Sivu 402 – Hidasta elämää

Rasvaa koneesen ja keho kiittää!

Meidän yhteiskunnassamme vallitseva rasvakammo on alkanut pikkuhiljaa onneksi väistyä pois. Miksi onneksi? Monestakin syystä, vähimmäisenä ei varmastikaan se, että kudoksemme ja hormonimme tarvitsevat rasvaa toimiakseen täydellä teholla. Unohtamatta aivojen hyvinvointia, lisääntymiskykyä, rasvojen vaikutusta mielialaan ja immuniteettiin.

Otetaanpa pieni katsaus ihanan rasvaisiin asioihin, helposti ymmärrettävässä muodossa.

Rasva on edelleen osittain pelätty juttu. Tämä on suuri ihmetys, sillä se helpottaisi painonhallintaa, suuremman lihasmassa saamista, parempaa hedelmällisyyttä, aivotoimintaa, pienempää sydän ja syöpäriskiä. Hyvälaatuiset rasvanlähteet, kuten eläinrasvat (ruokinta/laatu), kala, kuumentamattomat kasvirasvat, kuten avokado, oliivi, oliiviöljy, pähkinät, siemenet ja kookos.

Kuumennettujen rasvojen käyttöä kannattaa minimoida, mieluusti jättää kokonaan pois, mikäli terveys on tavoitteesi. Ne sisältävät suuria määriä omega 6- rasvahappoja, jotka lisäävät tulehdustilaa kehossa. Kuumennus tekee kasvipohjaisille rasvoille sen, että niistä tulee erittäin härskiintyneitä, eli pilalle menneitä rasvoja, joilla ei ole paikkaa hyvinvoivassa kehossa.

Yksi minua kiehtonut asia tässä elämässä on ollut ihmiskehon käyttö ja sen tehostaminen mahdollisimman luonnollisilla elementeillä. Tämä tarkoitti nuorempana vähärasvaisuuteen uskomista ja sen toteuttamista. Lopputuloksena oli paljon sairasteluja, lihaskipuja ja ongelmia kehon sisäisissä tiloissa. Nykyään taaksepäin katsottonu tämä on hyvin helppo ymmärtää. Valinnat, jotka silloin tein, antoivat juuri sen lopputuloksen, jonka ne fysiologisesti on tarkoitettukin tuovan.

Ihana rasva

Luultavasti rakastat minun tavoin rasvaa, ainakin maullisesti. Kukapa ei pitäisi manteleista, avokadoista tai oliiveista. Eläinperäisesti jotkut nauttivat niitä lohen, lihan tai kananmunan muodossa. Tai sitten välimaastosta voin, juuston tai jugurtin muodossa. Kermainen maku, täyttä taivasta. Miksi niitä on pidetty sitten niin pahana? Kaikki liittyy teorioihin ja ideologioihin, joilla ei ole mitään tieteellistä perustaa. Ei ainakaan, jos katsotaan kehoa ja sen fyysisiä tarpeita. Tarinat ovat kivoja, mutta todellisuus on vielä kivempaa.

Hyvät rasvat

Laadukkaita rasvoja ovat käsittelemättömät eläinrasvat, kuten kalasta tai voista (mikäli se tulee eläimestä, joka on saanut syödä lajityypillistä ruokaa, eli heinää. eng. ”grass fed” Tämä vaikuttaa myös eläimen rasvahappotuotantoon

Myyttejä?

Kananmunat ovat pahaksi?

Kananmunan proteiininlaatu on huippuluokkaa, lisäksi siinä on vitamiineja lähes koko kattaus. Ei ole olemassa tieteellistä todisteita kananmunien ja lisääntyneen kolesterolin välillä. Itse asiassa kananmunassa oleva koliini, jota on kananmunan keltuaisessa on välttämätön aivojen hyvinvoinnille, se myös auttaa maksaa puhdistautumaan ja toimimaan sille kuuluvalla tavalla. Koliinilla on myös verenpainetta alentava ominaisuus ja sen ainesosia esiintyy hermoissa ja aivokudoksessa. Täydellistä ruokaa? Lähes.

Olemme vaihtaneet perinteisesti käytetyt rasvat, uudistettuihin levitteihin ja margariineihin, jotka kuumakäsitellään ennen markkinoille pistämistä.

Nyt tarkkana. Kolesteroli, jota saadaan rasvasta (myös kananmunasta), käytetään hormonien rakennusaineena. Rasva auttaa myös rasvan koostumuksessa ja lihasten muodostumisessa, niiden auttaessa hormonien oikeanlaista toimintaa. Riittävä rasvan saanti on oleellista nostamaan luontaisen kasvuhorminin tuotantoa.

Rasvan vähentyminen voi olla yksi osatekijä lihavuudessa ja sairauksien lisääntymisessä. Tottakai, moni muukin asia siihen vaikuttaa, kuten vähäinen liikkumattomuus, ympäristön kuormitus, tunteet ja niiden tukahduttaminen, kemikaalit, lisääntynyt sähkömagneettinen säteily ja monet muut kuormittavat tekjiät. Kuitenkaan ei voi myöskään väheksyä rasvan poisjättämistä, sen verran tärkeä tekijä se on elimistömme toiminnoille.

Rasva eläimistä?

Monet pitävät eläinravintoa kyseenalaisena, ravinteellisesti turhaan. Ideologiat jokainen pitää ja kehittelee itse, tarkastelussa on pelkästään biokemialliset prosessit ja tarpeet, joita meidän keholla on. Myös kultuurillisesti tuskin kukaan väittää, ettemme olisi aina syöneet eläinperäisiä tuotteita, ennenkaikkea rasvaliukoisia ainesosia. Mutta on hyvin suuri ero, miten eläintä kohdellaan ja mitä sille ruokitaan. Kaikki vaikuttavat sen olemiseen ja sitä kautta myöskin rasvan muodostumiseen.

Yksi syy miksi tehotuotetuilla eläimille syötetään antibiootteja on se, että ne lihottavat niitä. Antibiootit muuttamat eläinten suoliston kuntoa, jolloin ne imevät itseensä enemmän hiilihydraatteja, joka lihottaa niiden kehon koostumusta. Ja johtuen ruokavaliosta ja mahdollisista hormoneista, niiden rasvahappokoostumus on suurempi omega-6 eduksi.

Tiedä lähteesi ja tue pienyrittäjiä, joiden laadun takana pystyt seisomaan. Näin ollen pystyt parhaimmillasi tukemaan paikallista toimintaa ja puhtaampia, kestävämpiä eläimen kasvattamistoimia.

Mikäli et syö eläimiä ideologisista syistä, yksi hyvä tapa lisätä eläinperäisiä rasvoja on luomutuotettu voi, joka on parhaimmillaan saanut ruohoa syödäkseen. Gheen (kirkastettu voi) ollessa vieläkin täydellisempi muoto. Tämä luultavasti sen takia, että se sisältää puhdasta rasvaa, ilman allergisoivia osia. HUOM. Maidosta ja voista monet pysyvät erossa sen valitettavan pahan maineen vuoksi. Ensinnäkin suurin osa tämän päivän ihmisistä ei ole koskaan nauttinut voita siinä muodossaan, miten se on historiassa ollut. Kuumentamattomana ja ennenkaikkea heinäsyötöllä olleista eläimistä tulleena. Näitä tiloja on enää muutama Suomessa jäljellä.

Rasva ja hormonit

Mikä tärkeintä, rasva vaikuttaa hedelmällisyyteemme. Aika oleellista ihmisen olemuksessa on se, että pystymme edelleen lisääntymään. Kaikki mikä ei edesauta tämän toteutumista ei ole pitkällä tähtäimellä kestävää kehitystä. Toki voimme ajatella, että on maapallolle tärkeää, että emme syö, emmekä kuluta, mutta mikäli itselle teemme näin sukupuuton, ihmiselle se ei ole kestävää. Rasvaa itsesi ja sukupuolitoimintasi sellaiseen kuntoon, että niitä pikkuisia on vielä mahdollista sieltä putkautella. Ei pelkästään hormoniesi ja geeniesi vuoksi, vaan inhimillisyyden ja ihmisenä pysymisen vuoksi.

Aivot ja rasvat

Aivojen painosta suurin osa on (yllätys, yllätys) kolesterolia ja rasvaa, ennenkaikkea aivot kaipaavat DHA:ta, välttämätöntä rasvahappoa, jota saadaan esim. kylmän meren kaloista ja kalaöljystä, mutta myös heinäsyötöllä olleesta eläimen rasvasta. DHA on aivojen hermoille yhtä tärkeä, kuin vauvalle lempilelu. Ilman sitä ei ole hauskaa, sillä se määrittää kaiken oppimisesta, tunnetilaan, sekä hermostollisiin/kongitiivisiin toimintoihin. Mikäli ymmärrät tämän arvon ja välität aivoistasi, tässä on aika hieno työkalu antaa raakaa materiaalia aivoille käsiteltäväksi.

Rasva ja Kolesteroli?

Kuten olet jo ehkä huomannut, molemmat ovat supertärkeitä meille. Yhdysvalloista 70-luvulla levinnyt rasva/kolesterolikammon seuraukset, ovat nähtävissä suurempina sydän ja verisuonistosairauksina, joita suuri määrä hiilihydraattipitoista ruokaa aiheuttaa. Syömällä tyydyttyneitä rasvoja et nosta omaa triglyseridi arvojasi, mutta hiilihydraateilla nostat. Samalla se nostaa ”hyvää” HDL kolesterolia, mikä taas laskee sydänkohtauksesi riskiä. Monet ruuat, jotka sisältävät kiinteää (tyydyttynyttä) rasvaa, kuten voi, kookos, kananmunat, voivat vähentää tulehdustilaa kehossa, alentaen triglyseridien määrää kehossa, vähentäen insuliinia, luontaisten antioksidanttien muodossa, joita ruuat sisältävät. Rasvaliukoiset ainesosat ovat myös puolustusjärjestelmällemme, immuniteetillemme elintärkeitä aineita.

Rasva ja painonpudotus?

ÄLÄ SYÖ RASVAA JA LAIHDU! Kyseisellä lauseella ei juuri ole todellisuuden kanssa mitään tekemistä. Syöt rasvaa ja se jää kehoosi? Itseasiassa kyseessä on lähes päinvastainen tilanne. Mikäli haluat pitää optimaalipainosi, tai pudottaa ylimääräisiä kiloja, tarvitset rasvaa siihen avuksi. Kuvitteleppa uusi auto, joka on täynnä bensaa (ravintoa), mutta siitä puuttuu öljyt (rasvat). Hyvin nopeasti auto leikkaa kiinni, samoin käy ihmiskehon. Rasva on loistavasti imeytyvää ravinnetta, joka tarjoaa keholle suuren määrän ravinteita, jotka keho pystyy helposti käsittelemään (toimiessaan). Mutta laadulla on jälleen äärimmäisen suuri merkitys asiassa. Keho ei varastoi välttämätömiä omega-3 rasvoja, rasvaksi kehoon. Keho tykkää käyttää nämä rasvat sinun hormoneidesi ja solukalvojesi hyväksi. Sama vaikutus näyttäisi olevan kertatyydyttyneillä rasvoilla, kuten avokadolla, suurimmalla osalla pähkinöitä ja oliiveilla. Sama vaikutus on myös tyydyttyneellä, kookosöljyllä, joka sisältää keskipitkiä tyydyttyneitä rasvahappoja.

Hyvä on myös huomioida se kuinka rasva tyydyttää kehosi soluja, myös näläntunteen se pitää näin ollen poissa. Suuri osa ”makeanhimosta” voi johtua pelkästään siitä, kuinka keho huutaa välttämättömiä aminohappoja ja rasvahappoja. Niiden puuttuessa, keholla on nälkä ja se pyrkii sitä täyttämään, koskaan tyydytystä saamatta. Soluilla, kuten sieluillakin on huutava nälkä, silloin kun niille ei anneta tarvittavaa materiaalia.

Rasva on kuin kehon nuotioon heitetty iso pölkky, joka palaa pitkään tarjoten lämpöä ja energiaa. Sen sijaan, että sinne laitettaisiin koko ajan pieniä risuja (hiilihydraatteja), joita joutuu lisäämään kaiken aikaa, jotta tuli pysyy palavana.

Rasva nostaa insuliinitasoja vähiten, hiilihydraatit eniten.

Suositeltavia rasvoja ihmissoluille:

Kylmäpuristettu kookosöljy

Huom! Älä sekoita tätä kaupan munkin paistorasvaan. Tämä öljy on käsitelty vahvasti ja luultavasti ei sovi ihmiselle käytettäväksi. Tällä verukkeella aikoinaan kookosöljy poistettiin ”terveellisten” rasvojen listalta. Skippaa se ja panosta kylmäpuristettuun kookokseen, jota on käytetty tuhansia vuosia ympäri maailmaa. Saatat auttaa aivojesi toimintaa ja kehosi koostumusta positiiviseen suuntaan.

Voi

Voi, joka tulee heinäsyötöllä olleista eläimistä (haasteellista saada), on äärimmäisen ravinteikasta. Voi sisältää paljon rasvaliukoisia vitamiineja, kuten A,D,K-vitamiinia. Esimerkiksi K-vitamiini on äärimmäisen tärkeä kalsiumin toiminnalle. Hyvin tuotettu voi sisältää kookoksen tavoin keskipitkiä rasvohappoja (MCT). Rasva ei nosta ”pahaa” kolesterolia, vaikka monilla edelleen yleinen uskomus on. Panosta laatuun ja skippaa rasvan korvikkeet, kuten levitteet ja margariinit, jotka ovat kuumakäsiteltyjä, ihmiskeholle sopimattomia rasvoja.

Avokadot, oliivit, oliiviöljy

Nämä kaikki rasvat, kuten myös pähkinöistä saatava öljy sisältää paljon omega-6 pitoisia rasvoja. Näilläkin rasvoilla on paha maine, lähinnä sen takia, koska länsimaissa suhdanne 3 ja 6 kesken on epätasapainossa, omega-6 eduksi. Näissä muodoissa nautittuna, rasvoja ei ole kuumennettu, mikä on hyvin suuri ero tehtäväksi. Molempia rasvoja tarvitaan, tasapainoisessa suhteessa. Niiden tasapainoinen suhde on tärkeä elimistön tulehdustilojen välttämiseksi. Skippaa kuumennetut kasviöljyt, jotka ovat altistuneet ilmalle, valolle ja kuumuudelle, joka mahdollistaa niiden härskiintymisen.

Kananmunat puhtaista lähteistä
Liha & sisäelimet

Nämä ovat parhaimpia omega-3 lähteitä, mikäli eläimet ovat saaneet syödä niille lajityypillistä ruokaa, kuten heinää, sekä villinä kasvaneita kasveja. Silloin niiden rasva on lähes täydellistä, sopien ihmiselle käytettäväksi.

Yhteenveto

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että aivot ja solut tarvitsevat rasvaa. Sinä voit päättää mitä materiaalia niille haluat syöttää. Tämän tekstin tarkoitus ei ole sanoa mitä pitäisi syödä, vaan pikemminkin antaa vaihtoehtoja pöydälle, josta voi omalle lautaselleen jotain latoa, näin halutessaan. Mikään vaihtoehto ei ole toistaan parempi, vaan jokainen tekee omasta näkövinkkelistä parhaimmat ratkaisunsa. Mikäli koet, että tekstistä on apua, hienoa. Mikäli et, niin toivon sinulle joka tapauksessa pelkkää parasta, toisiaan erottelematta, kaikki yhteiseksi hyväksi toivoen. Ystävä hyvä, paksua vointia.

Kuvat: (taulukkoja lukuunottamatta) Ulla-Maija Takkunen / www.teemusyrjala.com

Lisäluettavaa:

Paras ruokavalio – Christer Sunqvist

Physical Degeneration – Weston Price

Eat fat, lose fat – Sally Fallon

Good Calories, Bad Calories: Fats, Carbs, and the Controversial Science of Diet and Health – Gary Taubes

Ravintoterapian käsikirja – Tuula Laamanen

Kananmuna ja kolesteroli

http://www.marksdailyapple.com/saturated-fat-healthy/

http://www.primalbody-primalmind.com/

Aika oppia

Näinä päivinä tulee kuluneeksi neljännesvuosisata siitä, kun ensi kerran havahduin kesken riidan ja ymmärsin, että on aika katsoa peiliin. Katsoa ja oppia.

Tein eroa kihlattuni kanssa turkulaisessa kaksiossa ja tajusin käyväni sanasta sanaan samaan keskustelua, kuin kolmisen vuotta aiemmin. Silloisen tyttöystäväni kanssa.

“Mikä näitä riivaa, aina tätä samaa?”

Kunniakseni on todettava, ettei hiljaisuutta kestänyt kuin hetken kun jo tajusin, että ainoa yhteinen nimittäjä näissä keskusteluissa olin minä itse. Ei pakotietä. Oli aika oikeasti miettiä mitä tilanteessa olisi opittavaa. Siitä, mitä tilanteessa sanottiin, miten siihen tultiin ja mitkä asiat ohjasivat olemista ja tekoja sillä matkalla?

Luulin oppineeni tuosta oivalluksesta ja muutin tapaani olla ihmisten kanssa. Opettelin kuuntelemaan ja ymmärtämään. Iso parannus, mutta ei lopullinen läpimurto. Parikymmentä vuotta myöhemmin kävin taas näitä keskusteluja. Ja päädyin samaan lopputulokseen. (Facessa laittaisin tähän hymiön.)

Meillä on taipumus toistaa itseämme. Opettelemme tulemaan toimeen vikojemme kanssa ja hyötymään vahvuuksistamme matkalla tavoitteisiimme. Joskus oppi ei kuitenkaan vie meitä maaliin. Tai sitten universumilla on otsaa kyseenalaistaa maalimme?

Double loop learning. Oivallinen sanoitus asialle.

“In single-loop learning, individuals, groups, or organizations modify their actions according to the difference between expected and obtained outcomes. In double-loop learning, the entities question the values, assumptions and policies that led to the actions in the first place; if they are able to view and modify those, then second-order or double-loop learning has taken place.” -Wikipedia-

Huomaan kiertäväni kehää myös työssäni. Luin juuri seitsemän vuoden takaisen blogitekstini, jossa kuvailin silloista työrooliani ja siihen liittyviä haasteita. Nauroin ääneen, sillä yhtä hyvin teksti olisi voinut olla tältä päivältä.

Ikääntymisestä on se hyöty oppimiselle, että kauempaa näkee paremmin ne isommat syklit joissa on tullut pyörittyä. Pyörteen keskellä sitä ei näe, vaan luulee olevansa virrassa. Lineaarisessa, korkeintaan hieman mutkittelevassa virrassa.

On aika hiljentyä ja ymmärtää mitkä asiat on ajateltava uusiksi. Mitkä ovat ne asiat, joiden toimimattomuudelle olen sokea? Useimmiten ne ovat arvoja ja uskomuksia. Itsestäänselvyyksiä.

Wikipedian jälkeen käännyn Tao Te Chingin puoleen.

“We join spokes together in a wheel,
but it is the center hole
that makes the wagon move.

We shape clay into a pot,
but it is the emptiness inside
that holds whatever we want.

We hammer wood for a house,
but it is the inner space
that makes it livable.

We work with being,
but non-being is what we use.”

-Lao Tsu-

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Ajatuksia ajasta: Nuoret ja uusi tietoisuus

Tässä mennään vanhasta maailmasta uuteen, kultaiseen aikakauteen ja kaikkea olemassa olevaa kyseenalaistetaan. Arjessa muutos uuteen tietoisuuteen on välillä täynnä melkoisia haasteita! Erityisesti tähän törmäävät nuoret ja lapset, sekä heidän vanhempansa. Nuoret ovat jo hyvin erilaisella tietoisuuden tasolla kuin me vanhempi väki. He eivät enää lähde mukaan vanhoihin rooleihin, tai perinteisiin tapoihin, joita heille vanhaa kaavaa noudatellen tarjoillaan. Hyvää tarkoitetaan, mutta monelle hyvät vanhat konstit eivät vain enää toimi. Heillä on omat näkemyksensä ja oma sisäinen ohjauksensa, joka vie heidät toteuttamaan ominta itseä. Ja heidän kutsumuksensa voi olla hyvin erilaista kuin mihin vanhemmat ja ympäristö olemme valmiita. Ymmärrystä ja avarakatseisuutta tarvitaan!

Vuoropuhelu nuoren ja vanhemman välillä on tärkeää. Jos keskustelu ei onnistu konkreettisesti, heidän kanssaan on helppo jutella telepaattisesti. Ajatuksen tasolla käydyt keskustelut ovat todella toimivia ja niissä voi käsitellä kaikkea sitä mikä voi olla vaikea ottaa esiin normikeskustelussa. He reagoivat herkästi positiiviseen ja rakkauden taajuudella lähetettyyn tunteeseen tai energiaan.

He näkevät ja toimivat sydämellään, ja monet näkevä aurakentät tai valo-olentoja ja energioita. Heillä on herkistyneet aistikanavat ja moni heistä ei edes tiedä, että muut eivät välttämättä näe samoin kuin he. Uuden ajan nuorilla on kyky nähdä suoraan asioiden ytimeen, heille ei kannata tarjoilla rooleja tai naamioita, sillä he näkevät suoraan sydämeen. Ja monesti heillä voi olla vaikeuksia ymmärtää tietoa, jota vastaanottavat herkistyneillä aisteillaan. Heille on parasta olla aito ja rehellinen, koska heitä ei voi huijata. On parasta näyttää kaikki tunteensa aidosti, kivat ja vähemmän kivat, se on paras tapa saavuttaa luottamus.

Nuoret itse ovat itsensä parhaita spesialisteja. He edustavat uudenajan kultaista tietoisuutta käytännön ihmisyydessä. Myöskään heillä ei kaikki ole valmiina tehtäväänsä, ja he joutuvat etsimään tietään joskus hyvinkin syvien karikkojen kautta. Tässä he tarvitsevat vanhempiaan ja ihmisiä, jotka ovat tukemassa ja luomassa resursseja, heidän erityisellä tiellään. He ovat suunnan näyttäjiä vanhasta uuteen. He ovat tiellä, jota ei ole avattu valmiiksi ja jolle ei ole tarkkoja suuntaviivoja tai opasteita. Mutta heillä on sisäinen, herkkä tietoisuus, joka on paras opastaja heille.

Nuoret muutoksen arkkitehteinä

Olen kuullut tapahtumista, joissa koulu painostaa vanhempia hankkimaan ylivilkkaalle lapselleen lääkityksen tai sitten vaihtamaan koulua. Erilaisia diagnooseja annetaan monille lapsille ja nuorille. Erilaisuus koetaan mieluummin sairautena, kuin luovana potentiaalina, jota ei osata ottaa käyttöön. Minun mielipiteeni on, että ylivilkas lapsi tai nuori on täynnä poikkeuksellista energiaa, joka hakee luonnollista purkautumistietä. Minusta olisi tärkeä hakea uusia menetelmiä tämän luovan ja voimakkaan energian käyttöönottoon. Sen sijaan että se yritetään vaientaa ja tukahduttaa, voitaisiin ottaa lapsi tai nuori itse mukaan keskusteluun ja suunnittelemaan uudenlaista oppimisympäristöä.

Meillä ei Suomessa ole valitettavasti kovin montaa erilaista kouluvaihtoehtoa. Moni onkin kokenut kotiopiskelun itselleen parhaaksi tavaksi. Meillähän ei ole Suomessa peruskoulupakkoa, vain oppivelvollisuus ja sen voi suorittaa myös kotona.

Harrastukset ovat tärkeässä roolissa, ne ovat hyvä tapa löytää luonnollinen purkautumistie omalle erityislaatuisuudelle. Luonto ja puhdas ruoka ovat myös hyvin tärkeitä tasapainottajia, sekä fyysisesti että psyykkisesti.

Sillat vanhaan ovat murtumassa ja paluuta menneeseen ei ole. Nyt tarvitaan tietoista rohkeutta todenteolla.

Lapset ja nuoret ovat tulleet muuttamaan maailmaa ja he aloittavat työnsä ensin kotonaan vanhemmistaan ja kasvaessaan tarhoissa ja kouluissa. Heitä kannattaa tukea ja kannustaa sekä kuunnella hyvin herkällä korvalla. Kun he haastavat maailmaa erilaisuudellaan, he ovat toteuttamassa sielunsopimustaan. He ovat auttamassa meitä vanhasta uuteen. Kohti kultaista aikakautta.

Tunnustan eläneeni

Hyvyyttä, iloa ja rakkautta on helppo hyväksyä. Mutta voiko katkeruutta, sairautta ja pahuutta hyväksyä? Kannattaako niitä hyväksyä? Ja miten maailma koskaan muuttuu paremmaksi, jos kaiken vain hyväksyy?

Kirjoitin viimeksi hyväksymisestä. Sain tekstistä paljon palautetta. Se poiki erinomaisia keskusteluja ja sai minut miettimään hyväksymistä, myöntämistä, tunnustamista sekä aktiivisuutta ja passiivisuutta.

Hyväksyminen on monitahoinen termi. Kysymys on myös semanttinen, ja varsinkin näinä aikoina sanoja kannattaa käyttää tarkasti.

Voin hyväksyä itseni ja oman epätäydellisyyteni, joka juuri tekee minusta täydellisen ihmisen. On turha käyttää energiaa siihen, ettei myönnä omia vajaavaisuuksiaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö voisi ja etteikö minun kannattaisi kehittyä.

Voin hyväksyä tunteeni, sen että olen vihainen ja pettynyt eteeni osuneista olosuhteista (sairaudesta, läheisen kuolemasta tai jostakin paljon pienemmästä) tai että olen täynnä rakkautta kaunista kesäpäivää kohtaa. Kun tunteelle antaa nimen ja myöntää sen olemassaolon, ei tunne riipu haamuna ympärillä ja varastoidu johonkin kehon sopukkaan. Tunne on energiaa, ja kun hyväksyn tunteen, saan sen energia käyttööni, kohdistettua haluamallani tavalla.

Voin hyväksyä, etten jossakin tilanteessa käyttäytynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Menetin hermoni lasten kanssa tai muutuin kärsimättömäksi kassajonossa. Kun hyväksyn, voin antaa itselleni anteeksi.

Mutta. Hyväksymisen vaara piilee sen passiivisuudessa. Jos hyväksyn epäoikeudenmukaisuuden, voin kohauttaa olkiani ja jäädä kotisohvalle.

Passiivinen hyväksyminen johtaa helposti sitoutumattomuuteen, ”kun asioille ei kuitenkaan voi mitään”. Sitoutumattomuus johtaa ulkopuolisuuteen ja toimettomuuteen, ja kierre kohti tuhoa on valmis.

Minun mielestäni hyväksyminen on lähtökohta, josta kuljetaan eteenpäin.

Kirjoitan blogia kundaliinijoogin silmin. Kundaliinijooga on soturin joogaa. Se sitoo yhteen bhaktin ja shaktin. Bhakti on tunnetta, omistautuvaa, nöyrää ja kärsivällistä energiaa, sydämen kaipuuta ja mielen antautumista. Shakti on primitiivistä energiaa, luovuuden ja luomisen alkuvoimaa, peräänantamatonta harjoittelua. Nämä molemmat ovat minussa. Ying ja yang.

Bhakti on hyväksymistä, mutta shakti tekee hyväksymisestä jotakin muuta kuin passiivista tai voimatonta. Tämä on sitoutumista ja vastuun kantamista oman elämänsä valinnoista. Tässä elämässä minulla on päätäntävalta omasta kehityksestäni, oman polkuni seuraamisesta ja siitä, että pysyn polulla.

Eli, kenties parempi termi käyttämälleni hyväksymiselle olisi tosiasioiden myöntäminen? Ongelman tunnustaminen on ensimmäinen askel ratkaisuun. Kun jokin nimetään ja tehdään näkyväksi, voi siihen tarttua.

Tunnustan eläneeni, kirjoitti Pablo Neruda. Minua tämä lause inspiroi. Se antaa sijaa inhimillisyydelle, ihmisyydelle. Joogamestari Yogi Bhajan taas sanoi: My inspiration in life is very simple: if you cannot have the best, make the best of what you have.

Myönnän vallitsevat olosuhteet. Myönnän, että maailma on epäoikeudenmukainen, mutta minun ei tarvitse toimia epäoikeudenmukaisesti. Hyväksyn, että mahdollisuuteni siihen ovat rajalliset, mutta niitä on. Askel kerrallaan haluan omalla toiminnallani pyrkiä tekemään maailmasta paremman paikan.

Taistelunsa kannattaa valita viisaasti. Olosuhteita vastaan ei kannata taistella, mutta oman sitoumuksena puolesta kyllä. Valitsen suunnan ja kuljen päämäärääni kohti. Valon soturina.

Voi elämäntehtävä minkä teit

Joskus aiemminkin olen kirjoittanut siitä, mitä vuoden 2012 kesällä juhannuksena mökkimetsässä tein. Olin ollut tuota juhannusta ennen seitsemän ja puoli vuotta kotona lasten kanssa ja siitä ajasta noin puolitoista olin käyttänyt sen tuskailemiseen, mitä minusta tulisi isona. Mietin ja olin epätoivoinen. Tuntui kuin seinä olisi ollut vastassa: huusin ja pyysin vastausta, mutta tyhjyys ei vastannut.

Ai mitä siellä metsässä tein? Kävelin ja tunsin, että nyt pitää tehdä jotain: nostaa kädet pystyyn. Nostinkin ja sanoin ääneen: ”Vie minut sinne, minne minun pitää mennä, ota käyttöösi”. Tunsin aidosti antautuvani jollekin.

Muutama päivä juhannuksen jälkeen minulle soitettiin vanhasta työpaikastani ja kysyttiin, olisinko käytettävissä. Ei muuten tarvinnut kahta kertaa kysyä. Siitä se sitten lähti. Ihmeitä ihmeiden perään, haaveet ovat toteutuneet yksi toisensa jälkeen ja vielä paljon enemmän – enemmän kuin olisin osannut edes toivoa.

Kysymys ”Mikä minusta tulee isona” liittyi kysymykseen elämäntehtävästäni. Tiedän tämän olevan aika monen muunkin elämälleen suuntaa etsivän ihmisen kysymys. Mitä sana elämäntehtävä sitten tarkoittaa? En taida lähteä tässä liikkeelle terminmäärittelystä vaan elämäntehtävän ihmettelystä oman kokemuksen kautta.

Itselläni on jonkinlainen käsitys siitä, mikä on elämäntehtäväni – ainakin tällä hetkellä. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että koko siihenastinen elämäni oli ollut kulkua tätä tehtävää kohti. Toki saatoin toimittaa jotain tehtävää jo matkan ”vanhan matkani” varrella. Kun ymmärsin sen, että minua valmisteltiin, ei aina niin lempeästi, pystyin myös hyväksymään monta matkan varrella tapahtunutta kipeää asiaa; sairauteni ja suruni saivat uudenlaisen selityksen. Melkein tuntuu siltä kuin elämäni olisi yksityiskohtia myöten suunniteltu juuri tätä tehtävää ajatellen.

Miten sitten löytää oma paikka tai tehtävä tässä maailmassa? Itse löysin vastauksen niin, että pohdiskelin sitä, minkälaisten asioiden tai ihmisten läheisyyteen minua on kuljetettu uudelleen ja uudelleen. Mietin myös sitä, millaisista asioista jouduin saamaan henkilökohtaisen kokemuksen ennen kuin ymmärsin. Usein kokemus on yhdistynyt ystävän kokemukseen tai juuri lukemaani kirjaan. Aihetta ikään kuin on esitelty eri kanteilta, kolikkoa on käännelty niin, että olen voinut tavoittaa jotain kokonaisuudesta.

Elämäntehtävän saattaa tunnistaa myös syvästä hyvästä tunteesta. Silloin kun teen sitä, missä tunnen olevani omalla paikallani, tunnen kiitollisuutta, iloa, virtausta, vapautta enkä väsyä ollenkaan. Niin tunnen esimerkiksi tätä tekstiä kirjoittaessani.

Otsikon kirjoitin suurella rakkaudella. Elämäntehtävään antautuminen on merkinnyt itselleni sitä, että saan tulla ja mennä, kirjoittaa, puhua, palvella, olla läsnä ja lähellä, käännellä kiviä ja edelleen kohdata itseä kasvattavia asioita. Niin paljon on elämässä hyvää, kun antaa tehtävän kantaa ja viedä – itse ei tarvitse oikeastaan tehdä mitään. Tai no: ottaa vastaan, jos siltä tuntuu ja sydän sanoo ”tahdon” ☺.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kivimetsässä: Parhaat eväät henkiselle maratonille

Lähtölaskenta on alkanut. Tänäkin keväänä kymmenet tuhannet nuoret valmistautuvat elämänsä henkiseen koitokseen. Abiturientit ovat jo siirtyneet koeviikkojen ja haikeiden jäähyväisten saattelemana katselemaan kouluelämäänsä ihan toisin silmin. Enää kuluva penkkariviikko ja abiristeily ja sitten alkaa henkinen maraton.

Maratonjuoksuun treenataan vähintään puoli vuotta ennen kisaa. Juostaan pitempiä ja lyhyempiä lenkkejä ja mittaillaan sykettä ja kestävyyskuntoa. Opetellaan syömään ja juomaan oikein ja haetaan myös vertaistukea. Suorituksen on osuttava nappiin, jotta maaliviivan pystyy edes ylittämään. Tuohon piirun yli 42 kilometrin matkaan mahtuu monia vaiheita. Isoa iloa, piinaavaa väsymystä ja valtavaa voitontahtoa. Ja jokainen, joka on tuon maaliviivan ylittänyt itseään rikkomatta, on voittaja. Tunne on uskomaton!

Seuraan nyt jälkikasvuni valmistautumista ylioppilaskirjoituksiin. Jokunen viikko sitten saunan lauteilla istuskellessani tajusin, että tässähän on oikeasti kyse 42 päivän mittaisesta henkisestä ja fyysisestä koettelemuksesta. Ylioppilaskirjoitukset ovat henkinen maraton, johon olisi hyvä valmistautua niin fyysisesti kuin henkisesti. Pään on kestettävä sekä luku-urakka että itse kokeet. Aivot käyvät kuumana, jos ne eivät saa oikeanlaista ravintoa, lepoa, liikuntaa sekä rentoutumista ennen pitkiä ja painostavia kokeita, jossa otetaan niin tytöistä kuin pojista mittaa.

Jos pää pettää tai keho ei kestä, moni kokee itsensä luuseriksi ja pelkää, että elämä sulkee mahdollisuudet onneen ja jatko-opintoihin. Teini-ikäinen on vielä lapsi aikuisen ruumiissa ja kantaa monta kertaa sekä sukunsa että omien vanhempiensa odotuksia selkärepussaan. Monille koulumenestys on kaikenlaisen pärjäämisen mittari ja hyvän tytön tai pojan leima.

Tiedän, että kotijoukoilta vaaditaan myös erityistä pinnaa ja kärsivällisyyttä sekä oikeanlaista tukea henkistä maratoniaan suorittavalle nuorelle. Nuori ei hyödy yhtikäs mitään vanhempien hermoilusta ja hampaiden kiristelystä. Muisti ei pelaa eikä pää toimi yhtään paremmin, jos kotona nuoren harteille asetellaan jo maratonin alkuvaiheissa juristin tai lääkärin viittaa.

Siinä saunan lauteilla istuessani mietin, miten minä äitinä, terveystoimittajana ja aivojen hyvinvointiin perehtyneenä tietokirjailijana osaisin parhaiten tukea ja auttaa tytärtäni hänen kuuden viikon koetuksessaan. Ymmärsin, että voisin valjastaa osaamiseni antamalla hänelle rakkauden lisäksi myös aivotutkimuksiin pohjautuvaa tietoa, jonka avulla tämä iso koitos tuntuisi henkisesti ja fyysisesti helpommalta. Niinpä ryhdyin tuumasta toimeen ja kirjasin ravintoon, liikuntaan, lepoon ja rentoutumiseen liittyviä vinkkejä ja konkreettisia ohjeita tyttärelleni maratonin tueksi.

Ohjeita kirjatessani tajusin, että tuhannet muutkin nuoret ja heidän vanhempansa voisivat hyötyä näistä vinkeistä ja ohjeista. Lisäksi oivalsin, että ohjeista olisi hyötyä myös kaikille niille nuorille, jotka pyrkivät opiskelemaan joko ammattikorkeakouluihin tai yliopistoihin.

Moni abi nimittäin jatkaa tämän kevään kuluessa vielä vähintään toiselle henkiselle maratonille janotessaan opiskelupaikkaa korkeammissa opinahjoissa. Aivot ovat tässä luku-urakoinnissa todella kovilla. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä, jos ei muista mitä lukee. Jos väsyttää, pää on takkuinen ja verensokeri heittelee missä sattuu. Jos istuu liikaa ja liikkuu liian vähän. Ja ennen kaikkea jos ei pidä taukoja, nuku ja rentoudu. Kaikkein suurin harhaluulo on nimittäin se, että vain kirjastossa aamusta iltaan lukeneet pärjäävät ylioppilas- ja pääsykokeissa.

Moni teini-ikäinen ajattelee, että koska lukeminen on raskasta ja kuuden viikon putki on pitkä, on oikeus ja kohtuus syödä kilokaupalla herkkuja: irtokarkkeja, rähmämunkkeja, hampurilaisia ja pizzoja. Istua kirjastossa cokiksen ja energiajuomien kanssa ja hakea väsymyspiikin iskiessä taas lisää sokeria oloa kohentamaan.

Jotta henkisestä maratonista selviää helpommalla, vähemmän ahdistuneena ja uupuneena, on todella tärkeää kiinnittää aivan ensimmäiseksi huomiota siihen mitä suuhunsa laittaa. Aivot eivät toimi moitteettomasti sokerilla ja roskaruualla. Jos maha kipristelee jännityksestä, stressistä ja liiallisesta sokerista, eivät aivotkaan toimi kunnolla, sillä aivoilla ja suolistolla on suora yhteys.

Koska aivot tarvitsevat normaalitilanteessakin paljon energiaa, ja käyttävät 25 prosenttia kaikesta nauttimastamme ruuasta, henkiselle maratonille treenatessa aivot kaipaavat entistäkin enemmän hyvälaatuista ravintoa. Siksi ruokavalioon on syytä satsata tulevien viikkojen aikana.

Tässä joitakin täsmäravintovinkkejä tulevaan koitokseen:

Ryhdy kuuden viikon karkki-, pulla- ja sokerilakkoon. Sokeri saa verensokerin heittelemään, väsyttää ja tekee aivoille hallaa.
Syö joka päivä hyvälaatuista kasvirasvaa: avokadoa, kylmäpuristettua oliiviöljyä tai kookosöljyä. Puolikas avokado päivittäin smoothiessa, leivän päällä tai tahnana tekee aivolle ja sydämelle hyvää.
Nauti rasvaista kalaa tai kalaöljykapseleita.
Vältä perunaa päivällä, jos haluat pysyä lounaan jälkeen vireänä ja hereillä. (Peruna nostaa verensokerin pilviin ja kun se kohta romahtaa, väsymys iskee kuin lekalla lyöden.)
Juo vähintään 1,5-2 litraa vettä päivässä. Aivot tarvitsevat vettä toimiakseen kunnolla.
Unohda valkoinen vehnä ja pasta. Valkoinen vehnä voi aiheuttaa aivosumua, joka estää oppia menemästä perille.
Nauti kourallinen luomumanteleita tai pähkinöitä joka päivä. Aivot rakastavat pähkinöiden rasvaa.
Juo vihreää teetä tai kohtuullisesti luomukahvia.
Unohda kokonaan energiajuomat, sillä niissä ei ole mitään aivojen hyvinvointia eikä muistia edistävää.
Heitä hyvästit myös limsoille. Niissä on pelkkää sokeria ja lisäaineita.
Syö paljon vihreää, pinaattia, nokkosta, kaaleja
Kananmuna on loistoruokaa aivoille, syö monta kertaa viikossa.
Nauti joka päivä vähintään 2 dl mustikoita. Mustikoiden antosyaani vilkastuttaa aivojen verenkiertoa ja virkistää muistia.
Herkuksi aivoille tummaa suklaata tai raakasuklaata. Kaakao nimittäin tekee hyvää aivoille ja kohentaa myös mielialaa (suklaan kaakaopitoisuuden on oltava kuitenkin vähintään 70%)

Käydä valmentautumisen aikana kuuriluontoisesti seuraavia aivobuustereita:

Ruusujuuri (helpottaa stressioireita ja ahdistusta, kohottaa mielialaa)
Nokkonen (täydellinen terveyden vaalija, joka tekee hyvää verenkierrolle, sydämelle, luustolle yms. Lisää energiaa ja virkistää!)
Fosfolipidit (tuoteniminä mm. Neuroway, Neuroglandin, edistävät oppimista ja keskittymiskykyä, virkistävät muistia ja helpottavat stressioireita)
B12-vitamiini (stressi verottaa tätä vitamiinia, joka on elintärkeää muistin toiminnan kannalta)

Tärkeitä yleisohjeita:

Kun ryhdyt lukemaan, laita kännykkä tai älypuhelin lentotilaan ja lue enintään 1,5 tuntia yhteen putkeen. Se on maksimiaika, jonka pystyt lukemaan keskittyneesti. Sen jälkeen pidä vähintään 10 minuutin tauko. Nouse tuolista, venyttele, tarkista halutessasi kännykän viestit, juo vettä, syö vaikka pähkinöitä tai piipahda happihyppelyllä ulkona.
Pahinta mitä voit tehdä on pitää älypuhelinta päällä, surffailla ja chattailla kavereiden kanssa samalla kun koetat lukea. Aivotutkijoiden mukaan jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää 20 minuuttia palata työn alla olevaan asiaan, joten älypuhelimen räplääminen tai vain sen seuraaminen on todellista lukemisen sabotointia.
Liiku joka päivä vähintään 30 minuuttia, niin että syke nousee. Näin aivojen verenkierto vilkastuu, muisti pelaa kirkkaammin ja mieliala kohenee.
Vaali unta ja nuku vähintään 7-8 tuntia yössä luku-urakan aikana. Kunnon yöuni on edellytys päivällä luetun tiedon tallentumiselle pitkäkestoiseen muistiin.
Muista nauraa joka päivä ja pitää hauskaa, tapaa kavereita silmitysten ja irrottaudu lukuputkesta. 8 tuntia keskittynyttä lukemista päivässä riittää!
Pidä vähintään yksi vapaa päivä viikossa luku-urakan aikana, jolloin pääset irti lukemisesta ja paineista. Nauti, liiku, tee ihan jotain muuta ja puhu jostain muusta kuin tulevista kokeista.

Tulevien viikkojen aikana myös vanhemmuus punnitaan, samoin kyky sitoutua yhdessä nuoren kanssa henkisen maratonin kunnialla suorittamiseen. Meille aikuisillekaan ei ole pahasta ryhtyä kuuden viikon ajaksi täsmähoitamaan aivojamme. Näin mekin jaksamme paremmin. Kotona ovet paukkuvat vähemmän eikä pinna ole niin kireällä.

* * * *

Lisätietoja ja hyvää luettavaa:

Kivinen-Keränen-Ruuti: Parasta aivoillesi – ohjeita aivojen hyvinvointiin

www.autuuttaaivoille.fi

Tarinoita kirkkaasta luolasta: Rakkaussuhteen päättyessä voi kärsimyksestä löytyä tarkoitus

Tarinoita kirkkaasta luolasta on kuusiosainen artikkelisarja, jossa käsittelen rakkaussuhteen päättymiseen liittyvää tunnekäsittelyä logoterapeuttisesta viitekehyksestä. Logoterapiasta löysin filosofian omalle elämänkatsomukselleni. Kirkkaalla luolalla kuvaan tilaa, jossa ihminen elää elämäänsä silloin, kun ei ole parisuhteessa, vaan pystyy reflektoimaan omaa itseään sopeuttamatta käytöstään toiseen ihmiseen. Samalla omat toiveet ja halut löytävät selkeämmät ääriviivat ja mahdollisuus oppia kokemaan rakkautta kasvaa.

Logoterapia korostaa ihmisen omaa vastuuta kehityksestään ja hyvinvoinnistaan, siinä mielessä se on sukua Fisherin eroseminaarin kehittäneen Bruce Fisherin ajatuksille siitä, että ihmisen tärkein rakkaussuhde on suhde omaan itseensä. Wieniläinen neurologi ja psykiatri Viktor E. Frankl (1905–1997) kehitti logoterapian.

Frankl pelastui useilta keskitysleireiltä, eikä tiennyt niiden aikana kuinka hänen rakkaimmilleen oli käynyt. Hän esitti että ihmisen perimmäinen tarve on kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Logoterapia on tarkoituskeskeistä psykologiaa ja filosofiaa. Valon psykologiaksikin nimetty logoterapia perustuu vapauteen, vastuullisuuteen ja toivoon. Se antaa vahvistavia näkökulmia elämään ja ihmissuhteisiin.

Rakkaus määritellään logoterapiassa ihmisen korkeimmaksi ja perimmäiseksi päämääräksi.

Rakkaussuhteessa ihminen kykenee tiedostamaan oman ja toisten ihmisten ainutlaatuisuuden ja korvaamattomuuden. Ihminen ei kuitenkaan näe rakastettuaan vain sellaisena kuin hän on, vaan myös sellaisena, mikä hänestä voisi tulla, eli rakastettunsa koko potentiaalin.

Ihmissuhteen päättyminen aiheuttaa aina kipua. Vastustamme muutosta. Vaikka vallitseva tilanne olisi ollut pitkään vaikea ja haastava, on tuntematon tulevaisuus usein pelottavampi vaihtoehto kuin irrottautuminen tuhoisasti suhteesta. Kun tullaan pisteeseen, jossa ei nähdä enää paluuta entiseen tai mahdollisuutta yhteisestä tulevaisuudesta, voi ainoa mahdollisuus olla päätös erota. Niinkin voi käydä, että toinen tekee päätöksen suhteen lopettamisesta, vaikka sinä et näkisi siihen mitään syytä. Tällainen tilanne aiheuttaa voimakkaita tunteita, vihaa, surua ja häpeää.

Logoterapiassa käytämme herätelausetta: “Elämä kysyy, mitä vastaat?” Se muistuttaa meitä siitä, että joudumme useita kertoja elämässämme tilanteiden eteen, jossa elämä asettaa meille kysymyksen. Meidän vastuumme itsellemme on kuunnella kysymys ja vastata.

Rakkaussuhteen päättyessä kysymyksiä lentelee sakeana ilmassa. On tärkeää, että uskallat kuunnella niitä. Ero ei ole vain yhden aikakauden loppu, se on uuden ajan mahdollisuus. Se on ainutlaatuinen tilaisuus luoda itsesi uudelleen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksessäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta kärsimyksen yläpuolelle.

Logoterapia kutsuu kehittämään henkilökohtaisen elämänfilosofian etsimällä viisautta ja ymmärrystä. Se rohkaisee ihmistä vahvistumaan itsessään, lisäämään valoa sinne missä on pimeää. Näin se toimii lohdullisena sanomana myös rakkaussuhteen päättyessä. Emme valitse asioita, joita joudumme elämässämme kohtaamaan, mutta voimme vaikuttaa siihen kuinka suhtaudumme niihin.

Voimakuva: Hidastaminen on…

Lisää rauhoittavia kuvia löydät Hidasta elämää –voimakorteista.

Aikuinen rakkaus on avain kumppanuuteen, ystävyyteen ja vuosisadan rakkaustarinaan

Tiedät varmasti, että rakkaus ei ole pelkkä tunne. Samalla olet ehkä miettinyt, mitä se sitten on. Se jokin, jota kaipaamme joskus niin paljon, että se repii palasiksi pienen sydämemme. Se sama jota haluamme myös palavasti antaa itsestämme. Jotain joka voi saada meidät tuntemaan äärimmäistä onnellisuutta tai jopa tuntemaan yhteyttä koko maailmankaikkeuden kanssa.

Hetki sitten törmäsin David Richo:n kirjoittamaan teokseen Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Viisas elämä, 2019) ja sen maalaisjärkevä ja samalla syvä sanoma tuntui joltain, jonka halusin jakaa kanssasi.

“Niin kauan kuin haluat jotain ulkopuolista, olet tyytymätön, sillä sinussa on osa, jota et ole vielä täysin tunnustanut omaksesi” A.H.Almaas

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on, että opimme kääntämään rakkaudessa huomiomme sisäänpäin sen sijaan, että etsisimme vastauksia ulkopuolelta. Tämä on hyvin tuttu teema ja sitä toistaa lähes jokainen ihmissuhteita, läsnäoloa, rakkautta tai onnellisuutta käsittelevä opus. Saman asian puolesta puhun itsekin, olemme itse vastuussa omien tarpeidemme täyttämisestä, rakkaudestakin.

Silti jo ensimmäisiltä sivuilta käy selväksi, että Richo ymmärtää ihmisyyteen kuuluvan myös vuorovaikutteisuuden. Sen vuoksi muun muassa ympärillämme olevilla ihmisillä on tärkeä rooli tarpeidemme ja toiveidemme täyttämisesessä. Tämä kirjan osuus puhuttelee minussa helposti sitä osaa, joka löytää itsensä toisinaan kokemassa suuttumusta, kaipausta ja surua, koska toinen ihminen ei anna sitä mitä tarvitsen. Se jopa lohduttaa kaikkien niiden sanojen keskellä, jotka kehottavat kantamaan itse vastuun omasta onnestaan.

“Vaikeuksissa ei ole kyse kahden aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta vaan siitä, että se ei koskaan pääse edes alkamaan” D. Richo

Se, mitä vaille jäimme lapsuudessa ja myöhemmin, nousee vahvasti esille niissä ihmissuhteissa, joissa toinen ihminen tulee tarpeeksi lähelle. Läheinen ihminen on se, jolle haluamme antaa itsestämme parasta mutta myös se joka auttaa meitä löytämään menneisyytemme. Sen menneisyyden jonka löytämiseen tarvitsemme Richon mukaan toista ihmistä.

“Katso mitä minulle tapahtui, kun olin lapsi. Pane se loppumaan, tee lapsuudestani parempi” D. Richo

Parhaimmillaan läheinen ihminen antaa mahdollisuuden nähdä, mistä kohdin olen rikki. Jos olemme erittäin onnekkaita, hän pystyy antamaan myös tarpeellisen määrän rakkautta, jotta löydämme rohkeutta menneisyyden kohtaamiseen. Tämän tuen määräksi Richo määritteli 25%. Loput 75% menevät omavastuun piikkiin.

Keneltäkään ei tule silti odottaa 25%. Mutta sille kannattaa jättää tilaa.

Kaipaamamme rakkaus

Kaipaamamme rakkaus on kirjassa jaettu viiteen eri osaan jotka ovat nimeltään huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus. Niin lapsi kuin aikuinen tarvitsee toisen ihmisen katkeamatonta huomiota, kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta, arvostuksen niin hyviä kuin haastavia ominaisuuksiamme kohtaan, läheisyyttä ja hellyyttä sekä osoituksen siitä, että olemme vapaita liikkumaan ja ilmentymään.

Richo sanoo, että ihannekumppanin löytäminen ei ole rakastamaan oppimisen merkittävin päämäärä, vaan tärkeämpää on muuttua kokonaisvaltaisesti rakastavammaksi ihmiseksi. Allekirjoitan päämäärän ja samanaikaisesti uskon, että tämä aikuinen rakkaus on myös avain johonkin sellaiseen joka on yhtäaikaa kumppanuutta, ystävyyttä ja vuosisadan rakkaustarina.

Tämä kirjoitus on aloitus viisiosaiselle blogisarjarjalle, jossa pohdin sitä mitä aikuisen rakkauden ainesosat käytännössä tarkoittavat. Toiseksi aiheeksi nostan ne käytännön toimenpiteet ja asiat jotka kasvattavat kykyämme antaa ja vastaanottaa rakkautta niin maailmalta, itseltä kuin toiselta ihmiseltä.

Tämän kirjoituksen anti lyhyesti:

Rakkaus on huomion antamista, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta. Miten osoitat ja annat näitä rakkauden toiselle? Entä itsellesi?
Vaikeudet eivät ole aina sinun ja hänen välisiä asioita. Oletko antanut itsellesi ja toiselle mahdollisuuden tutkia omia haavoja ilman, että olet reagoinut ja estänyt turvallisen tutkimisen? Voisitko kysyä nyt neutraalisti mistä siinä silloin oikein olikaan kyse?
Kysy itseltäsi vaaditko toiselta liikaa? Pidätkö huolen omavastuustasi ja jätätkö toiselle tilaa antaa, silti sitä vaatimatta?

Lue täötä seuraavat osat: 1, 2, 3, 4 ja 5.

Täydellisen kehonkuvan metsästys

En tiedä mitä mieltä olet markkinoinnista ja mainonnasta, mutta minusta se on ihmeellinen maailma. Vaikka nykyisin vältyn suurimmalta tulvalta skippaamalla television, lehdet, radiot, niin en voi välttyä vastaantulevilta mielikuvilta ympäristöstäni. Kehonkuva on kiehtova ilmiö, kaikkine puolineen. Otin yhden hetken elämästäni tälle ajatukselle ja kokeilin mihin se viekään. Yllätyin itsekin mitä löysin maailmasta ja itsestäni.

Mainonta mediassa.

Voi olla, että minulle sattui vastaan juuri ne asiat mitkä minulla piti nähdä. Tai sitten värittynein lasieni lävitse katsoin vain yhtä puolta. Kuka näistä tietää. Mutta yksi asia yhdisti kaikkea näkemääni. Siitä myöhemmin alhaalla.

Mainonta mielikuvilla on voimakkainta silloin, kun lause yhdistetään kuvaan. Ainakin itse muistan kuvat sata kertaa paremmin, kuin pelkät sanat. Vaikka kokonaisuus olisi tarkoitettu täysin eri tavalla, kuin itse sen tulkitsen, on yleensä kokonaisuuksia mietitty, kun mainoksia tehdään. Kehonkuva monella muodostuu täysin ulkoisista lähteistä. Uskaltaisin väittää, että suurin osa meistä menee ulkoisten ärsykkeiden ohjaamana koko elämänsä. Voi olla haastavaa kuulla omaa ääntään, mikäli sille ei koskaan anna mahdollisuutta. Ja vielä todennäköisempänä pidän sitä, että kuvittelemme omaavamme ajatuksemme, vaikka ne ovat syntyneet muualla. Parasta orjuutta lienee se, jolloin emme sitä edes itse tajua? Joku voisi tietenkin sanoa, että olemme yksi tietoisuus, joten lähde on aina samasta. Voi olla, mutta se on aihe erikseen.

Naiset

Katsoin fitnesmaailman kuvia, sekä kuntoiluun liittyvää materiaalia. Lähinnä naisille suunnattuja (koska niitä löytyi huomattavasti helpommin) mainoksia. Liekö kyseessä ostavampi kohderyhmä? Seuraava kuva kuvastaa sitä mitä löysin.

En tiedä sinusta, mutta minun mielestäni kuvan naiset ovat juuri sitä mitä ”vastaan” he ovat. Vai mitä mieltä sinä olet? En sano etteikö he voisi olla hyvinkin terveitä ja elinvoimaisia, mutta mielestäni he ovat laihoja. Vaarana tässä on se, että mielikuvasta voi tulla jollekin todellisuutta, jota kohti pyritään menemään. Ja tämä polku voi olla ohut ja lipeävä. Laihuuden tavoittelu, kun tuppaa menemään överiksi, jos hyväksyntää haetaan ulkopuolelta.

Jos ajattelee pelkästään terveyden näkövinkkelistä, niin mikäli rasvaprosentti tippuu liian alas, niin se voi aiheuttaa hormonaalisia ongelmia ja haasteita. Sekä miehillä, että naisilla. Mielikuva miltä kehon halutaan markkinoinnissa näyttävän on lähes rasvaton. Terveys ja kehonkuva eivät siis aina välttämättä kohtaa. Usein urheilumaailmassa naiset, jotka ovat lähes rasvattomia alkavat kokea mm. kuukautisten lopppumista. Ehkäpä selkein tila kuvaamaan sitä, kun hormonaaliset toiminnot eivät pääse kulkemaan niille kuuluvalla tavalla.

Mielikuvat luovat käsityksen ihannevartalosta, jonka monet ottavat tavoitteekseen, koskaan sitä saavuttamatta = ikuinen tyytymättömyys itseensä?

Miehet

No entä miehet sitten? Kuihdutettu keho, jossa lihakset paistavat ja pullistelevat kehosta ulos. Jälleen kerran, en väitä etteikö nämä kehot voisi olla vahvoja, mutta väitän myös, että vahvimmat mieskehot eivät näytä siltä, mitä kuvissa annetaan ymmärtää. Kurkkaappa voimamiehiä, näkyykö heille sixpack täydellisesti muodostuneena. Ja tämä näkökulma on pelkästään voimavinkkelistä. Ei, sinulla ei tarvitse jaksaa nostaa taloa ollaksesi mies.

Esimerkiksi miehillä yleisesti ottaen ihastellaan ”pyykkivartalovatsaa”, eli vatsalihaksia, jotka näkyvät hyvin selkeästi. Lihasten pääasiallinen tarkoitus on pitää ja tukea kehon asentoa, suojella sisäelimiä ja antaa mahdollisuus liikkua ja toteuttaa elämää. Tämä saattaa tulla joillekin yllätyksenä, mutta vatsalihasten pääasiallinen tarkoitus ei ole vain näyttää hyvältä. Jos tarkastelemme esimerkiksi lapsia, heillä vatsa on levossa pehmeä, liikkuva, hengittävä, toisin sanoen elävä. Lihakset alkavat muotoutua, mutta pehmeys säilyy ja hengitys pysyy syvänä ja rauhoittavana. Mitä vanhemmaksi tulemme, alamme pidättämään, kiristämään ja vetämään ”napaa sisäänpäin”. Kaikki nämä luovat illuusiota lihaksikkaasta kehosta, mutta mitä hyötyä sillä on, jos se ne eivät toteuta päällimmäistä tehtäväänsä?

Tarkoitus ei ole väheksyä lihaksia ja niiden näkyvyyttä, vaan antaa ajatusta siihen, mikä on oleellista. Sisäelimiemme kunto vai ulkoinen kuori? Vapaan virtauksen mahdollistaminen vai elimistön kiristäminen ja tukkeuttaminen?

Miehinen kuva usein rinnastetaan täysin samaan kuin naisillakin, ulkoiseen kehonkuvaan, joka on kuori jollekin jolla ei näyttäisi olevan mitään väliä, mitä siellä kannetaan sisällä. Kutsuni sinulle on ylistää kehon ihmeellisyyttä ja muistaa sen olevan välineemme sisäisen maailmamme toteuttamiseen. Opetella kuuntelemaan sitä mitä se oikeasti tarvitsee, kuinka sitä ravita ja kuinka sitä liikuttaa, jotta se meitä palvelee vielä seuraavat sata vuotta. Tasapainottaa kehoa kokonaisuudessaan. Harjoittaa sitä muutenkin kuin näkyvien lihasryhmien toimesta. Sinä olet kehosi, se usein heijastaa mieleesi ja myös toisinpäin. Kehomme on tietoisuudemme kulkuneuvo, jolla ajelemme mutkattomasti eteenpäin. Panosta toimivuuteen, näyttävyyden sijaan.

Ollaksesi kaunis, sinun, minun ja meidän ei tarvitse olla täydellisiä. Varsinkaan sen mittarin mukaan, jonka ulkoinen meille täydeliseksi määrittää. Ollaksesi kaunis sinun on vain hyväksyttävä itsesi täydellisenä juuri sellaisena kuin olet, keskeneräisenä täydellisyytenä. Asetan uuden määritelmän seksikkyydelle; Se on avointa, se on rehellistä, täysin sydämestä kumpuavaa ilmaisua, sekä fyysistä, sanallista, kuin sanatontakin. Itsensä hyväksyen, toisia arvostaen, kaikki huomioon ottaen. Kasvaen yhdessä, erillisyyden sijaan. Riippumatta siitä miltä kehosi näyttää, pieni, pyöreä, lihaksikas, kurvikas, kaikki tasa-arvoisia. Meidän täydellisyys ei ole, eikä koskaan ole ollutkaan meidän ulottumattomissa, se on meidän takataskussa, odottaen ulospääsyään joka ikinen hetki. Otetaan se käyttöön vaikka pikkasen jännittääkin. Tiiäkkö, nä oot ihme, suuri täydellisyys juuri tuollaisena. Nautitaan matkasta!

ps. Yksi kehonkuvaan vaikuttavista tekijöistä on varmasti musiikkivideot. Kurkkaa seuraava, joka on hyvän ystäväni Tuomaksen käsialaa, jossa pääsin vierailemaan myös videolla.

Terveys ja tunteet: Vapaudu turhista peloista

Pelko on tuhansien vuosien ajan ollut ihmislajille tärkeä tunne selviytymisen kannalta. Ja sitä se on toki edelleenkin. Mitä me ihmiset sitten nykyään tyypillisesti pelkäämme? Monet pelkäävät toimeentulonsa puolesta; miten selvitä, jos yt-neuvotteluissa ilmoitetaanoman työn päättymisestä. Pelkäämme joskus myös läheistemme puolesta, jos heillä on elämässään vaikeuksia, sairautta tms. Voimme pelätä yksinäisyyttä. Usein pelkäämme myös sairauksia. Saatamme pelätä myös vanhenemista ja sen mukanaan tuomia seurauksia omaan hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Pelot voivat olla yleistyneitä tai hyvin tarkkarajaisia. Esimerkki yleistyneestä pelosta on vaikkapa esillä olemisen pelko. Voi olla, että pelko on saanut alkunsa pienestä tilanteesta, jossa on joutunut hämilleen muiden ihmisten edessä. Ajan myötä tämä pelko kuitenkin yleistyy kaikkiin paikkoihin tai tilanteisiin, joissa joutuu olemaan tavalla tai toisella esillä. Tarkkarajainen pelko voi olla esimerkiksi lentopelko. Vaikka lentopelkoinen ihminen järjellä tietää, että lentäminen on tilastojen mukaan jopa kaikkein turvallisin tapa liikkua paikasta toiseen, silti lentäminen pelottaa ja tämä pelko rajoittaa omaa elämää.

Miksi omiin pelkoihin tutustuminen on tärkeää? Oli pelko mitä tahansa, se lisää aina kehomielen stressiä. Kun pelon tunne aktivoituu, käynnistyy kehossamme sekunnin murto-osissa prosessi, joka vie viestin pelkoenergiasta koko kehoon. Vuonna 2012 kemian Nobel-palkinnon saivat yhdysvaltalaiset Robert Lefkowitz ja Brian Kobilka. He tutkivat solujen pinnalla olevia reseptoreita ja löysivät ns. G-proteiinireseptorit, joiden avulla kehon solut kykenevät reagoimaan nopeasti ympäristöstä tuleviin signaaleihin, kuten adrenaliinin määrän nousuun. Kun kohtaamme pelottavan tilanteen – tai vaikkapa mielikuvan tai ajatuksen, josta seuraa pelon tunne – kykenemme reagoimaan nopeasti tähän tilanteeseen. Voimakkaimmillaan tilanne on näkyvä pakene-taistele-jähmety -reaktio, pienempänä reaktiona se on kehon lähes huomaamaton jähmettyminen, vartalon syvien koukistajalihasten aktivoituminen ja hengityksen jännittyminen tai salpautuminen.

Se mikä on siis yhteistä kaikille peloille, on kehomielen siirtyminen sympaattisen hermoston aktiivisuuteen. Tässä stressitilassa tyypillisiä oireita ovat mm. verenpaineen nousu, viluisuus, ruuansulatuselimistön toiminnan lamaantuminen, unihäiriöt ja ajatuskehät. Ruokahalun suhteen kaikissa stressitiloissa voi olla joko täydellinen ruokahaluttomuus tai sitten voimakas hiilihydraatin himo, ihmisestä ja tilanteesta riippuen.

Terveyden kannalta itseäni kiinnostaa erityisesti sairauden ja sairastumisen pelko. META-Health™ on omalla kohdallani auttanut ymmärtämään paremmin sitä, miten ja miksi sairaudet syntyvät, ja miten sairausprosessi etenee missäkin kehonosassa ja elinkudoksessa. Kun nyt ymmärrän kehomieleni älykästä toimintaa paremmin, minun ei enää tarvitse pelätä tämänhetkisiä tai mahdollisia tulevia oireitani.

Minulla oli lapsesta asti migreenityyppisiä päänsärkyjä. Ollessani hankalassa stressikierteessä 7-8 vuotta sitten, päänsärkypäiviä oli yhdestä kolmeen joka viikko. Kun opin rentoutumaan ja aloin META-Healthin avulla ymmärtämään päänsärkyjäni paremmin, minulla on lieviä päänsärkyoireita enää todella harvoin, muutamana päivänä vuodessa. Nykyään, jos huomaan päänsäryn alkavan, minulla on rauhallinen ja luottavainen mieli, koska tiedän olevani jo paranemassa! Tiedän kehomieleni tarvitsevan stressaavan vaiheen jälkeen lepoa ja rauhoittumista, ja siihen pyrin aina mahdollisuuksieni mukaan. Tiedostan myös, mikä toimi sillä kertaa stressin laukaisijana, ja pyrin avaamaan ja ”puhdistamaan” omia tunne- ja uskomusjumejani, jotka olivat vaikuttamassa päänsärkyyn johtavan stressin syntymiseen.

Voimakkaat tunnekokemukset ja niistä seuraava stressi ovat osa sairausprosessia. Jos prosessiin liittyvän stressin lisäksi meillä on epäluottamusta oman kehomielemme toimintaan, tämä lisää entisestään pelkoa ja sitä kautta stressiä. Ja mitä enemmän meillä on stressiä, sitä enemmän se syö elinvoimaamme ja vaikuttaa pitkällä aikavälillä koko hyvinvointiimme.

Tutki omia pelkojasi. Mitä asioita pelkäät? Mitkä pelot ovat aiheellisia, mitkä ainoastaan rajoittavat elämääsi. Mitä sinun kehossasi tapahtuu, kun pelon tunne aktivoituu. Nykyään on olemassa hyviä uusia menetelmiä vapautua turhista peloista ja muista omaa elämää rajoittavista tunteista. EFT-menetelmää voi hyödyntää sekä terapeuttisesti että opetella käyttämään itsehoidollisesti (Emotional Freedom Techniques; Tapping).

Vastuullinen vaan ei syyllinen

Hyppään suoraa asiaan, siihen, mitä ajattelen omasta roolistani elämässäni ja yleensä ihmisen vastuusta elämässään. Ajattelen olevani vastuussa itsestäni ja omasta elämästäni. Tuo saattaa kuulostaa rankalta. Mitä sitten vastuulla tarkoitan, mikä on vastuullisuuden merkitys tai onko vastuullisuus edes mahdollista?

Uskon, että jokaisen kannattaa uhrata muutama ajatus vastuullisuudelle ja sille, mitä se omassa elämässä voisi tarkoittaa. Voit aloittaa vaikka lukemalla tämä kolumnin ja olemalla siitä jotain mieltä.

Elämä
Kun kerran elämästä puhutaan, siihen on syytä asentaa “kahvat”, sopimalla, mitä elämällä tässä yhteydessä tarkoitetaan. Olen yksinkertaistanut itselleni elämän seuraavaan lauseeseen. “Elämäni on kokemus itsestäni ja kaikesta ympärilläni olevasta.” Ne asiat, joista minulla ei ole esimerkiksi tietoa, ovat “oman elämäni ulkopuolella”. Suunnaton määrä asioita voi olla olemassa, mutta ne eivät välttämättä liity minun elämääni. Elämäni on kokemus.

Kaksi voimaa
Vastuullisuuden merkitys liittyy siihen yksinkertaisuuteen, että elämää ohjaa perimmiltään vain kaksi voimaa. Pienellä ajatusharjoituksella huomaat, että ne asiat, joista sinä elämästä nautit ovat todennäköisesti rakkauden lapsia tai lastenlapsia. Vastaavasti asiat, joita et toivoisi kokevasi ovat todennäköisesti pelon jälkikasvua. Rakkaus antaa energiaa, esimerkiksi tuottaa iloa, merkitystä, yhteenkuuluvuutta ja vapautta. Pelko vastaavasti kuluttaa energiaa, kahlitse, uhkaa, tekee voimattomaksi, laittaa puolustautumaan ja sulkee silmät mahdollisuuksilta.

Minä haluan kokea rakkaudesta syntyvää elämää, iloa, vapautta, yhteenkuuluvuutta, tasapuolisuutta, myötätuntoa jne. Olen varma, että myös sinä haluat kokea saman suuntaisia asioita. Miten sitten voisin kokea haluamaani mahdollisimman usein ja isosti? Tässä kuvaan tulee toinen elämän yksinkertainen periaate – “sitä niität, mitä kylvät”. Jokainen kokemus syntyy merkityksestä, jonka asialle annan. Nilkan nyrjähtäminen voi olla kiusallinen haitta tai mahdollisuus hiljentää ja miettiä itselle tärkeitä asioita. Minä päätän, millaisen kokemuksen itselleni annan.

Vastuuni
Olen vastuussa omasta elämästäni päättämällä, millaisen merkityksen elämäni tapahtumille annan. Ei ole mitään asiaa, joka olisi oman valinnanvapauteni ulkopuolella, vaikka en aina haluaisi vapauttani tunnustaa. Voin antaa jollekkin tapahtumalle aivan erilaisen merkityksen kuin toinen henkilö. Kun eteeni kiilataan kassajonossa, voin vaatia hänen ottamaansa paikkaa tai ystävällisesti kertoa, että bussini lähtee 5 minuutin kuluttua ja seuraava vasta puolen tunnin päästä. Tai sitten annan hänen kiirehtiä, tietäen, että oma aikani ei ole minuutista kiinni. Mikään valinta ei ole väärin eikä oikein. Tärkeintä on, että olen sydämessäni rehellinen ja annan asioille sellaisia merkityksiä, jotka tuottavat haluamaani kokemusta.

Kun haluan kokea rakkauteen perustuvia asioita, annan asioille sellaisia merkityksiä, jotka tuottavat voimaa antavia kokemuksia. Samalla mystisesti kylvän ympärilleni rakkautta. Tarina kertoo opiskelijasta, joka poimi kotimatkalla toiselta opiskelijalta pudonneen kirjan ja vei sen hänelle. He tutustuivat ja ajan kuluttua kirjan pudottanut opiskelija kertoi seuraavaa. “Elämä oli yhtä tuskaa, kukaan ei välittänyt. Olin tyhjentänyt koulukaappini, minulla oli köysi repussa ja olin menossa lopettamaan elämäni. Silloin sinä autoit minua, toit minulta pudonneen kirjan ja puhuit kanssani. Se pieneltä näyttävä teko oli suuri asia. Sen seurauksena minä elän edelleen.”

Kylvän aina jotain
Jokainen teko, jonka teen levittää ympärilleen pelkoa tai rakkautta. Kyse ei ole ensisijaisesti siitä mitä teen, vaan siitä, miksi teen. Jos esimerkiksi annan kassajonokiilaajan tulla eteeni ja olen itse vihainen, levitän pelkoa. Jos annan hänen tulla eteeni sillä ilolla, että en koe itse kiirettä, levitän rakkautta. Kun haluan olla itse tietoinen siitä, kumpaa levitän, kuuntelen omia tunteitani. Ne kertovat rehellisesti sen, mitä kylvän omaan elämääni.

Osa elämääni tulevista asioista on suoranaisesti oman toimintani seurauksia, osa tapahtuu minusta riippumatta. En tule koskaan tietämään yksiselitteisesti omaa merkitystäni kaikkeen elämässäni tapahtuvaan. Kun asia on tapahtunut, on turha miettiä omaa osuutta tai tuntea syyllisyyttä, koska sillä ei ole enää merkitystä. Voin vaikuttaa tähän hetkeen ja teen sen jälleen valitsemalla merkityksen, jonka asialle annan. Voiko sitten esimerkiksi sairastumiselle tai onnettomuudelle antaa merkityksen, joka tuottaa voimaa antavia tunteita? Tiedän, että se ei aina ole helppoa ja yhtälailla tiedän, että se on mahdollista.

Talon kurkihirsi on se osa, jonka varassa talon harja pysyy ylhäällä. Minun elämässäni se oli sairastamani syöpä. En toki halua sitä toiste, mutta en myöskään kokemusta toiseksi vaihtaisi. En tiedä, mikä oli oma osuuteni sen syntyyn, mutta sillä ei ole myöskään merkitystä. Tärkeintä on se, että koen taudin olleen yksi oman elämäni suurimmista lahjoista. Se vei paljon, mutta toi vielä enemmän tilalle. Minä viisastuin asiassa vasta jälkikäteen. Sinä voit viisastua vastaavissa asioissa jo ennalta. Elä jo tänään todeksi se elämä, jota huomisen haluat itsellesi tarjoilevan. Silloin olet vastuussa omasta elämästäsi.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.