämme kuvaamaan lämmön puuttumista. Me emme voi mitata kylmyyttä. Lämpö on energiaa. Kylmyys ei ole lämmön vastakohta, sir, vaan sen puuttumista.

(Luennoitsija oli aivan hiljaa.)

Opiskelija: No entäpä pimeys, professori? Onko pimeyttä olemassa?

Professori: Kyllä. Mikä olisi yö ilman pimeyttä?

Opiskelija: Taas olette väärässä, sir. Pimeys on jonkin puuttumista. Sinulla voi olla vähän valoa, valoa, kirkasta valoa, säihkyvää valoa. Mutta jos sinulla ei ole valoa, sinulla ei ole mitään, ja tätä kutsumme pimeydeksi. Eikö niin? Todellisuudessa pimeyttä ei ole. Jos olisi, pystyisimme muuttamaan pimeää pimeämmäksi, eikö niin?

Professori: Mikä on siis pointtisi nuori mies?

Opiskelija: Sir, pointtini on, että filosofinen perusteesi on virheellinen.

Professori: Virheellinen? Kuinka niin, voitko selittää?

Opiskelija: Sir, työskentelette kaksijakoisuuden maailmassa. Sanotte, että on elämä ja on kuolema, on hyvä JUMALA ja on paha JUMALA. Näette JUMALAN jonakin rajallisena, jonakin, jonka voimme mitata. Sir, tiede ei voi edes selittää ajatusta. Tiede kyllä käyttää sähköä ja vetovoimaa, mutta ei ole nähnyt eikä ymmärtänyt kumpaakaan. Kun kuolema nähdään elämän vastakohtana, ei ole huomioitu sitä faktaa, että kuolemaa ei voi olla olemassa, se ei ole mikään olemassa oleva asia. Kuolema ei ole elämän vastakohta: se on vain elämän poissaoloa. Kerrohan professori, opetatko oppilaillesi heidän kehittyneen apinasta?

Professori: Jos tarkoitat luonnollista evoluutioprosessia, niin kyllä, tietysti opetan.

Opiskelija: Oletko koskaan nähnyt evoluutiota omilla silmilläsi?

(Professori pudisteli päätään hymyillen, alkaen käsittää mihin väite johtaisi.)

Opiskelija: Jos kukaan ei ole koskaan nähnyt evoluutioprosessia käynnissä eikä voi edes todistaa, että sellainen olisi käynnissä, niin opetatteko te sitten mielipidettänne? Ettekö te olekaan tiedemies vaan saarnaaja?

(Luokka oli sekasorrossa.)

Opiskelija: Onko luokassa ketään joka on nähnyt professorin aivot?

(Luokka puhkesi nauramaan.)

Opiskelija: Onko täällä ketään joka on edes kuullut professorin aivoja, tuntenut, koskettanut tai haistanut niitä? Kukaan ei näytä tehneen niin. Niinpä vakiintuneeseen empiiriseen, toistettavuuteen ja näyttöihin perustuvaan tieteelliseen käytäntöön nojaten, tiede sanoo, ettei teillä ole aivoja, sir. Kaikella kunnioituksella, sir, kuinka me voimme luottaa luentoihinne, sir?

(Luokka oli hiljaa. Professori tuijotti opiskelijaa kasvot jähmettyneinä.)

Professori: Luulen, että sinun täytyy vain uskoa siihen.

Opiskelija: Sitä se on sir, täsmälleen! Yhteys ihmisen ja JUMALAN välillä on Usko. Se pitää kaiken elävänä ja liikkeessä.

P.S. Muuten, kertomuksen opiskelija oli nimeltään Einstein.