Ahdistutko asioista, joihin et voi vaikuttaa? – 7 asiaa, joita voit hallita elämässäsi

Elämä voi olla monimutkaista. Pitää nukkua, syödä, hoitaa työasiat, perhe-elämä, liikunta… Silti voi tuntua, että emme hallitse mitään näistä asioista. Itse asiassa voimme hallita vain muutamaa asiaa elämässämme. Tämä juttu kertoo niistä seitsemän.

Ilo ja menestys kulkevat käsi kädessä. Kumpaakin voi saada lisää muuttamalla vain muutamaa tapaa elämässään, pieniä puroja, joista ajan myötä tulee iso joki.

On aina helpompaa valita epäterveellisempi vaihtoehto (jättää lähtemättä salille, mennä hampurilaiselle ruuan tekemisen sijaan), mutta terveellisempi valinta tuntuu pidemmän päälle aina paremmalta. Jos valitsemme oikein yhä useammin, huomaamme, että siitä tulee toinen luontomme. Tässä siis seitsemän asiaa, joita voit hallita elämässäsi:

1) Hengitä sisään, ulos, toista

Ajatteletko usein hengittämistä? Se on paras pikarentoutus kun haluamme hillitä ajatuksiamme. Tunne rintakehän laajeneminen ja supistuminen ja hengitä uudelleen, yhtä syvään. Laske yhteen kun hengität sisään, ja kahteen ulos. Tee kymmenen tällaista syvähengitystä aina, kun tuntuu, että stressi tai ajatukset ottavat vallan.

2) Juttele itsellesi mukavasti

Jokaisella meillä on sisäinen ääni. Usein se on syyttävä ja kritisoiva sekä monta kertaa päivässä yllättävänkin negatiivinen. Yritä kiinnittää huomiota siihen, montako kertaa päivässä puhut itsellesi negatiivisesti. Sisäisen Ankeuttajan löytäminen voi auttaa pääsemään siitä eroon. Yritä puhua itsellesi niin kuin parhaalle ystävällesi – virheitä tapahtuu ja se on elämää. Olet silti arvokas, tärkeä ja rakastettava.

3) Kiitä

Jos olemme kiitollisia päivittäin, se auttaa meitä näkemään asiat positiivisessa valossa, toivomaan ja olemaan periksiantamattomia.

4) Ajattele ruumiinkieltä

Mikä se juttu olikaan, että vain 10 % ilmaisustamme tulee suustamme ulos? Ruumiinkieli on tärkeää, ja sitä voi myös harjoitella. Ennen kuin lähdet töihin aamulla, seiso peilin edessä ryhdikkäästi ja aseta kädet lanteillesi. Seiso lantion levyisessä haara-asennossa. Tämä ”voima-asento” auttaa meitä tuntemaan itsemme varmoiksi.

5) Voimistele henkisesti ja fyysisesti

Liikuntaa olisi hyvä harrastaa n.20 minuuttia päivässä. Jos tuntuu mälsältä lähteä salille, ajattele sitä mahdollisuutena kuunnella ihania kappaleita kuulokkeista ja miettiä omia juttujasi. On tutkittu, että liike lisää luovuutta, etenkin kävely.

Myös aivojen on saatava jumppaa. Osta sudokuja tai ristisanoja, tai keksi sananmuunnoksia. Jos tällainen ei nappaa, voit aina meditoida. Jo 20 minuutin meditaatio virkistää sekä kehoa että mieltä.

6) Syö hyvin

Einesten syömisen ja liian sokerinkäytön haitat ovat kaikkien tiedossa. Ne lisäävät ylipainoa, diabeteksen riskiä ja jopa rintasyövän mahdollisuutta.

Terveellisen syömisen aloittaminen on helpompaa. Porkkanoiden popsiminen tv:tä katsellessa karkin sijaan on hyvä aloitusvaihtoehto. Allekirjoittanutta lohduttaa muinainen terveyssarja Akuutin jakso, jossa juontajaparista toinen söi ravitsevan, pienen salaatin ja toinen pizzan lounaaksi. Klo 18 molemmilla oli tasan yhtä nälkä. Lounaalla ei siis tarvitse syödä raskaasti, jotta tuntisi jaksavansa loppupäivän.

7) Nuku tarpeeksi

Nukkuminen on välttämättömyys moneen asiaan: keskittymiseen, jaksamiseen, ruokahalun vähentämiseen. Eräs parhaista unettomuuslääkkeistä on rutiini: käy aina nukkumaan samaan aikaan ja nouse samaan aikaan. Saattaa olla vaikeaa, mutta nukkumaan mennessä ajatuksista pitäisi päästää irti ja antaa niille aikaansa vasta seuraavana päivänä.

Lähde: Greatist.com

Sielun soppa: Pienestä kiinni

”Life is about choice. We do have a choice.”     R. Hämäläinen ja E. Saarinen.

Luen John ja Julie Gotthamin kirjaa parisuhteista. Ajatukset leikkivät sinne tänne. Mietin miksi toisten elämä suuntautuu kohti runsautta ja kukoistusta, ja miksi toisten elämä on jatkuvaa kamppailua. Mietin meidän perhettä, ystäviä ja asiakkaita – miten pienestä kaikki on monesti kiinni. Mihin suuntaan vain. Erityisesti: miten nopeasti hiljalleen hiipunut parisuhde voi kääntyä parempaan kuin koskaan aiemmin. Upean matkan kulkenut asiakaspariskuntani perui kesän jälkeisen ajan. He kirjoittivat: ”Meillä on ihana yhteinen kesäloma takana ja hyvä arki alkanut. Olemme löytäneet toisemme uudestaan, paremmin. Hyvä on nyt ja tässä.”

Kaikissa parisuhteissa tulee kitkaa, vaikeita paikkoja ja hankalia jaksoja. On pieniä ja suuria ojanpenkkoja. Työtä on joskus liikaa, joskus liian vähän, talolaina hirvittää, kumppani ihastuu kolmanteen, kaljaa kuluu liikaa, roskapussit jäävät ovenpieleen, auto hajoaa, lapset valvottavat yöt, seksi ei kiinnosta. Mikä auttaa muuttamaan suuntaa?

Pienet valinnat. Pienet teot. Rakkauden uudelleen löytäminen. Näennäisesti päivittäiset valinnat tuntuvat monesti mitättömiltä. Näennäisesti vaikuttaa kovin pieneltä, pussaanko lähtiessäni miestä vai en. Kysynkö häneltä töiden jälkeen miten päivä meni. Silitänkö tai lämmitänkö saunan. Haluanko nähdä hyvän hänessä, itsessäni ja arjessamme. Näytänkö tunteeni, aloitanko ongelmista puhumisen pehmeästi, käännynkö kohti, otanko vastaan, pyydänkö anteeksi, annanko anteeksi.

Noista pienistä päätöksistä muodostuu kokonainen elämä.

Mies istuu toisella puolella pöytää ja katsoo autonkorjausvideoita. Otsa on vähän kurtussa ja ilme keskittynyt. Katson kuin näkisin hänet ensimmäistä kertaa. Vastaanotan häntä. Kaikki kasvojen uurteet, naururypyt silmien ympärillä, isot kädet ja tiimarista ostetut lasit. Juuri tuon ihmisen kanssa saan jakaa tämän päivän. Kuka hän on. Kuinka ihana. Kuinka ihmeellinen. Ihan omanlainen. Miten paljon minä saankaan rakastaa!

Hiljenny ja pysähdy. Mitä sinä näet, kun katsot omia rakkaitasi kuin ensimmäistä kertaa?

* Henriika

Elämän äärellä: kohtaamisia

Joka aamu seison samalla bussipysäkillä samojen ihmisten kanssa. Törmään lähikaupan kassaan leikkipuistossa. Juoksulenkillä lahden ympäri samat tyypit juoksevat vastaan, aina siinä samassa tutussa kohdassa. Ryhmäliikuntatunnilla salissa rehkii taas se sama nainen, jonka kanssa olemme jumpanneet rinta rinnan jo useamman kuukauden. Tekisi mieli alkaa moikata heitä kaikkia, mutta tunnen, kuinka joku jarruttaa. Jostain syytä sitä ei vain oikein kehtaa, alkaa ujostuttaa ja sanat tarttuvat kurkkuun. Emmehän tunne toisiamme muuta kuin ulkonäöltä, vaikka näemmekin heitä enemmän kuin suurinta osaa ystävistämme. Ja voihan myös olla, että kukaan heistä ei ole kiinnittänyt huomiotaan minuun ikinä.

On täysin normaalia, tavallista ja hyviin käytöstapoihinkin kuuluvaa tervehtiä bussikuskia, kaupan kassaa, lapsen opettajaa, työpaikkaruokalan emäntää. Mutta mikä sitten jarruttaa tervehtimästä heitä, joita näemme jatkuvasti, mutta emme oikeasti tunne tai emme ole heidän kanssaan vaikkapa asiakaspalvelutilanteessa, jossa olisi sopivaa alkaa jutella? Monena aamuna olen hihitellyt itsekseni, kun olen miettinyt, josko sitä kajauttaisi kovaäänisen huomenta-tervehdyksen aamulla bussipysäkille saapuessa. Se on jäänyt ajatuksen tasolle. On niin paljon helpompi katsoa maahan ja leikkiä, että ei muka huomaa toista. Paljon vaikeampaa on katsoa toista suoraan silmiin ja vaikka sitten sanoa vain hei. Ehkä kyseessä on pelko siitä, että toinen ei vastaakaan tervehdykseen. Tekeekö tervehtijä tyhjille seinille puhuessaan itsestään silloin typerän? Vai lopulta – onko sillä edes mitään maailman merkitystä, tekeekö itsestään typerän vai ei. Kerranhan täällä ollaan, ainakin tässä samassa fyysisessä muodossa.

Vuosia sitten ohjaamillani ryhmäliikuntatunneilla kävi aktiivisesti eräs tyttö, johon sitten sattuman kaupalla törmäsin myös ravintolassa ja niinpä aloimme jutella ja jatkossa myös moikata. Kun olimme tutustuneet hieman enemmän ja etunimensä lisäksi sain tietää hänen sukunimensä ja kotipaikkakuntansa, huomasimme, että olemmekin pikkuserkkuja.

Asuessani naapurikaupungissa ja viedessäni lasta päiväkotiin, tapasimme joka aamu saman, kahta koiraa ulkoiluttavan naisen. Aluksi katselimme maahan, sitten aloimme tervehtiä ja lopulta jäimme aina vaihtamaan muutaman sanan. Monesti tuon naisen kohtaaminen pelasti väsyneen aamun ja sai hymyn huulille.

Eilen odotin bussia ja samalla räpelsin kännykkääni. Yhtäkkiä nostin katseen luuristani ja huomasin, että bussi oli jo ajamassa ohitseni. Nostin käteni ja syöksähdin kohti bussia, joka pysähtyi. Pyysin kuljettajalta anteeksi ja totesin olleeni vähän muissa maailmoissa. Hän vastasi iloisesti nauraen, että ei se haittaa, se on ihan joka päiväistä nykymaailmassa. Seisoessani bussin välikössä jonkun naisen vieressä, ampiainen alkoi pörrätä kintereilläni. Vaihdoin paikkaa, ja varoitin vierustoveriani. Bussin takaosasta tuli  mies apuun ja poimi ampiaisen nenäliinaansa. Tästä saimme aikaiseksi hassun pienen keskustelun.

Kesällä olin matkalla uimarannalle autolla ja käännyin isommalta tieltä pikkutielle, kun juuri siinä kohdassa kävellyt iäkäs hattupäinen herrasmies viittilöi minua pysähtymään. Avasin auton ikkunan ja kurotin hänen puoleensa pelkääjän paikan ylitse. Mies kysäisi, että saako soittaa. Toistin hänen esittämänsä kysymyksen ja aloin kaivaa puhelinta käsilaukustani, kun herra nostikin kävelykeppinsä rinnalleen ja jatkoi: niin, saako soittaa, ilmakitaraa. Hölmistyneen ilmeeni nähtyä hän purskahti nauruun ja jatkoi matkaansa.

No mitä yhteistä kaikilla näillä kohtaamisilla itselleni vieraiden ihmisten kanssa sitten on? Kaikki ne jättivät minuun jälkensä.  Yksi voimakkaamman, yksi heikomman, yksi sellaisen, etten kohtaamista ehkä enää ensi viikolla muista. Kaikista näistä pienistä hetkistä tuli kuitenkin todella hyvä mieli. On myös hyvä muistaa, että vaikka itsellä olisikin laaja lähipiiri, kaikilla ei ole ihmisiä ympärillään kovin montaa. Silloin jokin yksittäinenkin muutaman sanan vaihtaminen vieraan kanssa voi tuntua merkittävältä.

Se, että moikkaa puolituttua tai alkaa jutella vieraan tai vaikka sitten sen saman naaman kanssa, joka siinä vieressä tänäkin aamuna seisoi, ei vaadi paljon vaivaa. Vaivan sijaan se vaatii rohkeutta, avoimuutta, kiinnostusta toisiin ihmisiin ja ehkä pienen hypyn pois mukavuusalueelta. Joka tapauksessa se antaa paljon. Toistuvasta tai satunnaisestakin kohtaamisesta voi syntyä vaikka mitä, tiedä, vaikka tapaisi tulevan parhaan ystävän, tulevaisuuden elämänkumppanin tai kadotetun sukulaisen. Jos toinen ei halua keskutella, ei se mitään, sitä on syytä kunnioittaa. Kuitenkin voit olla itsestäsi ylpeä, että sinä uskalsit tehdä jotain ehkä täysin uutta itsellesi.

Tänään haastankin sinut (ja itseni) moikkaamaan näitä tuttuja vieraita ihmisiä. Tehdään me aloite! Toki aina ei huvita olla seurallinen, mutta edes joskus. Jos ei joka päivä, niin vaikka sitten kerran kuussa.

Hauskoja kohtaamisia!

Onko sängyssä elämää?

Poikani kuuntelevat mielellään hevimusiikkia. Minä en moisesta paljon ymmärrä, enkä ole edes kiinnostunut. Kuitenkin, keväisenä iltana tuntui välttämättömältä mennä heidän huoneeseensa, katsomaan, mikä upea musiikki siellä soi. Jep. Sitähän se oli – hevimusiikkia – kait. Ei ilmeisesti perusheviä, kuitenkin hevimuusikon tekemää.

Kyselin muusikon nimeä. Jason Becker. Kyseinen herra oli tietysti minulle täysin tuntematon. Kuulin lisää muusikosta. Hänen tarinansa yhdistettynä kuulemaani musiikkiin oli pyörryttävä yhdistelmä. Sellainen, joka sai sydämeni miltei repeämään. Edelleenkin kyyneleet tulevat silmiini tätä musiikkia kuunnellessa.

Esiintymislavalta vuoteen pohjalle.

Nuori kykyMiehen tie on traaginen. Kerron tarinan lyhyesti, olet sitten hänen musiikistaan mitä mieltä tahansa. Mies oli nuorena (80 -luvun lopulla) erityisen lupaava hevikitaristi. Maailman luokkaa.

Sitten kaverin sormet alkoivat kangistua ja liikkuminen hankaloitua. Hevarin hommat eivät enää luontuneet. Tutkimuksissa herralla todettiin ALS-lihasrappeuma. Siis mikä tauti. Yksinkertaistettuna, sairastuneelta menee ensin kyky liikkua ja voimat käsistä. Lopulta häntä ruokitaan letkulla ja kuolema koittaa hengityslihasten pysähtyessä. Kun sairaus todettiin, elinaikaa ennustettiin olevan enintään viisi vuotta. Ei kuulosta millään muotoa innostavalta tulevaisuudelta.

Hengityskoneeseen 

Niin, entä herra Jason Becker? Hän joutui hengityskoneeseen vuonna 1995. Muiltakin osin hän on seurannut sairautensa käsikirjoitusta, kuitenkin sillä erotuksella, että on edelleen elossa. Kohta 25 vuotta taudin toteamisen jälkeen. Maailmantason lupaus ei pysty liikuttamaan käsiään eikä jalkojaan, ei edes puhumaan. Hän voi ilmaista itseään ainoastaan silmiensä liikkeillä. Luulenpa, että oma elämänhaluni olisi tuossa tilanteessa liian kovalla koetuksella.

Kun hevikitaristi sidottiin hengityskoneeseen ja sänkyynsä, hän oli 25 -vuotias. Normaaliin ihmisikään nähden odotettavissa on vielä 50 vuotta sitä samaa. Elämää sängyssä. Vailla kykyä nousta ylös, kääntää edes kylkeä, rapsuttaa kutittavaa nenää, maiskuttaa ruokaa tai edes, perkele kirota ääneen omaa tilaansa. Hänen kohtalonsa oli olla ihmisen muotoinen uppotukki, joka kuitenkin tuntee ja ajattelee.

Iloa toivottomuuden peräkammarista!

Katkeruutta, pelkoa, ketutusta, raivoa, toivottomuutta, täydellistä merkityksettömyyttä. Tuollaiset tunteet tuntuisivat enemmän kuin luonnollisilta. Olinhan hän vain soittanut ja halunnut soittaa kitaraa suurilla lavoilla. Esiintyä ja hullaannuttaa yleisönsä taidoillaan. Olihan hän vain halunnut antaa itsensä musiikkina heille, jotka häntä halusivat kuulla. Voisiko ero toteuman ja toivotun välillä olla paljoa suurempi? On turha uskoa, että osaisin edes kuvitella, miltä hänestä on tuntunut.

Entä sitten se musiikki, jota olin juuri kuullut. Se, joka oli tämän herran säveltämää, vaan ei soittamaa. Musiikki, joka henkii iloa, innostusta, rakkautta, energiaa ja kaikkea sellaista, jota ainakin minä haluan elämässäni kokea. Musiikki, joka oli herättänyt minut noihin tunteisiin normaalin arki-illan rutiineista. Musiikki, jota halusin ehdottomasti kuulla lisää. Mistä se oli kotoisin?

Se oli kotoisin koneen avulla hengittävän uppotukin silmistä. Hänellä on apuväline, jolla hän säveltää musiikkia silmiensä liikeiden avulla. Hän säveltää sieltä, sängyn pohjalta. Musiikkia, joka herättää niitä tunteita, joita me, terveinä tallustavat ja keskimäärin hyvin voivat ihmiset, haluaisimme kokea. Sänkynsä pohjalta ja liikkumattomin raajoin. Hän auttaa meitä kokemaan jotain sellaista, jota me iloksemme tarvitsemme.

Reilu peli? Sitä en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että kun me katsomme peiliin ja ajattelemme tätä tositarinaa, voimme täydellä varmuudella tehdä oman osamme itsemme ja yhteiseksi iloksi. Meidän jalkamme voivat kävellä, kätemme liikkua ja kykenemme puhumaan. Meillä on varmasti vähintään samat mahdollisuudet tuottaa iloa, kuin Herra Backerillä. Käytämmekö ja täytämmekö mahdollisuutemme?

Totta. Ei hevikitaristi ole sen suurempi sankari kuin kukaan muukaan. Ei – hänen ammattinsa ei tee hänestä sankaria. Hänesta tekee sankarin hänen asenteensa ja rakkautensa elämää kohtaan. Se tekee meistä jokaisesta sankareita.

PS. Tässä musiikki, jonka kuulin ja joka vei minut tämän tarinan äärelle.

Hänestä on ollut juttu myös Iltasanomissa.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

7 helppoa tapaa tehdä jokaisesta päivästä onnellisempi

Kalifornian yliopiston tutkimuksessa selvisi, että onnelliset ihmiset tekevät ainakin näitä 8 asiaa:

  1. He omistavat paljon aikaa perheelle ja ystäville sekä ihmissuhteiden hoitamiselle.
  2. He ilmaisevat kiitollisuutensa kaikesta, mitä heillä on.
  3. He ovat yleensä ensimmäisenä auttamassa ihmisiä, myös ohikulkijoita.
  4. He suhtautuvat positiivisesti tulevaisuuteen.
  5. He elävät tässä hetkessä.
  6. He harrastavat liikuntaa päivittäin.
  7. Heillä on tavoite, johon he ovat sitoutuneet.
  8. He ovat oppineet, että vastoinkäymisissäkin on voimaa.

Sen pituinen se? Vai pitäisikö tästä oppia jotain? Mitä voi itse tehdä, että olisi yksi näistä onnellisista ihmisistä?

Mitä tulee onnellisuuteen, vähän useasti on parempi kuin paljon kerralla. Pienet asiat tekevät onnellisemmaksi kuin suuret, koska pieniä ilon aiheita on mahdollista lisätä jokaiseen päivään.

Jos varaamme aikaa työlle, lääkärissäkäynnille ja unelle, miksemme varaa sitä onnelle? 40% onnesta on sellaista, johon voimme vaikuttaa valitsemalla, mitä teemme. Onnen tulisi olla niin syvälle juurtunut osa päiväämme, että siitä tulee tapa. Onnea pitää hankkia, mutta mistä sitä hankitaan ja miten?

Esimerkiksi näin:

1) Kun heräät, mieti ensimmäisenä hetken ajan näitä kolmea asiaa

a) Mitä et malta odottaa?

b) Minkä mukavan asian muistat?

c) Mistä asiasta olet kiitollinen?

Jokaisessa päivässä pitäisi olla jotain, jota et malta odottaa. Jos sellaista ei ole, se täytyy varata tai sopia (kahvit ystävän kanssa, matkalle lähtö illalla).

Kun muistat jotakin ihanaa aiemmin tapahtunutta, aktivoit stressiä vähentäviä aineita aivoissa.

Kiitollisuudesta on kirjoiteltu netti täyteen. Kiitollisuus poistaa masennusta, stressiä ja saa meidät muuttamaan elämänasennettamme.

2) NAUTI aamukahvistasi

Keskity. Haista. Makustele. Miksi? Siksi, että kyky nauttia yksinkertaisista asioista voi saada aikaan eron onnellisen ja onnettoman ihmisen välillä.

Jos et juo aamukahvia tai syö aamiaista, voit soveltaa tätä mihin tahansa aamurutiiniin.

Nauti!

3) Liiku

Liikunnan ja mielenterveyden yhteydestä on puhuttu maailman sivu. Liikkuvat ihmiset ovat löytäneet keinon, jolla purkaa pahaa oloaan terveellisesti. Suomalaisissa tutkimuksissa on selvinnyt, että kaksi tai kolme kertaa viikossa liikkuvat kokevat enemmän luottamusta ihmisiin ja vähemmän vihaa ja masennusta ja stressiä.

Tärkeintä on löytää oma suosikkilajinsa. Jos inhoat salia, ui. Jos inhoat uimista, kävele. Jokaisen on mahdollista löytää lajikirjosta se tapa liikkua, josta nauttii.

4) Tee pieniä palveluksia

Sanotaan, että vapaaehtoistyötä ja kuorolaulua harrastavat elävät pisimpään. Ja se on ihan totta. Useat tutkimukset ovat huomanneet, että jo viiden minuutin pyyteetön auttaminen tekee ihmeitä mielenterveydelle. Pienet palvelukset kannattaa ottaa jokapäiväiseen ohjelmaan.

5) (Työ)elämä on peliä

Onnellisilla ihmisillä on tavoitteita, ja he tekevät työtä jatkuvasti päästäkseen niihin. Neurotieteilijä, professori Richard Davidson tutki, että kovan työn tekeminen tavoitteiden eteen lisää positiivisia tunteita ja jopa ehkäisee pelkotiloja ja masennusta. Tällainen tavoite ei tarvitse välttämättä olla suuri, se voi olla esimerkiksi ”Teen tämän tänään kokonaan, ja sitten vasta lähden kotiin.”

Töissä kannattaakin pyrkiä (ei aina mahdollista) tekemään mahdollisimman paljon hyvältä tuntuvia työtehtäviä, panna merkille edistymisensä ja katsoa ja ihailla valmista tuotosta. Valmiista tiedotteesta, artikkelista, seinästä tai vaikkapa inventaarista saa voimaa seuraavan päivän koitokseen.

6) Ole ystäviesi kanssa

Amerikkalaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että kirkossa tai muussa hengellisessä tilaisuudessa käynti tuottaa iloa. Mutta ei siitä syystä, kuin saattaisimme luulla. Hengellinen aika on ennen kaikkea aikaa, jolloin tapaamme yhteisöämme ja ystäviämme. Itse asiassa jotkut tutkimukset ovat menneet niin pitkälle, että ne ehdottavat, että uskonnossa ei olekaan kyse siitä, mihin uskotaan ja siitä voiman saamisesta, vaan yhteisöstä: ihmisistä, joita tapaamme tutustuttuamme uskontoon lähemmin. Tästä kumpuaa ilo ja onni yhteisessä uskossa.

Myös rahaa kannattaa käyttää ystäviin. Kun seuraavan kerran menette kahville, ehdota että tarjoat. Ihmiset, jotka käyttävät rahaa itseensä, eivät tule niin onnellisiksi kuin ne, jotka käyttävät sitä toisiin.

7) Löydä hyvä huonosta

Kaikessa pahassa mitä meille tapahtuu, on aina jokin hyvä puoli. Onnelliset ihmiset eivät tarvitse paljon aikaa keksiäkseen tämän puolen. Yleensä vastoinkäymisiä kohtaamattomat ihmiset eivät ole niin vahvoja kuin ne, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia. Yritä siis aina keksiä hyvä puoli vastoinkäymisessäsi. Joskus siinä menee aikaa, mutta keksit sen kyllä.

Lähde: Barking Up The Wrong Tree

Mark Twainin 9 vinkkiä parempaan elämään: ”Ikä on yksi niistä asioista, joilla ei todellakaan ole väliä”

1. Hyväksy itsesi

“Ihmisellä ei voi olla hyvä olo, ellei hän hyväksy itseään.”

Epämääräinen epämukavuuden tunne voi johtua siitä, että ei hyväksy itseään, tekojaan ja ajatuksiaan. Tästä tunteesta voi kuitenkin päästä eroon yrittämällä pitää itseään arvossa. Tämä johtaa rentoutuneempaan ulosantiin ja sisäiseen vapauteen. Itsearvostuksen puute voi olla ”viimeinen linnake” onnellisen elämän tiellä, kun ihminen rakentaa esteitä omaan mieleensä, vaikka esteitä ei itse asiassa ole. Tällaisia linnakkeita voi oppia välttämään etsimällä hyväksyntää sisimmästään, ei toisista ihmisistä.

2. Mielen rajoittuneisuuden välttäminen

”Ikä on yksi niistä asioista, joilla ei todellakaan ole väliä.”

Saatamme ajatella, että ihmiset ajattelevat meistä kaikenlaista, esimerkiksi ulkonäöstämme. Kuitenkin se, mihin kiinnitämme huomiota itse, on se minkä muut huomaavat – ja päinvastoin. Jos siis vähät välitämme isosta finnistämme, eivät muutkaan sitä huomaa. Ei myöskään kannata kääntää kaikkia ihmisten reaktioita negatiivisiksi – ihmiset reagoivat miten reagoivat, mutta voimme silti tehdä, mitä haluamme.

3. Piristy, ja muista pitää hauskaa

”Huumori on ihmiskunnan suurin siunaus”

Huumorin kukka on kaunein kukka, sanotaan. Huumorilla voi kääntää tilanteen kuin tilanteen päälaelleen, tai ainakin nähdä siinä parhaat, positiiviset puolet. Piristyminen auttaa myös työntekoa. Jos tunnet olevasi kuin sumuverhon ympäröimä, nouse hetkeksi ylös ja voimistele tai katso lempi-Youtube-pätkäsi. Hieman piristyneenä työnteko sujuu ihan eri tavalla.

4. Päästä irti vihastasi

”Viha on happoa, joka vahingoittaa lähtöastiaa paljon enemmän, kuin sitä astiaa, johon se kaadetaan.”

Viha on kieltämättä aika turhaa. Useimmiten, kuten Twain sanoi, se vahingoittaa enemmän vihaajaa kuin vihattavaa. Yritä keskustella sen kanssa, joka on saanut sinut suuttumaan, ja jos tämä ei ole mahdollista, päästä irti vihasta äläkä anna sen hallita enää elämääsi.

5. Vapauta itsesi odotuksista

”Älä ajattele, että maailma on sinulle jotain velkaa. Ei tietenkään ole. Sehän oli täällä ensin.”

Lapsena vanhempasi antoivat sinulle (melkein) kaiken mitä pyysit. Tästä joillekin jää tunne, että kasvettuamme aikuisiksi on maailman tehtävä antaa meille pyytämämme ja haluamamme. Tämä voi aiheuttaa paljon turhautumista ja ahdistusta, jollemme muista, että maailmalla ei ole tällaista tehtävää. On oma työmme löytää itsemme ja tulla sellaisiksi kuin olemme.

6. Jos et seuraa merkittyä polkua, varaudu reaktioihin

”Uusi idea on aina kummallinen, ennen kuin se onnistuu.”

Jos olet uskollisesti oman tiesi kulkija, ihmiset saattavat reagoida yllättävilläkin tavoilla. Iloisesti, tukien, arvostaen tai sitten välinpitämättömästi ja alas painaen. On hyvä muistaa, että reaktio kertoo enemmän reagoijasta kuin sinusta.

7. Älä keskity ongelmiisi

”Vedä ajatuksesi pois ongelmistasi. Tartu niitä vaikka jaloista, käsistä, raivelista… ihan mistä vain täytyy.”

Se, mitä ihminen ajattelee on se, mitä hän vetää luokseen. Missä tahansa tilanteessa voimme valita, mihin tilanteen puoliin keskitymme. Ota tavaksesi siirtää fokuksesi positiivisiin asioihin, missä tahansa sitten oletkin.

8. Keksi uusia tapoja piristyä

”Paras tapa saada oma olo paremmaksi on piristää muita.”

Jos autat jotakuta/joitakuita, avaat positiivisen kierteen. Autetut tuntevat yleensä kiitollisuutta ja haluavat vastata palvelukseen – jos eivät sinulle, niin ainakin joillekin muille. Näin olet laittanut hyvän kiertämään. Palveluksen lisäksi laitat eteenpäin myös positiivista asennetta.

9. Tee, mitä haluat

”20 vuoden päästä tulet katumaan niitä asioita, joita et tehnyt, etkä niitä, joita teit. Purjehdi siis kauas kotisatamasta, tunne tuuli purjeissa. Löydä. Unelmoi. Keksi.”

Ei lisättävää. Tämän lainauksen laittaisin jääkaapin oveen, muistutuksena siitä, että unelmaa on mahdollista elää.

Lähde: Cavemancircus.com 

Ruokakirjat: Irti sokerista

Liki kaikessa syömässämme ruoassa on sokeria. Uskon, että moni osaa jo tunnistaa suurimmat miinakentät lisätyn sokerin osalta, mutta on silti yllättävää, kuinka paljon sokeria ylipäätään voi saada ruoan mukana päivän aikana.  Suomalaissuositusten mukaan lisätyn sokerin määrä ruokavaliossa ei saisi ylittää 10 prosenttia päivittäisestä kokonaisenergiasaannista ja WHO:n suositusluonnoksessa määrä tulisi jopa puolittaa (5 prosenttia, joka vastaa noin kuutta teelusikallista sokeria).

Sokerikoukussa kamppaileva australialainen Sarah Wilson päätti uudenvuodenlupauksenaan päästä irti sokerista. Päätöksen seurauksena syntyi Irti sokerista -niminen teos, jonka tavoitteena on auttaa siivoamaan sokeri ruokavaliosta ja voimaan paremmin.

Irti sokerista (Pen & Paper 2014) käy ensimmäiseksi läpi Sarahin oman tarinan. Hän sairastui opiskeluvuosinaan useaan eri autoimmuunisairauteen, ja vaikka hän pystyi vuosien aikana vähentämään sokerinsyöntiään, piilotteli hän omien sanojensa mukaan niin sanottujen terveellisten sokerien eli mm. hunajan, tumman suklaan ja hedelmien suojassa.

Jos lukee tuokiokuvan hänen entisenlaisesta normaalista arkipäivästä, tajuaa, kuinka helposti ja vaivihkaa suositusten mukainen sokerimäärä ylittyy. Reilut 25 teelusikallista sokeria kertyi seuraavista yhden päivän aikana nautituista ruoka-aineista: kolme hedelmää ja kourallinen kuivattuja hedelmiä, pari teelusikallista hunajaa teen kanssa, pieni 35 gramman patukka tummaa suklaata ja hunajalla maustettu luonnonjogurtti tai muu vastaava pieni jälkiruoka. Lisäksi listasta puuttuu päivän mittaan esim. kastikkeista, ketsupista tai leivästä saadut piilosokerit. Ravitsemustutkijat eivät siis ole syyttä huolissaan.

Sarahin kirjan punaisena lankana on 8 viikon puhdistuskuuri. Jokaisen viikon alussa käydään läpi viikon tavoitteet sekä ohjeistetaan, miten niihin päästään. Lisäksi jokaisen viikon kohdalla on ”Tutkittua tietoa”-osio, joka ainakin itselle tarjosi erittäin mielenkiintoisia oivalluksia. Kaikista pahimmaksi ”konnaksi” Sarah mainitsee fruktoosin, eli hedelmäsokerin. En esimerkiksi tiennyt, että kun syömme fruktoosia, elimistömme ei havaitse sitä ja siksi sitä voi syödä mielin määrin ilman kylläisyyden tunnetta. Lisäksi fruktoosi ohittaa kehossamme maksan rasvanmuodostusta säätelevän mekanismin ja muuttuu suoraan rasvahapoiksi ja sen jälkeen kehon rasvaksi. Jonkinlaisen tarkan lähdeviitteen olisin kaivannut tämän ja muutaman muun kirjassa esiintyvän lauseen tueksi.  Uskoisin, että myös oma liikunnallinen aktiivisuustaso vaikuttaa siihen, kuinka paljon rasvaa keho tällä tavoin kerää. Joka tapauksessa jo kirjan ensimmäisen 20 sivun aikana käy selväksi, että liika sokeri on ihmiselle erittäin haitallista.

Puhdistuskuurin ensimmäisten kahden viikon aikana karsitaan sokerin määrää helpoilla pienillä muutoksilla ja lisätään reilusti rasvan määrää ruokavaliossa. Seuraavien viikkojen aikana ollaan jo selvästi tiukempia ja sokeria pyritään saamaan korkeintaan kuusi teelusikallista päivässä. Energian saannista huolehditaan rasvan, vihannesten ja proteiinin lisäämisellä. Ruokaohjeet, joita Sarah on kirjaan koonnut sekä omista arkistoista että tuttaviltaan, ovat monelta osin gluteenittomia ja viljattomia. Mikään paleokeittokirja teos ei silti väitä olevansa ja esimerkiksi maitotuotteita käytetään muutamissa resepteissä.

Kahdeksannen viikon lopulla ruokavalioon palautellaan vähän hedelmiä ja sokerin korvikkeita, mutta niitäkin kohtuudella. En itse käynyt koko kahdeksan viikon kuuria läpi, mutta ymmärsin, että loppujen lopuksi aika yksinkertaisilla ruokavaliomuutoksilla voi helposti vähentää ylimääräisen sokerin saantia. Lisäksi kirja antoi oivallisia neuvoja niihin hetkiin, jolloin mieliteko iskee ja keho pyytää jotain makeaa. Kaikkiin näihin haastaviin hetkiin löytyy jokin ratkaisu, kun jaksaa nähdä vaivaa ja ymmärtää, millainen suhde sokeriin ja sen sietokykyyn omalla keholla on.

Olen suuri kookoksen ystävä ja olin mielissäni huomatessani, että kirjan resepteissä käytetään paljon erilaisia kookostuotteita. Erityisesti kookosvoita/-sosetta olen tehnyt nyt kirjan inspiroimana monta kertaa, koska se on luonnostaan makeaa, antaa hyvin energiaa ja sopii herkullisen makunsa puolesta esimerkiksi gluteenittoman leivän tai lettujen päälle sekä porkkanoiden tai muiden kasvisten kanssa dippailuun. Lisäksi sen tekeminen itse on huomattavasti edullisempaa, kuin suoraan kaupasta ostaminen.

Kookosvoin tekemiseen tarvitset:

Vähintään 2 kpl 200 gramman kookoshiutalepusseja (mitä enemmän hiutaleita on, sen helpommin monitoimikone pyörittää massaa)

Kaada hiutaleet monitoimikoneeseen ja anna koneen käydä noin 10 minuuttia, välillä reunoilta kaapien. Huom. pidä huoli, ettei kone kuumene liikaa. Sen tehosta riippuen saattaa mennä hetki, ennen kuin seoksen rasva alkaa erottua ja hiutaleista alkaa muodostua sosetta. Säilytä voi lasipurkissa joko huoneenlämmössä tai jääkaapissa, vuodenajasta ja lämpötilasta riippuen. Itse säilytän voin huoneenlämmössä valolta suojassa, jolloin se on heti notkeaa ja helposti levitettävää.

Lisää ideoita sokerittomaan elämään löydät osoitteesta iquitsugar.com

 

5 sanaa, joita ei kannata käyttää

Sanat ovat valtaa. Usein haukumme itseämme haukkumanimillä, joita myöhemmin ajateltuamme ”emme tarkoittaneet”. Tämä ei kuitenkaan ole totta, sillä sanomishetkellä sanoissa on intentio, ja tarkoitamme joka tavua. Jos tavoitteemme on olla kiltti ja ystävällinen, empaattinen ihminen, näiden viiden sanan käytön voi lopettaa:

1. Tyhmä

”Tyhmä” on sanamme sille, kun joku ei tee sitä, mitä haluamme, silloin kun haluamme. Jos lopetamme tämän sanan käytön, hyväksymme asiat sellaisina, kuin ne ovat. Meidän on lakattava tuomitsemasta ihmisiä, asioita ja tilanteita.

2. Lihava/läski

Meillä ei ole oikeutta käyttää tätä sanaa itsestämme eikä muista. Tämä sana hehkuu vihaa, jota emme todellakaan halua levittää tähän maailmaan.

3. Pitäisi

Miten niin ”pitäisi”? Jos sinun pitäisi olla miljonääri, olisit. Jos sinun pitäisi olla ex-miehesi/vaimosi kanssa yhä, olisit. Olet juuri nyt siinä tilanteessa, jossa sinun tulee olla, ja on hyvä opetella käyttämään sitä, mitä on. Pitäisi-asioiden hokeminen ei vie sinua eteenpäin.

4. Viha/ minä vihaan

Voimakas sana, joka huokuu negatiivisuutta. Tämän sanan käytön lopettaminen opettaa meitä keskittymään niihin asioihin, joita rakastamme, ja jotka ovat hyvin.

5. Luuseri

Jokaisen meidän matka on kesken. Kukaan ei ole siis voittanut tai hävinnyt. Toisen matka saattaa näyttää sinusta oudolta, mutta älä sano mitään. Tuomitseminen ei ole meidän asiamme. Ihmisten kunnioittamiseen kuuluu se, että heidän ei tarvitse meidän taholtamme pelätä leimautumista tai rajoittamista.

Lähde: Mindbodygreen.com

R-vitamiini – Tärkein ravinne?

Vitamiinit ovat saaneet viime vuosina paljon huomiota. Silti yllättävän vähän puhutaan R-vitamiinin vaikutuksista muihin ravinteisiin liittyen. Toki tämä sivusto on monen kirjoittajan osalta keskittynyt R-vitamiinin tärkeyteen liittyen muihin elämän osa-alueisiin. On kuitenkin aika liittää R-vitamiini myös ravitsemaan meidän koko kehoamme. Pieni kurkkaus tähän alajati laajenevaan ravinteeseen.

R-Vitamiini

R-vitamiini on löydetty jo aikojen alussa. Sen arvo on ymmärretty jokaisessa kulttuurissa, vaikkakaan sille ei ole annettu tieteellistä termiä näissä systeemeissä. R-vitamiini löytyy jokaisesta ruoka-aineesta, tosin hieman eri määrinä esiintyvänä aineena. Poiketen muista vitamiineista, voit itse vaikuttaa ravinteen määrään monin eri keinoin. Hassuinta tässä on se, että tämä ravinne on yksi uupuva tekijä erilaisissa dieeteissä, painonhallintamenetelmissä, oireiden poistamisessa tai kehon muokkaamisessa. Puutostila syntyy yllättävän helposti ja sen paikkaaminen voi kestää useita vuosia, pahimmillaan koko elämän mittaisen ajan.

R-vitamiini ja ympäristö

Kuinka ravinto kasvatetaan vaikuttaa siihen, mitä ruoka sisältää, tai mitä se ei sisällä. R-vitamiinia ei löydy välttämättä tehotuotetuista valmisteista lähtökohtaisesti. Myös prosessointi, kuljetustavat ja motiivit voivat joko lisätä tai vähentää R-vitamiinin määrää. Monien alkuasetelma on se, kuinka saada ruokittua oma kehonsa. Kääntäisin tämän kuitenkin ympäri ja kysyisin, kuinka me voimme ruokkia ympäröivää maailmaamme, kuinka voimme antaa yhteisölle takaisin omaa panostustamme, kuinka voimme lisätä R-vitamiinin määrää ravinnossa ja ennenkaikkea maaperässä, josta meidän ruokamme tulee. Mitä enemmän panostamme maaperään ja sen hyvinvointiin, sitä enemmän hyödymme itse siitä R-vitamiinin muodossa.

Kysymyksiä

Todellakin, kysymykset ovat supertärkeitä myös tässäkin aiheessa. Lähtisin näistä liikenteeseen.

  • Mikä on tarkoitukseni tässä ajassa ja paikassa?
  • Kuka olen sisimmässäni?
  • Mitkä asiat ruokkivat sydäntäni?
  • Kuinka löydän suurimman potentiaalini, onneni ja täyttymyksen?

R-vitamiini paljastettuna

R-, eli Rakkaus-vitamiini on kaikkialla mistä sen haluamme löytää. Ravinnossa pitäisin tärkeimpänä elementtinä sitä, kuinka lähestymme aihetta ja millä motiiveilla. Teemmekö kaiken täydellisesti, mutta otamme siitä stressiä ja ehdottomuutta, jolloin koemme ahdistavissa tilanteissa sympaattisen hermoston vaikutuksen, joka luo meille lisää stressiä. Vai pystymmekö ottamaan kaiken vastaan kiitollisena, rakkauden vitalisoimana elementtinä? Pystymmekö mukautumaan, olemaan joustavia omassa mielessämme, jolloin pystymme olemaan enemmän parasympaattisen hermoston puolella, joka rauhoittaa meitä elämään enemmän omassa kehossamme rauhassa.

Ravinto ja rakkaus eivät ole hirveän kaukana toisistaan. Monet puhuvat tunnesyömisestä. Ja mitä enemmän sitä kurkataan lähempää, sitä enemmän huomaamme, kuinka tunnesyömisellä paikkaamme, tukahdutamme, tai tuomme tiettyä nautintoa kehoomme.

Tunne. Tunne siinä missä rakkaus. Jos emme koe saavamme rakkautta ympäristöstämme, ihmisiltä, voimme hakea sitä ravinnosta. Aivan samoin, kuin pieni vauva yhdistää ravinnon turvaan, rakkauteen ja huolenpitoon, me omaamme nuo samat mekanismit. Voimme yrittää tukahduttaa ne, tai toivottaa ne tervetulleeksi elämäämme. Voimme ravita itsemme rakkaudella, tuolla isolla R:llä.

Voimme myös muuttaa ajatuksen siitä, mikä sisältää rakkautta ja huolenpitoa. Mummon tuoma rakkauden osoitus yleensä on ollut aikojen saatossa makea. Makea, jonka yhdistämme koko elämämme siihen rakkauden tunteeseen. Makea, joka liiallisesti syötynä alkaa kuluttaa meidän voimavaroja, potentiaalia, sekä energiaamme elämässä. Mitä jos mummo olisi tuonut sinulle porkkanoita ja naurista rakkauden osoituksenaan? Olisiko mielleyhtymä ollut myös aikuisena erilainen? Olisiko ajatus rakkauden täyttämisestä ruoalla vaihtunut?

R-vitamiini ruokkii meidän kehoa, mieltä ja syvintä olemustamme. Sen vähyys ei tarkoita sitä, etteikö sitä olisi kaikkialla. Kyse on enemmänkin siitä, missä päätämme sitä nähdä. Pysähdymmekö, hengitämme ja annamme hetkelle, ihmisille ja ravinnolle arvostusta? Sitä arvostusta, joka rauhoittaa meidän kehoa ja mieltä. Sitä hetkeen pysähtymistä, joka saa meidät enemmän olemaan läsnä, suuremmin maistamaan, haistamaan, kokemaan ja sitä kautta enemmän tuntemaan iloa ja rakkautta hetkeä kohtaan.

R on ihmeellinen asia, jonka sydämestäni suosittelen tuomaan ravitsemuksen kentälle saman tien. On tavoitteesi mikä tahansa, se auttaa varmasti sinua löytämään suurempaa täyttymystä, kuin yksikään R-puutoksinen asia. Sydän on ihmeellinen asia, kuunnellaan, ihmetellään sen kautta elämää entistä enemmän ja annetaan sen täyttää lautasemme lisäksi koko elämämme.

Kiitos, että jaoit tämän hetken kanssani.

Kuvat: Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Rakkaudesta juttelimme myös radio/nettishowni aloitusjaksossa, kirjoittaja kollegani Aaro Löfin kanssa. Kurkkaa koko haastattelu täältä:

4 tapaa löytää arjesta seikkailuja – menemättä mihinkään

Seikkailu on ihanaa. Oli se sitten päivä Linnanmäellä, pitkä ulkomaanmatka tai vain Tukholman-risteily, jokainen meistä etsii välillä kunnon seikkailua. Olosuhteiden muuttaminen voi avata mielemme. Jos emme ruoki seikkailunhaluamme, se pienenee ja häviää.

Seikkailu auttaa meitä ymmärtämään enemmän itsestämme, maailmasta ja toisista ihmisistä. Vaikkei taskunpohjalla olisi yhtään rahaa, seikkailla voi silti omassa kaupungissaan. Seikkailemisesta voi tehdä elämäntavan käymättä koskaan ulkomailla.

Tässä neljä tapaa edistää seikkailumentaliteettia:

1) Poistu mukavuusvyöhykkeeltä

Meillä kaikilla on mukavuusvyöhyke – se sama kahvila, sama kauppa, sama kampaaja. Mutta mitä tapahtuu, jos yritämme lähteä tältä vyöhykkeeltä? Nähdä erilaisia tapoja määritellä normaali? Kun käymme joskus eri kahvilassa, kaupassa tai kampaajalla, perspektiivimme muuttuu. Mukavuusvyöhykkeeltä lähteminen voi muuttaa meitä ihmisinä parempaan suuntaan. Kun palaat sinne, saatat huomata asioita, joita pidit ennen itsestäänselvyyksinä.

2) Muista, että hallinta ei ole todellista

Jos olet jossain kaukana lomalla (esim. Etelä-Amerikassa), ja paluulento peruuntuu, et oikeastaan ihmettele ollenkaan. Palaat hotelliisi ja varaat uuden lennon. Mutta jos Helsingistä lähtevä lento peruuntuu, nousee siitä kamala haloo.

Tämä johtuu siitä, että Seutulassa olemme mukavuusvyöhykkeellä. Suomalaiset lentoyhtiöt toimivat, eivätkä ne saa olla myöhässä. Kriisi.

Seikkailumieliala taivuttelee meitä päästämään irti kriiseistä ja näkemään ne mahdollisuutena. Mahdollisuudet näyttävät meille myös osan todellisesta itsestämme; mihin todella pystymme, kun haluamme. Siksi kriisit kannattaa ottaa mahdollisuutena murtaa sitä, mitä emme ole, ja tuoda todellinen minämme esille.

3) Anna itsellesi mahdollisuus olla jatkuvasti ihmeissäsi

Uusia paikkoja, esimerkiksi uusia ravintoloita ja niiden ihanuuksia ihmetellään usein. Matkalla vau-efektin voivat aiheuttaa maan kielellä kirjoitetut kyltit, paikallisen arkkitehtuurin ilmentymät ja kiltit, ystävälliset ihmiset. Seikkailumentaliteetti opettaa, että vau-efektiä voi harjoittaa joka päivä. Yritä miettiä, mikä omassa elämässäsi on ihme.

4) Vain matkalla on väliä, ei määränpäällä

Jos jossain on vain rajattu määrä aikaa olla, keksii hyvin nopeasti, mitä siellä haluaa tehdä ja mistä tulee lempipaikkoja. Se, joka uskaltautuu pois mukavuusvyöhykkeeltä, arvostaa pieniä hetkiä, haasteita ja päivittäistä uurastusta. Juuri hetken arvostaminen tekee seikkailijasta seikkailijan.

Lähde: Mindbodygreen.com

Aaro Löf: Onko sun elämällä mitään suuntaa?

On kaksi tapaa mennä kohti huomista. Se, että annan tämän päivän realiteettien luoda huomisen. Ja se, että annan haluamani huomisen luoda toimintani tänään.

Tavoitteet ja läsnäolo voivat kulkea ihmisen elämässä kauniisti käsi kädessä.

Läsnäolon puolestapuhujalta harva odottaa kuulevansa vinkkejä huomisen luomiseen tai elämän kokoisiin päämääriin. Ja kuinka väärässä voi ollakaan. Jos katsot aiheen raskaansarjan ottelijoita (esim. Gandhi, Äiti Teresa, Osho, Krishnamurti, Dalai Lama), löydät taustalta äärimmäisen tarkat suunnitelmat ja timanttisen tahdon joka niitä toteuttaa.

Raamattukin sen sanoo:

”Where there is no vision, the people perish”

On tavallaan totta, että ilman valintaa elämäsi ei voi mennä suuntaan johon haluat sen menevän. Kuin ilmapallo, kuljet tuulen mukana sattumasta toiseen. Yksi näkökulma on myös se, että elämä kyllä kuljettaa sinua paikasta toiseen, kohti oikeaa suuntaa. Varmaa on, että kun tiedät mitä huomiselta haluat, tänään ottamasi askeleet ovat eri askeleita kuin tietämättömän.

Mitä hyötyä selkeästä suunnasta on?

  • sinulla on kulmakivi jonka varaan voit rakentaa valintojasi
  • osaat priorisoida
  • vaikeatkin asiat saavat uudenlaisen merkityksen kun ne ovat kasvun paikkoja
  • olet puoleensavetävämpi
  • muutkin tietävät mihin olet menossa, sinusta ”saa selvää”
  • valitseminen on vastuunkantoa
  • kun tiedät minkälainen ihminen vetää puoleensa sellaisen ihmisen jonka haluat vierellesi, ne työmahdollisuudet joista unelmoit ja sellaisen tarinan jonka juuri sinä haluat kirjoittaa – tiedät mihin voit itsessäsi keskittyä

Mitä on hyvä tarkkailla?

  • että päämääräsi ovat linjassa sydämesi kanssa
  • että tarkistat päämääräsi säännöllisesti
  • että annat ratkaisuille tilaa syntyä ja elämälle tilaa kuljettaa sinua kohti päämäärääsi
  • että elät tänään etkä vasta perille päästyäsi. Päämäärä jonne kulkeminen ei ole nautittavaa, ei ole sen arvoista
  • että teet matkakumppaneille tilaa sillä elämä on tehty jaettavaksi

Päämääriä voi lähteä rakentamaan monella tavalla. Jos tarinat innostavat sinua, kirjoita itsellesi tarina unelmiesi päivästä.

Aloita tarkasti siitä mihin tunnelmaan, paikkaan, tuoksuun ja seuraan heräät. Pyri kirjoittamaan päivän tapahtumat tästä eteenpäin mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja pyri sisällyttämään päivään kaikki se mitä toivot elämääsi. Huomioi myös se, että voit muistella päivän aikana mennyttä ja ajatella tulevaa. Voit kirjoittaa tunteistasi, ajatuksistasi, muista ihmisistä, tekemisistäsi tai itseasiassa mistä vain. Minkälainen on sinun unelmiesi päivä?

Elämässäni on ollut hetkiä jolloin on ollut tärkeää päästää irti. Ja hetkiä jolloin on ollut tärkeää ottaa suuntaa. Jostain näiden väliltä löydän itseni ollessani onnellinen.

Käy yhä vain selvemmäksi, että mitä syvemmin juurrun tähän hetkeen ja itseeni, sitä kirkkaammin näen sen huomisen jota haluan rakentaa.

sydämellä, aaro

20 voimalausetta, jotka vahvistavat luottamusta itseesi – ”Elämälläni on tarkoitus”

Voima ei ole jotakin, joka tulee joskus tulevaisuudessa. Sinulla on voimaa juuri nyt. Voimaa luottaa itseesi ja siihen, että elämä kantaa. On tärkeää muistaa, että sinua kohdellaan juuri niin hyvin kuin kohtelet itseäsi. Voimaansa voi aina kehittää. Se vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia vedät puoleesi ja miten kommunikoit toisten kanssa.

Näiden 20 yksinkertaisen mantran toistaminen voi auttaa sinua löytämään voiman sisältäsi.

  1. Kaikki tapahtuu parhaakseni.
  2. Olen enemmän kuin kehoni.
  3. Mitä ajattelen, se toteutuu elämässäni.
  4. Voin muuttaa ajattelutapaani.
  5. Olen vastuussa elämänasenteestani.
  6. Olen oikeutettu ihmeisiin.
  7. Minulla on voima tuntea ne tunteet, jotka minulle tulevat.
  8. Haavoittuvuus ei ole paha asia.
  9. Pelko on rakkauden puutetta.
  10. Elämälläni on tarkoitus.
  11. Olen vapaa oppimaan ja kokeilemaan uutta jatkuvasti.
  12. Seuraan sitä, mistä sydämeni on innostunut.
  13. Ansaitsen rakkautta, enkä tyydy vähempään.
  14. Kaikki tapaamani ihmiset ovat joko heijastusta itsestäni tai elämässäni opettaakseen minulle jotakin.
  15. Luotan, että olen juuri nyt oikeassa paikassa.
  16. Olen arvokas ja ainutlaatuinen.
  17. Menestys ei ole kiinni ulkoisista asioista.
  18. Minä riitän mainiosti.
  19. Annan sitä, mitä haluan vastaanottaa.
  20. Hylkääminen johtaa minut uusiin paikkoihin.

Lähde: Mindbodygreen.com

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image