Kiitos viesteistä, joita sain teiltä edellisen blogipostauksen jälkeen. Moni halusi lähettää voimia ja kiittää kirjoituksen avoimuudesta. Viestinne lämmittivät kovasti sillä mietin jutun kirjoittamisen jälkeen, olinko sittenkin liian rohkea? Tuleeko niin henkilökohtaisen erokokemuksen jakamisesta lukijalle epämukava olo?
Lopulta päätin julkaista jutun sellaisenaan, sillä olisi ollut outoa aloittaa oma blogi sivuuttamalla asia, joka muutti loppuelämäni. Olin siis tilanteessa, jossa elämästäni oli poistunut nainen, jonka kanssa olin päättänyt elää yhdessä ikuisuuteen. Silti huomasin eräänä syyspäivänä olevani yksin kuin majakka kaukaisella kallioluodolla.
Samoin kuin majakka sytyttää valonsa myrskyssä, syttyi minussa eromyllerryksen keskellä sisäinen selviytyjä. Se on pelastajani, joka kytkeytyy automaattisesti päälle ääritilanteissa, silloin kun olen rotkon reunalla. Selviytyjä pitää huolen etten vahingossakaan astu reunan yli ja antaa rohkeuden pyytää apua. Sitä tarvitsin myös eromyrskyssä, joka alkoi yllättäen ja tunsin heti, etten selviäisi ilman hyvää tukiverkkoa.
Eron toiselle osapuolelle sisäinen selviytyjäni näkyi arvaamattomana kummajaisena, joka välillä halusi kyyneleet silmissä halata viimeisen kerran ja toisena hetkenä viljeli kitkeriä lauseita. Mieluummin olisin käyttäytynyt rauhallisen viileästi mutta olin niin pihalla kuin ihminen vain voi olla. Käytöstäni ohjasi monta viikkoa primitiiviset stressireaktiot, joita on erossa vaikea välttää.
En kuitenkaan vaihtaisi ainuttakaan myrskyä pois. Ajatelkaa mikä rikkaus meille annetaan. Myrskyt ovat kuin portteja, joiden läpi siirrymme ihmisenä uudelle tasolle. Vaikeiden aikojen kipu ja tuska on hinta siitä, että pääsemme eteenpäin kohti ydintämme, nyt-hetkeä, jossa ego kuolee ja sielu ottaa sen paikan.
Myrskyistä selviytyminen on nostanut esiin paljon hyvää. Ne ovat kasvattaneet kykyä seistä tukevasti juurillaan niin että pikku puhurit eivät enää heilauttele. Sisältäni nousee myös kutsumus tukea niitä, jotka kamppailevat omassa myrskyssään vaikean sairauden kanssa. Monet ovat pyytäneet vertaistukea ja kysyneet neuvoja miten itseään voisi auttaa perinteisten hoitojen lisäksi ja miten esimerkiksi syöpään tulisi suhtautua. Monesti helpottaa jo lyhyt valmennushetki, joka antaa ihmiselle käytännön vinkkejä ja ison annoksen sitä kaikkein tärkeintä, toivoa.
”Silloin, kun majakka sytyttää valonsa, se ei mittaa myrskyä.
Se ei tuomitse myrskyä. Se ei sano itselleen:
’Minun on ymmärrettävä, mihin tämä kaikki johtaa’,
ennen kuin se loistaa valoaan.
Se tietää vain, että se rakennettiin kestämään pimeyttä,
mahtavaa tuulta ja aaltoja, jotka syöksyvät loputtomasti
sen rakenteen ylitse.
Se ei myöskään pelkää. Se ei tiedä, milloin myrsky loppuu,
miten voimakkaaksi se yltyy tai syytä oman luomisensa takana.
Majakka tietää vain sen, että se on turvassa ja että sen täytyy loistaa valoaan pimeydessä auttaakseen muita löytämään tiensä sataman turvaan.
Se ei myöskään koskaan kysy sitä, miten siitä tuli valo, mutta se tietää, kuka se on ja mitä varten se on. Se tietää myös, että sen kantamaa valoa odotetaan ja pimeässä olevat etsivät sitä.”
Joka suunnalta kerrotaan nyt viljojen vaarallisuudesta, mutta henkilökohtaisesti allekirjoitan kyllä suurelta osin kyseisen asian. Vilja ei vaan ole alkujaan ihmisen ruokaa. Se on mitä todennäköisimmin syypää hyvin moniin sairauksiin, joita ei kaikkia vielä osata täysin yhdistää. Viljojen suhteen, kuten monien muidenkin ruokien suhteen olemme toki yksilöllisiä – toinen sietää niitä paremmin kuin toinen. Maailmalla asiaa on kuitenkin tutkittu hyvinkin paljon ja lista viljan aiheuttamista sairauksista ja erilaisista oireista on kyllä kammottavan pitkä…
Kaikki tekee valintansa itse, mutta uskon että jokaisen kannattaisi ainakin miettiä mitä ja millaisessa muodossa viljansa nauttii, jos nauttii. Onneksi nykypäivänä ihmiset alkavat olla sen verran tiedostavia, että vaaleiden jauhojen haitat ja perinteisten viljatuotteiden ”terveellisyys” yhtenä suomalaisen perinneruokana osataan jo pikkuhiljaa kyseenalaistaa. Vilja on hyvin tärkkelyspitoista ja se on ensimmäinen asia, joka voi aiheuttaa jo sellaisenaan erilaisia suolisto-ongelmia. Myös viljojen sisältämä lektiini vaurioittaa helposti suolistoa, kun taas viljan sisältämät fylaatit estävät mineraalien imeytymistä. Gluteeni on puolestaan proteiini, joka on hyvin lähellä ihmisen omia proteiineja ja sen vuoksi saa immuunijärjestelmämme pahasti sekaisin. Joidenkin arvioiden mukaan jopa lähes puolet suomalaisista saattaa tietämättään sairastaa viljaherkkyyttä ja että keliakia on vain yksi vilja-allergia muiden joukossa, gluteeniherkkyyden muodossa.
Olen sairastanut refluksitautia lapsesta saakka ja lähes kaikki yleisimmät ruokavalio ja luontaishoidot on testattu. Joistain oli apua ja terveellisellä ruokavaliolla pystyin lääkityksen kanssa elämään ilman pehempia kipuja. Olin hyväksynyt kohtaloni, että olen tuomittu syömään vatsahappolääkkeitä lopun elämääni, koska leikkaushoito tuntui vielä huonommalta vaihtoehdolta. Refluksin ja lääkkeiden kanssa oli vain pakko tottua elämään, kunnes toivoni taas heräsi…
Minulla alkoi muutama kuukausi sitten kova närästys lääkityksestä huolimatta ja epämiellyttävät vatsakivut. Vatsa turpoili (jota se tosin on tehnyt lähes aina) ja kurisi siihen malliin, kuin olisi jotain enemmänkin ollut vialla. Kävin laktoosi ja keliakia tutkimuksissa, mutta yllättäen tuloksissa ei mitään uutta. Lääkärini kehotti tuplaamaan vatsalääkitykseni ja määräsipä vielä toisen reseptin siihen rinnalle.
En mennyt apteekin kautta kotiin vaan päätin kokeilla jotain muuta. Olen vuosien varrella noudattanut vähähiilihydraattista ruokavaliota enemmän tai vähemmän, mutta nautiskelijaluonteellani sen on ollut kovin kausiluonteista. Aina välillä sitä pitsaa tai pastaa on vain tehnyt mieli syödä ja siitä se selkäranka on katkennut. Nyt päätin minimoida viljojen käytön ja jättää täysin kaiken gluteenin pois. Lisäksi käytän vain homogenoimattomia maitotuotteita. Nyt muutamien viikkojen jälkeen olo on jo todella paljon parempi! Vatsan turvotus on laskenut huomattavasti ja myös voimakas närästys ja kivut ovat loppuneet. Olo on energinen ja muutenkin aineenvaihdunta ja vatsa tuntuu toimivan paremmin kuin koskaan ennen. Seuraavana toivelistallani on vatsalääkkeiden lopettaminen, pikkuhiljaa. Nyt uskon ja toivon että se on mahdollista.
Parasta on, että nyt olen pysynyt ruokavaliopäätöksessäni ja itse asiassa gluteenittoman ruokavalion noudattaminen on yllättävän helppoa. Nykypäivänä kaupoista saa jo niin hyvin erilaisia tuotteita; gluteenitonta pastaa, maissi-, riisi-, hirssi-, tattari- ja mantelijauhoja, sekä esimerkiksi kauraleseitä. Olen välillä siis voinut syödä pitsaa tai pastaa jos mieli on tehnyt, ilman että sen jälkeen on ilmapallo-olo. Tänään keitin aamulla gluteiinittoman kaurapuuron, eli oikeastaan mistään ei tarvitse luopua. Pääosin pyrin kuitenkin korvaaman viljat erilaisilla kasviksilla. Kuitujen saannin varmistan erilaisilla gluteiinittomilla leseillä, hedelmillä, kasviksilla, pähkinöillä ja siemenillä. Ja lisäksi juon joka-aamuisen chia-öljyni, joka sisältää runsaasti kuituja. Nyt ainoastaan mietin, että miksi en tehnyt tätä jo aiemmin? Olen ollut asiasta tietoinen jo pitkän aikaa, mutta jostain syystä itsekuri ei ole riittänyt. Mutta kaikki asiat kypsyy oman aikansa – menihän siihen muutama vuosi, mutta parempi nyt kun ei ollenkaan.
Muistutan vielä, että tämä oli vain oma tarinani ja kantani, jokaisella meillä on omamme. Olemme itse oman kehomme asiantuntijoita ja parasta on että saamme kaikki ihan itse päättää mitä suusta alas laitamme. Mutta jos kärsit vatsavaivoista tai jostain muusta oireesta jolle ei löydy selitystä, niin kokeileppa jättää viljat pois vaikka kuukaudeksi. Saatat hämmästyä.
*Pequn lisäys: Hyvä perusteos viljoihin liittyvistä ongelmista on lääketieteen tohtori James Barlyn ja fil.maisteri Ron Hogganin kirjoittama kirja Vaaralliset viljat (Rasalas-kustannus, 2009)
Tässä vielä kaikille aiheesta kiinnostuneille gluteenittomien sämpylöiden resepti, jos leivän himo sattuu yllättämään…
Gluteiinittomat sämpylät
1 prk maitorahkaa
2tl psylliumia (tai 1 tl leivinjauhetta)
3 munaa
2 dl juustoraastetta
2 tl hunajaa
1 tl suolaa
1 dl auringonkukansiemeniä
1/2 dl seesaminsiemeniä
2 dl mantelijauhoa
3 dl riisijauhoa, maissijauhoa tai kikhernejauhoa (tai kaikkia näitä)
1 dl leseitä (ei välttämätön)
Sekoita ainekset keskenään. Nostele haluamasi kokoisia taikinapalloja pelille (taikina ei kohoa paljoa). Ripottele pinnalle seesaminsiemeniä ja paista 180 – 200 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti avokadon, juuston ja tomaatin kera!
”Hevonpuppua! Pidät niistä yllätyksistä joita olet itse toivonut. Niitä joita et itse valinnut, kutsut ongelmiksi!”
Näin aloittaa Anthony Robbins esitellessään vaihtelun tarvetta. On totta, että tarvitsemme turvallisuutta ja etsimme sitä monin tavoin. Tämän lisäksi tarvitsemme kuitenkin myös haasteita, kokemuksia ja ärsykkeitä, joita emme osanneet odottaa. Miksi? Koska tarvitsemme elämäämme jotain uutta ja odottamatonta tai kyllästymme.
Elämän suola, vaihtelu, syntyy kun koemme muutoksen fysiologisessa ja psykologisessa tilassamme. Kuten aiemmissa postauksissa olen maininnut, meissä on tarve vaihtelulle ja täytämme tätäkin tarvetta, jokainen omalla tavallamme.
Törmään harvemmin ihmisiin, joilla vaihtelu olisi ohjaavin tarve, ehkä kulttuurilla on jotain tekemistä asian kanssa. Tavallisempaa on, että vaihtelu tai esimerkiksi kiinnittymättömyys ovat tapoja täyttää turvallisuuden tarvetta. On turvallisempaa pysyä etäällä asioista, jotka potentiaalisesti voisivat aiheuttaa myös surua tai pettymyksiä. Niitäkin on, joille vaihtelu on tärkeintä.
Elämänmakuinen elämä syntyy kun koemme sopivasti muutosta. Jos syvällä tavalla täyttävät kokemukset ovat ristiriidassa varmuuden ja turvallisuuden tarpeen kanssa, päädymme etsimään vaihtelua asioista, jotka ovat turvallisia. Tällaisia voivat olla esimerkiksi television katselu, kirjojen lukeminen ja liikunta. Ne voivat tarjota vaihtelua ja haasteitakin, turvallisesti.
Osalle meistä tällainen vaihtelu riittää, mutta toiset haluavat myös ripauksen turvattomuutta. Epämukavuusalueellekin meneminen voi palkita kokemuksellisesti ja täyttää samalla myös kasvun tarvetta. Nämä kaksi tarvetta ovatkin usein linkittyneinä toisiinsa.
Pohdi hetki mielessäsi sitä, miten turvallisuuden ja vaihtelun tarve ilmenevät elämässäsi. Luovutko joskus mausteista varmistaaksesi ruoan syömäkelpoisuuden vai oletko aina luova ja rohkea kokki? Entä miten voisit lisätä vaihtelua elämääsi sinulle sopivalla tavalla?
Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.
Edellisessä blogikirjoituksessani tuskailin sitä, kun sanat eivät millään meinaa pystyä kuvaamaan sitä todellisuutta, jonka koen. Jokainen sana laimentaa kokemuksen pikkuruiseksi; kuin yrittäisi selittää kokemusta merestä pisaran avulla.
Viime viikonloppuna NLP-kurssilla tutkiskelimme metamallia. Siinä sanojen ja todellisuuden suhde kuvataan tasoina, näin:
Kielen pintarakenne eli normaali puhe
*
Kielen syvärakenne eli kokemusten täydellinen kielellinen muoto
*
Kokemukset
*
(Niin sanottu) todellisuus
Kaavio lievensi hieman tuskaani – vaikka se vain kaavio onkin. Aloin hyväksyä sen, että usein sanat ovat kohtaamispaikkamme. Ja etenkin kun kirjoitamme, meillä on käytössämme vain sanat ja sanojen yhdistelmät. Myös kasvokkaiskeskustelussa oletusarvo (lähtökohtaisesti) on se, että ihmiset käyttävät sanoja ilmaisemaan todellisuutta, totuutta. Mutta toinen asia onkin se, miten osaamme sanoittaa totuuttamme.
Metamallin kohdalla puhutaan poistoista. Aina kun liikumme todellisuudesta kerros kerrokselta sanojen suuntaan, jotain poistuu. Ja tässä piilee tuskani syy ja ydin. En halua mitään pois, vaan haluan jakaa kokemukseni juuri sellaisena kuin se on.
Hieman pureskeltuani tuskaani, katseltuani kaaviota ja antamalla anteeksi itselleni rajallisuuteni, päädyin kahteen menetelmään, jolla sanojen taakse voi päästä:
1) Kirjoittaessa: Energiamme liikkuu sanoissa ja rivien väleissä. Tärkeintä on siis kirjoittaessa pitää oma todellisuus ja kokemukset niin lähellä sydäntä ja ihoa kuin mahdollista. Olla läsnä itselleen, täydellisesti, arvioimatta tai arvostelematta, poistamatta mitään. Kun on auki itselleen, on auki lukijalle, ja energia tarttuu tekstiin ja välittyy eteenpäin. Hyvässä ja pahassa! (Aiheesta lisää: Tiedostava kirjoittaminen)
2) Kasvokkaiskohtaamisessa: Tiedättekö tilanteen, kun edessä oleva ihminen kertoo jotain, ja sanojen kautta tuleva informaatio on aivan eri kuin miltä ihminen itsestä tuntuu? Tuntuu. Sijoittaisin tuon tuntemuksen kokemusten ja todellisuuden tasolle. Olenkin tietoisesti alkanut fiilistellä ihmisiä ja paikkoja. Olen huomannut, että (kuvainnolliset) korvatulpat korvissa saan tarkempaa ja tärkeämpää informaatiota ympäristöni kuin yhdenkään sanan kautta. Sanoohan Pikku Prinssikin: ”Vain sydämellään näkee hyvin.”
Rakastan sanoja ja sitä, mitä niiden avulla voi tehdä. Mutta vielä enemmän rakastan tuntemusta sanojen takana. Voidaanko tavata siellä?
Oivallus nro 7: Todellinen kohtaaminen tapahtuu sanojen takana. Viisautta on käyttää korvatulppia.
Sanna aloitti elokuussa 2012 True Heartsissa puolen vuoden mittaisen NLP Practitioner -koulutuksen. Oivalluksia-blogissa Sanna kirjoittaa omista ajatuksistaan ja oivalluksistaan koulutuksen aikana. Myös kouluttaja Reetta Vanhanen vierailee Oivalluksia-blogissa kirjoittamalla NLP:stä.
Olen toimittaja, kolumnisti, bloggari, kirjoituskouluttaja. Mutta nyt paljastan jotain: sanojen raja tuli vastaan, olen ensimmäistä kertaa elämässäni sekä suullisesti että kirjallisesti sanaton. Istun NLP-kurssilla kysymysmerkkinä ja odotan sitä lingvistiikan suurta vastausta, miksi en enää kykene sanoittamaan.
Yritän räpeltää nyt jotain. Siis sanoja ja niiden yhdistelmiä.
Olen elänyt jotakuinkin 32 vuotta päässäni, rationaalisella tasolla. Päässäni pyörii sanoja, ajatuksia. Kun kirjoittajalla pyörii tarpeeksi ajatuksia päässä, niistä syntyy näkökulmaisia tekstejä. Kätevää: voin jakaa ajatuksiani eteenpäin, ja joku voi parhaimmillaan saada niistä jonkin oivalluksen omaan elämäänsä.
Mutta kuten tiedämme, ajatukset synnyttävät myös tunteita. Pystyn pienellä mielikuvaharjoituksella muuttamaan tunnetilojani. Voin vaikka ajatuksissa mennä paikkaan, missä minun on hyvä olla ja voin tuntea, kuinka tunnetila muuttuu kevyeksi ja keho reagoi kevyeen mieleen.
Ajatukset ja tunteet toimivat tiiviisti yhdessä myös toisinpäin: kun joku kysyy, miltä esimerkiksi paha olo tuntuu, pystyn sanomaan, että se tuntuu surulta, haikeudelta, katkeruudelta, vihalta, kiukulta, ikävältä. Aivojeni ansiosta pystyn siis tunnistamaan erilaisia tunnetiloja ja nimeämään ne. Kätevää: voin kertoa, miltä minusta tuntuu.
Olen kulkenut 32 vuotta ajatusten ja tunteiden kehää. Tsup, noin: ajatus liikkeelle ja tiedän, mistä elämässä on kyse. Tsup, noin: tunne kertoo, miten elämää pitää elää. Kunnes putosin kehältä.
Mihin putosin? Itseeni, omaan ytimeeni. Sinne, missä ei ole sanoja, ajatuksia tai tunteita. Se on syvemmällä kuin yksikään ajatus tai tunne, se on jonkinlainen tuntemus. Jos yritän sanottaa tuntemusta, siirrän kokemuksen rationaaliselle tasolle ja todellinen kokemus karkaa ajatusten ja tunteiden kehään. Mitä enemmän kirjoitan, sitä vähemmän sanon.
Syvintä tasoa on kyllä sanoitettu:
Joku puhuu Jumalasta tai jumalasta. Mutta samalla ajatuksemme liittää käsitteeseen kulttuurisia ja uskonnollisia mielikuvia. Olemme joutuneet pois asian ytimestä.
Joku puhuu rakkaudesta. Rakkaus-käsite yhdistyy helposti romanttiseen rakkauteen, jolla silläkin on kulttuuriset ja yhteiskunnalliset säännöt, normit ja riitit. Olemme taas hukassa.
Joku puhuu energiasta. Energiasta tulee helposti mieleen kilojoulet ja huuhaa-ihmiset, joiden puheessa on mystistä kaikua. Pää on taas tehnyt jekut.
Joku puhuu universumista tai maailmankaikkeudesta. Liian epämääräistä ja isoa pienen ihmisen ymmärrettäväksi, kun päivätasolla tulee kuitenkin lähinnä mietittyä, miten ehtii töistä jumppaan tai hakemaan lapsia päiväkodista.
Joku puhuu sielusta. Liian epämääräistä sekin.
Olen muka kirjoittaja, mutta olen täysin sanaton. Olemisen ydintä ei voi pakottaa rationaaliselle tasolle. Sitä ei siis voi pakottaa sanaksi, sanojen yhdistelmäksi, tarinaksi. Sitä ei voi jakaa toiselle sanoina. Siitä ei voi siis kirjoittaa. Sen voi vain kokea.
Oivallus nro 6: Tärkeimpiä asioita ei välitetä sanoilla.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy ja asiantuntijana toimii fytonomi Birgit Stenroos.
Sinkki on elimistölle välttämätön ravintotekijä. Meissä on sinkkiä noin 2000 mg ja WHO on määritellyt aikuisen päivttäiseksi tarpeeksi 15 mg (raskauden aikana 20 mg ja imetyksen aikana 25 mg). Sinkki osallistuu lähes kaikkiin aineenvaihdunnallisiin tapahtumiin.
Erikoisen tärkeä sinkki on immuunijärjestelmän toiminnalle, sillä ilman riittävää sinkkiä uusien valkosolujen muodostus kärsii. Sinkkiä tarvitaan antioksidanttina solurakenteiden suojauksessa estämään vapaiden radikaalien, raskasmetallien, ympäristömyrkkyjen ja kemiallisten lääkkeiden aiheuttamia vaurioita.
Ihmisen omien sinkkivarastojen riittävyys on yksilöllinen ja lisää haasteita tuovat infektiosairaudet, jotka tyhjentävät täydenkin varaston vajaassa viikossa. Runsas kahvin, teen ja alkoholin käyttö sekä voimakas hikoilu lisäävät sinkin eritystä. Sinkin puutteessa vastustuskyky heikkenee ja ihminen saattaa altistua virus- ja bakteeritulehdusten lisäksi jopa syövälle. Monet ihosairaudet, kynsien ja hiusten kasvuhäiriöt ja mielialan muutokset voivat olla puutosoireita. Maku- ja hajuaisti ovat erittäin herkkiä sinkin puutteelle. Ripuli on usein sinkin puutteen ensimmäisiä oireita.
Sinkkiä saa monipuolisesta ravinnosta. Erinomaisia sinkin lähteitä ovat mm. vehnälese, maksa, osterit, poro, hirvi, kuivattu basilika ja cashewpähkinä.
Sinkkivarastoja on hyvä täydentää ravintolisällä kaikissa tiloissa, joissa tapahtuu nopeaa kasvua: vastasyntyneiden ja lasten kasvu, puberteetti ja raskaus. Sinkkilisä toimii elimistön tukena myös silloin kun vastustuskyky on koetuksella. Tutkimusten mukaan sinkin nauttiminen heti flunssaoireiden alussa lyhentää sairauden kestoa ja lievittää sen oireita.
Markkinoilla on useita sinkkivalmisteita. Biomedin BioZink-valmisteessa sinkki on luonnonmukaisessa ja hyvin imeytyvässä kelaattimuodossa, jolloin keho pystyy käyttämään sen tehokkaasti hyväkseen.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Kalan monipuoliset rasvahapot on minulle ehkä tärkein syy sisällyttää se ruokavaliooni. Lisäksi se on myös oivallinen D-vitamiinin lähde ja toki siinä on myös paljon hyvälaatuisia proteiineja, valkuaisaineita, magnesiumia, jodia, fosforia, rautaa, kuparia ja kalsiumia. Ja mikä tärkeintä, se maistuu hyvälle.
Kalan tervysvaikutuksista voidaan olla montaa mieltä, mutta itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mukaan hyödyt voittaa haitat. Syön kalaa ehkä noin pari kertaa viikossa ja koetan syödä sitä mahdollisimman monipuolisesti – aina hauesta seitiin ja lohesta makrilliin. Tällä tavoin uskon raskasmetallien ja muiden haitallisten aineiden määrän minimoituvan.
Perinteinen lohikeitto on yksi lempiruoistani. Siinä yleensä perinteikkyys voittaa, mutta testasin nyt hieman varioidun version, jossa perunaa osittain korvaa kukkakaali ja koostumuksen keittoon tuo kesäkurpitsa. Lopputulos oli yllättävän toimiva. Keitto ei ollut niin täyttävä, koska perunan määrä oli vähäisempi. Jos kaupan kasvatuslohet eivät sinua houkuttele, voi lohen hyvin korvata esim. seitillä, hauella tai oikeastaan millä tahansa kalalla. Tässä ohjeessa tein pika-kalaliemen lohen nahasta, mutta jos pakkasesta itsetehty kalaliemi löytyy, käy se paremmin kuin hyvin. Valmiita kalaliemikuutioita en suosittele, koska liemi on todella helppo tehdä itse ja silloin myös tietää, mitä se sisältää…
Ei niin perinteinen lohikeitto
2 l vettä
2 tl ruususuolaa
1 kg lohta (tai jotain muuta kalaa)
1 varsisellerin varsi (myös pala juuriselleriä käy)
1 tillinippu (ja halutessasi myös muita yrttejä)
2 dl valkoviiniä
500 g kesäkurpitsaa
500 g kukkakaalia
500 g porkkanaa
4 – 6 perunaa
1/2 purjo
1 sipuli
50 g voita
100 g koskenlaskijaa (voimakas)
½ – 1 sitruunan mehu (maun mukaan)
2 dl kuohukermaa (luomu) tai ranskankermaa
musta – ja valkopippuria maun mukaan
maizenaa (ei välttämätön)
Poista kalasta nahka ja laita se kiehuvaan veteen tillin varsien, suolan, valkoviinin ja lehtisellerin varren kanssa. Keittele noin 10 minuuttia ja tämän jälkeen siivilöi tilli, selleri ja kalan nahka liemestä pois. Lisää liemeen nyt pilkottu kesäkurpitsa ja anna se kiehua lähes pehmeäksi (jotta koostumus hajoaa lopulliseen keittoon ikään kuin suurusteeksi). Pilko perunat ja porkkanat ja lisää ne keittoon. Tällä aikaa pilko ja sipuli, valkosipuli sekä purjo ja freesaa ne nopeasti voissa pannulla. Lisää ne nyt keittoon pilkotun kukkakaalin ja koskenlaskijan kanssa. Lisää pippurit, sitruunamehu ja silputtu tilli (voit myös laittaa muita tuoreita yrttejä, esim. basilikaa, korianteria ja persiljaa). Kun perunat ja porkkanat on lähes kypsyneet lisää kerma, voi ja pilkottu lohi (josta ruodot on poistettu). Anna kiehua muutama minuutti ja paksunna keiton koostumusta tarvittaessa maizenalla. Tämän jälkeen ota kattila pois liedeltä ja anna lohen hautua kuumassa liemessä kypsäksi. Tarjoa valmis keitto sellaisenaan tai paahdetun ruisleivän ja voin kera.
Suuresti arvostettu opettajani, toinen Chopra Centerin perustajista, nyt jo edesmennyt David Simon tutki mielen ja sairauksien riippuvuuksia pitkään ja tuli siihen johtopäätökseen että yli 90% kehomme sairauksista juontaa juurensa mieleen. Kehomme reagoi stressiin ja erilaisiin mielen epätasapainotiloihin suoraan ja armottomasti mutta myös välillisesti. Sairauden taustalta saattaa löytyä hyvin selkeä syy: Avioero, työttömyys tai jokin muu mielen tasapainoa heilauttanut tekijä, jota biolääketieteen mittaukset eivät löydä. ”Vika” on siis tavallaan mielessä.
Stressiä pukkaa!
”Mä en kestä tätä duunia enää päivääkään! Älä jätä mua! Jumaliste että tuo ottaa pannuun! Mistä ihmeestä mä löydän rahat lainanlyhennykseen? Mä oon niin yksin. Miten mä jaksan tän kaiken läpi? Mä pelkään”… Kuulostaako tutulta? Mitä näistä ajatuksista voi seurata? Kohonnutta verenpainetta ja sykettä, verenhyytymiä, hormonitoiminnan epätasapainoa, ruoansulatuksen häiriöitä, suoliston ongelmia, tulehduksia ja tietenkin mielen järkkymistä eri mittasuhteissa …lista on pitkä. Joskus nämä seuraamukset tulevat viiveellä, jopa vuosien kuluttua.
“Mutta kun tää maailma vaan menee näin…”
Pitääkö meidän todellakin sietää ja hyväksyä elämä, joka on pelkojen aiheuttamien sairauksien täyttämä? Elämä, jossa mielemme on negatiivisten maailmankuvien ja viestien voimasta sätkivä sätkynukke? Elämä, jossa yritämme paikata huonoa oloamme lääkkeillä? Ei tarvitse. Riittää että kuuntelemme, sitä mitä sisäinen viisautemme yrittää meille kertoa. Se nimittäin ymmärtää nämä hommat ihan luonnostaan. Kyse on vain siitä että meidän todellakin kannattaa kuunnella tuota viestiä?
“Pitäisikö minun sitten muuttaa vuorille ja ryhtyä munkiksi?”
Ei tarvitse tehdä sitäkään. Minäkin elän edelleen tässä maallisessa maailmassa ja kohtaan päivittäin kaikkia niitä tavallisia elämän haasteita mitä yrittäjä hommissaan vain voi kohdata. Ja päälle kaikki muu elämän kirjo. Kyllä meidän tehtävämme on elää täällä tätä “tavallista elämää”. Juuri siksi on entistä tärkeämpää kuunnella niitä sisäisiä viestejä, mitä meille tarjottimella tarjoillaan. Se on keino, jolla tämä maailmanmeno lakkaa kiusaamasta meitä henkihieveriin.
Kehon korutonta kertomaa
Kehomme kertoo meille selvää viestiänsä siitä, että elintapamme ovat vinksallaan. Siis arvomme, ajatuksemme ja valintamme ovat vinksallaan ja siitä johtuen myös tunteemme ovat jotain ihan muuta kuin mitä ne voisivat olla. Ai että miten tunteisiin ja ajatuksiin sitten vaikutetaan? Mm. olemalla tietoisia niistä ja niiden luonteesta ja oivaltamalla se, että me emme ole ajatuksemme tai tunteemme. Siis ihan itse oivaltamalla. Tämä on yksi niistä asioista, jotka alkavat valjeta meditaatioharrasteen jossain vaiheessa.
Kuka Minä Olen?
Tämä on todellakin yksi oleellisimmista kysymyksistä mitä voit itseltäsi kysyä. Minäkin olen kysynyt sen itseltäni satoja kertoja. Vastaus oli alkuun epäselvä mutta kun aikani sitä kysyin ja jankutin niin johan alkoi asia valkenemaan. Niinpä. Minä en ole pelkästään 100 kg:n möykky 47 vuotta riiputettua miehenlihaa. En ole vain möykky, joka on jostain luonnon oikusta johtuen oppinut ajattelemaan ja joskus jopa ääntelemään muutamalla eri murteella. Minä en siis ole fyysinen olento, jolla on henkinen kokemus. Minä väitän, että olen henkinen olento, jolla on fyysinen kokemus. Siinä on huima ero.
Minäkö henkinen olento?
Mitä se oikeasti tarkoittaa? Sitä että kaiken lähtökohtana on henkinen minä. Se puolestaan tarkoittaa sitä että minä voin tiedostaa ajatteluni, tunteeni ja toimintani samaistumatta niihin. Voin tavallaan katsella niitä ulkopuolisena tarkkailijana. Minä voin siis myös päästää irti tunteistani, olla ajatusteni ulkopuolinen seuraaja ja toimia tiedostaen nämä lähtökohdat. Kuinka ihmeessä tämä sitten tehdään? Todellakin. Kuinka ihmeessä voin nähdä ajatusten tulvan hukkumatta sen alle?
Meditation vaiko Medication?
Tässä kohtaa otan esiin tutun sanan: Meditaatio. Meditaatio on keino päästä ajatusten virran läpi kohti oman hiljaisuuden rauhaa. Kuvittelepa mielessäsi lampi, jonka vesi on puhdasta lähdevettä mutta jonka pinnalla kelluu ajatusten “törkykerros”. Ristiin rastiin liikkuvat ajatukset peittävät alleen puhtaan veden eli sen todellisen minuuden, joka on olemuksesi ydin. Meditaatiossa pujahdetaan (tai pulahdetaan) näiden risteilevien ajatusten läpi tuonne “lammen” hiljaisuuteen ja rauhaan. Joka kerta kun pääset tuonne hiljaisuuteen, saat mukaasi jotakin mikä auttaa sinua tekemään valintojasi ja päätöksiäsi oman sydämesi ääntä kuunnelen. Jokainen visiitti hiljaisuuteen tekee sinusta aidomman itsesi ja jokainen visiitti auttaa kehoasi voimaan tasapainoisemmin. Siihen eivät burana eikä diapam pysty.
Meditaatio on vastavoima stressille
Meditaatio on myös hyvin täydellinen vastavoima stressille ja vaikuttaa mieleemme ja kehoomme juuri toiseen suuntaan kuin stressi. Se alentaa sykettä ja verenpainetta, palauttaa hormonitoimintoja ja muitakin elintoimintoja kohti tasapainotilaa. Kohti sitä luonnollista tasapainoa joka on luomakunnalle luontainen tila. Tila, jossa keho, mieli, henki ja ympäristö ovat tasapainossa keskenään. Tästä voisin “saarnata” vaikka viikon putkeen mutta tyydyn vain muistuttamaan että luonnon peruspyrkimys on kulkea kohti tasapainoa ja sen suhteen ihminen ei ole saanut mitään poikkeuslupaa. Jossain vaiheessa asiat tasapainoitetaan, se on varma. Meidän pitää oppia kuuntelemaan niitä signaaleja, jotka ohjaavat kohti tuota tasapainoa. Mielellään ennen kuin tekee kipeää. Tätäkin asiaa olen kokeillut, usko pois.
Ajattele vähän.
Vaan milläs kuuntelet tai kuulet kun ympäröivän mailman meteli on niin huima? Keskiverto aikuisen mielessä viuhuaa 60.000 – 80.000 ajatusta vuorokaudessa. Seuraava ajatus alkaa jo ennen kuin edellinen loppuu. Jotkut ovat jopa hämmästyttävän hyviä pukemaan sanoiksi tuo ryöpyn. Kuunteleminen onnistuu vain hidastamalla ja välillä pysähtymällä. Kun kohtaat haasteellisen asian edessäsi, pysähdy hetkeksi ja hengitä syvään. Tarkkaile ajatuksiasi ja tunteitasi, huomaa mitä ne ovat, mitä ne kertovat? Ja vasta sitten, toimi siten kuin sinun sisäinen äänesi opastaa. Tämä on siis ensiapu paniikkitilanteisiin. Ja jotta tilanne ei menisi aina näin pahaksi, aloita säännöllinen meditointi. Se on parasta mahdollista ennaltaehkäisyä elämän myrskyihin.
Miten meditoidaan?
Meditaatiomenetelmiä on monia ja mikään niistä ei ole se ainoa oikea tapa. Kuuntele itseäsi ja tunnustele että mikä tekniikka sopii juuri sinulle. Ajan kuluessa voit myös kokeilla uusia menetelmiä, joten aina voi kehittää käytäntöä eteenpäin. Aloittelevalle meditoijalle on kaksi tärkeää ohjetta: Ohje 1. Meditoi niin että se on mukavaa. Ohje 2. Meditoi. Eikös olekin helpot ja yksinkertaiset ohjeet? Minäkin olen sisäistänyt nuo!
Asento!
Sinun ei tarvitse istua lootusasennossa kuutta tuntia päivässä. Ei edes kahta tuntia. Ei edes lootusasennossa. Ei todellakaan. Aloita siitä, että löydät meditaatiolle sopivan rauhallisen ympäristön, jossa sinua ei isommin häiritä. Valitse istuimeksi ryhdikäs tuoli tai kokonaan selkänojaton, pehmustettu jakkara. Istu selkä suorana mutta rennosti, jalkapohjat lattiaa vasten. Laske kätesi syliisi, kämmenet sisäkkäin tai laske kätesi reisiesi päälle kämmenet ylöspäin. Fiilistele mikä tuntuu hyvältä. Sulje silmäsi ja anna hengityksesi tasaantua…Enpä kerrokaan enempää. 🙂 Käy ensin lataamassa sivuiltani www.namastesam.com itsellesi sopivan aiheinen äänimeditaatio. (Juu, on ihan ilmaista puuhaa) Laita kuulokkeet korvillesi ja päästä irti. Tästä se lähtee! Seuraavalla kerralla pöyhitään meditaatiota hiukan lisää ja käydään läpi asioita, joihin minä olen törmännyt matkallani. Silloin oletkin jo kokenut meditoija. Namaste. 🙂
Olemme ihmiskuntana kulkeneet pitkään ajatellen, että ihminen elää omassa varassaan: kontrolloi tai hallitsee elämäänsä. Yrittäessään pitää kaikkia lankoja käsissään, ihmiselle – sinulle tai minulle – saattaa käydä niin, että elämisestä tulee pinnistelyä, suorittamista, ja itsestä tulee automaatti tai kone.
Puhutaan myös itseluottamuksesta. Itseluottamus voi olla luottamusta siihen, että selviydyn, suoriudun, suoritan hyvin tiettyjä asioita, joilla saan rahaa, valtaa ja kunniaa, ”itseluottamusta”: tunnetta siitä, että olen hyvä ja pätevä. Joskus taustalla on syvä häpeän tunne, joka sisimmässä toimii tiedostamattomana ohjaimena, elämälle suuntaa-antavana ahdistavana voimana, joka saattaa aktivoitua pienestäkin ”oikean napin painalluksesta”.
Puhutaan myös siitä, miten toiseen ihmisen voi luottaa. Joku on luottamuksen arvoinen. Suomalaisiin perusarvoihin kuuluu muun muassa rehellisyys, luotettavuus ja se, että ”ihminen pitää sanansa”. Jos et luota ihmisiin, pidät sosiaaliset tuntosarvesi jatkuvasti pystyssä, jotta pystyt aistimaan mahdollisen vaaratilanteen.
Edellä kuvaamani luottamus on riskipeliä. Kun pelaat ja voitat, voit hyvin. Ja häviön hetkellä olet maasi myynyt, kaikkesi antanut, uhri, ehkä marttyyri, matto on viety alta ja luottamus mennyt tai kovasti horjutettu: itseen, muihin ihmisiin, asioihin, joskus koko elämään. Siksi että luottamuksen korttitalo romahti. Ja juuri siksi haluan kirjoittaa siitä luottamuksesta, jonka itse tunnen läheiseksi.
Itseluottamus voi parhaimmillaan heijastaa sitä rakkautta, jota voi tuntea itseään kohtaan. Kun rakastaa itseään, pystyy luottamaan ja arvostamaan itseään ilman ulkoisia suoritteita. Tällöin elämää leimaa valinnanvapaus – kun luotan itseeni, luotan siihen, että osaan arvioida kykyni; tiedän, mitä en osaa ja mitä osaan. Ja ennen kaikkea osaan arvioida tietoa siitä, mitä haluan tehdä enkä anna muiden ohjata valintojani. Se voi olla myös luottamusta siihen, että omalla elämälläni on tietty tarkoitus – tarvitaan vain luottamuksen silmät nähdä se, mikä tehtävä itseä odottaa.
Todellisessa luottamuksessa lienee kysymys kannattelemisesta ja kokemuksesta kannateltavana olemisesta. Elämä kannattelee. Vaikka eteen tulee – ja väistämättä tulee – pahojakin vastoinkäymisiä, menetyksiä, myrskytuulia, pettymyksiä, voi luottaa siihen, että kaikella on aikansa ja paikkansa. Kaikki tapahtuu jostain syystä. Todellinen elämisen vapaus syntyy uskalluksesta päästää irti; ylimääräisestä tavarasta, kontrollista ja turhista velvoitteista.
Vapautta on elämän sykkeeseen heittäytymisestä, luottavaisuutta, lapsellista sinisilmäisyyttä siitä, että jokaisen mutkan takaa löytyy aurinko, elämän runsas tarjotin, valmiiksi avattu ovi, uusi suunta ja mahdollisuus.
Laaja kulma -blogissa tehdään hyvinvointihavaintoja arjen keskellä. Kirjoittaja Terhi Bunders kyseenalaistaa elämän ”pitäisi” -malleja ja pyrkii päivittäin harjoittamaan hyväksyvää läsnäoloa.
Seikkailen jälleen eri maailmassa, marraskuisessa Suomessa. On pimeää, hiljaista, autiota, kylmää. Tuntuu, kuin olisin hypännyt eri maapallolta keskelle talven alkua näkemättä syksyä. Näen lopputuloksen, pimeyden, mutta en itse prosessia, syksyä.
Olen ulkopuolinen. Irrallinen. Olen sitä sekä paikassa, jossa minulla on koti että kodissani, joka on eri paikassa. Tällä kertaa uutta on kuitenkin se, ettei ulkopuolisuus tunnu ihmeelliseltä tai surulliselta. Se on osa minua. Olen rakentanut juureni ja kotini kehooni – home sweet home – ja se tuntuu riittävän.
Mutta: minä olen turistina elämässä. Toinen mutta: niin ovat kaikki muutkin. Naapuri, joka näyttää onnelliselta Kannustalossaan. Prisman hyllyjen välissä touhottava perhe, joka lastaa viikonloppusyötävää vihreään kärryyn. Hekin ovat turisteja, jos he uskaltavat sen kohdata.
Turistina on hienoa olla. Turistina kaikki on mahdollista. Mitä näkisin tänään? Mitä haluan tänään oppia? Aika pysähtyy, hetki on tärkeä, harmaata maata kuopiva harakka näyttää taianomaiselta. Saa muodostaa uusia käsityksiä ympäröivästä maailmasta ja lopulta itsestään. Saa olla läpikulkumatkalla, ahaa, tällä kertaa tällaisessa paikassa. Ja paikka voisi olla sama koko elämän, silti voisi elää turistina.
Turistina yrittää ottaa parhaat palat päältä, mutta se ei onnistu. Kolmantena päivänä iskee vatsatauti, väsymys tai tarve puolustaa niin sanottua omaa arvomaailmaansa. Turistina yrittää päästä karkuun, mutta ei pääse. Ei, vaikka olisi matkustanut kolmeenkymmeneen eri paikkaan. Mitä enemmän uskaltaa nähdä ja kuoria pintaa, sitä enemmän näkee myös itseään, jos on sille avoin ja siihen valmis.
Minä, elämän turisti, suoritin aiemmin perusnähtävyyksiä ja palasin sitten kotiini. Nykyään uskallan tai yritän uskaltaa olla suorittamatta perusnähtävyyksiä. Katson, mitä eteen tulee. Tunnen, miltä marraskuinen Suomi tuntuu. Olen ulkopuolinen, mutta sisälläni palaa valo.
Terveen elämän puolesta on sarja, jossa esitellään laadukkaita luontaistuotteita. Omaan elämäntilanteeseen oikein valitut ravintolisät tukevat kehoa ja mieltä matkallasi kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Sarjan kustantaa Biomed Oy. Asiantuntijana juttusarjassa toimii fytonomi Birgit Stenroos.
Energian puute, stressi, ahdistus, paino-ongelmat, keskittymisvaikeudet, vaikeat ruoansulatusongelmat, ilmavaivat, ripuli, ummetus, pahanhajuinen hengitys ja jopa vaikea päänsärky voivat olla oireita hiivainfektiosta.
Kandidiaasilla eli hiivainfektiolla tarkoitetaan tavallisesti Candida albicans -hiivan aiheuttamaa tulehdusta. Candida-lajeja tunnetaan yli 150, mutta n. 10 % niistä aiheuttaa merkittäviä infektioita ihmiselle. Candida albicans on yleisin ja siinä Candida-mikrobi lisääntyy suolistossa aiheuttaen vaikeitakin kroonisia terveysongelmia. Hiivatauti voi aiheuttaa monia suolisto-oireita. Oireet ilmenevät useimmiten voimakkaana pian ruokailun jälkeen, ja näin voit tuntea olevasi allerginen tai yliherkkä monille ruoka-aineille.
Diabetes ja lihavuus sekä suun kautta otettu kortisonihoito ja muut elimistön vastustuskykyä heikentävät hoidot edistävät hiivan kasvua, ja sitä esiintyy myös muiden tautien yhteydessä, esim. taivepsoriaksessa.
Hiivojen aiheuttamat tulehdukset eivät yleensä ole vaarallisia, joskin kiusallisia, ellei ihmisen immuunijärjestelmä ole jostain syystä heikentynyt (vakava sairaus, rankat hoidot jne.).
Jos on vaikeuksia immuunijärjestelmässä, PH-tasapainossa tai hyviä suolistobakteereita ei ole riittävästi, voi hiiva alkaa kasvaa hallitsemattomasti ja aiheuttaa infektioita. Hiivatulehduksen voivat aiheuttaa myös allergiat, tartunta, huono hygienia, liika makea, antibiootit tai stressi.
Probiootit ja Candida albicans
Lactobasillus Acidophilus on olennainen bakteeri ohutsuolessa ja sen on osoitettu estävän Candida albicans -sienirihmaston muodostumista.
Bifidobacterium bifidum on ystävällinen bakteeri, joka elää paksusuolessa. Se puhdistaa suolikanavaa ja tuottaa B-vitamiineja. Sen on todettu tuhoavan patogeenisia bakteereita, viruksia ja hiivoja.
Luonto voi olla avuksi
Jos epäilet, että sinulla on hiivainfektio, ota lisäravinteina erityisesti C-vitamiinia ja edellä mainittuja maitohappobakteereita. Hiivat käyttävät ravinnokseen hiilihydraatteja, etenkin sokeria ja valkoisia vehnäjauhoja. Muista siis karsia ruokavaliosta runsas sokeri, vehnä, tärkkelys, hiivaa sisältävät elintarvikkeet sekä alkoholi. Syö muutenkin mahdollisimman yksinkertaista, puhdasta ja itse valmistettua ruokaa.
Luonto on antanut meille myös lukuisia rohtoja, joilla voi hillitä hiivan kasvua. Esimerkkeinä mainittakoon greipinsiemenöljy, oreganoöljy, oliivinlehti, valkosipuli, karpalo ja teepuuöljy. Näiden avulla voi ehkäistä tai hoitaa hiivan aiheuttamia oireita.
Oliivinlehti
Oliivinlehdestä tehty uute estää mikro-organismeja, bakteerien, sienien ja hiivojen kasvua. Vaikutus johtuu sen sisältämästä kasvifenoli oleuropeiinista.
Greippiöljyn vaikutus suoliston hyvinvointiin on tunnettu jo yli 30 vuotta. Sen tiedetään tehoavan moniin eri bakteereihin ja sieniin.
Oreganoöljy
Oreganokasvin öljyistä noin 70% on fenolisia yhdisteitä, joiden tiedetään estävän bakteerien, hiivojen ja muiden mikrobien kasvua. Oreganoöljyä käytetään elintarviketeollisuudessa estämään ruokaa pilaavien bakteerien ja hiivojen kasvua.
Terveyskaupoissa on saatavana monia näistä rohdoista, sekä myös tehokas yhdistelmävalmisteIocidin Plus edellä esitellyistä kasvivalmisteista.
Biomed Oy on vuodesta 1982 alkaen kehittänyt ja valmistanut ravitsemushoitoihin soveltuvia ravintolisiä ja erikoisvalmisteita. Biomedin toimintaperiaatteena on pitkäjänteinen yhteistyö eri tutkimuslaitosten, yliopistojen ja käytännön lääkäreiden kanssa sekä eri alojen tietotaidon hyödyntäminen tuotteiden kehittämisessä.
Smoothie-experttimme Riikka loihti maittavan pirtelön raakakaakaojauheesta ja muista terveellisistä aineksista. Syksyisen maittavan voimajuoman kruunasi Rosalan omasta yrttimaasta kerätyt mintunlehdet. Jos olet ottamassa ensimmäisiä askeleita pirtelöiden tekemisessä, niin tämän kohdalla joudut näkemään hieman vaivaa raaka-aineiden hankkimiseksi. Samalla kuitenkin rakennat keittiöösi terveellistä valikoimaa, joiden pohjalta voit jatkossa versioida lisää terveellisiä ja maistuvia smoothieita.
Aloita laittamalla mantelimaito tehosekoittimen pohjalle. Lisää loput ainekset ja blendaa sileäksi pirtelöksi. Aloita pienillä kierroksilla ja lisää vähitellen nopeutta, lopuksi täysiä vähän aikaa.
Jos haluat lisämakeutusta, lisää pari tippaa steviaa tai vähän hunajaa. Käyttämässäni Sun Warriorin proteiinijauheessa on kuitenkin jo steviaa mukana, niin en tarvinnut enää lisämakeutuksia.
Kaakaon tilalla voit käyttää carob-jauhetta.
1 annos
Pari desiä mantelimaitoa
1 valmiiksi paloina pakastettu banaani
Muutama jääpala
1 mitallinen lempi proteiinijauhetta. Oma suosikkini on vaniljan makuinen Sun Warrior –riisiproteiini.
Riikka valmisti oman pirtelönsä Vitamixilla, joka on tehosekoittimien aatelia. Yhteistyökumppanimme raakapuoti.fi antaa Vitamixista 30€ alennuksen kun mainitset tilauksen yhteydessä alennuskoodin HIDASTA.
(Rasalas-kustannus, 2009)
