Itse keksityt velvollisuudet – mitä sinä odotat itseltäsi?

Kirjoittaja Liina Länsiluoto on valtiotieteilijä, viestinnän ja palvelukehittämisen ammattilainen sekä kahden pienen pojan äiti. Teksteissään Liina pohtii kasvun ihmettä ja sitä, miten säilyttää mielentyyneys vanhemmuuden melskeissä.

”Suomalainen kunnollisuus on sitä, että täyttää itse keksimänsä velvollisuudet, vaikka henki menisi.” Lause huvitti minua Jukka Viikilän kirjassa Suomalainen vuosi.

Kuten hyvässä huumorissa, tässä lauseessa piilee taustalla totuus ja tuska. Kunnollinen suomalainen täyttää velvollisuutensa. Itse keksityt velvollisuudet ovat myös minulle hyvin tuttuja. ”Kympin tyttönä” olen käyttänyt 15 vuotta oppiakseni pois tehtävien suorittamisesta kouluajan jälkeen.

Kun asiaa alkaa pohtia, itse keksittyjä velvollisuuksia löytyy arjesta monia. Kaksi esimerkkiä, joista olen itse opetellut pois kotonani:
1. Pyykkejä ei tarvitse heti korjata pois. Pyykkikasojen vieressä voi vaikka joogata. Rennompi minä on läheisilleni huomattavasti tärkeämpää, kuin kaappiin viikatut pyykit.
2. Legot voivat lojua olohuoneessa vaikka koko ajan. Vaikka kaaokseen tottuminen kestää ja sisätossut voivat olla tarpeen haavereiden välttämiseksi, voi iltaisin olla fiksumpaa levätä kuin järjestellä leluja.

Pienten arkisten asioiden lisäksi olen löytänyt keksittyjä velvollisuuksia myös laajemmin elämästä. Pohtimiani kysymyksiä ovat esimerkiksi:

• Onko lasten harrastusrumba pakollinen vai pärjättäisiinkö vähemmällä? Tämä meille vielä teoriaa, koska lapset ovat niin pieniä. Muutaman vuoden päästä tämä on kuitenkin iso kysymys arjessa.
• Tuleeko juhla hiki päässä väsätyistä herkuista vai vaikka valmisruoilla ja yhdessäolosta? Ennen lapsia isännöimme mieluusti erilaisia illallisia ystäville. Hyvä ruoka ja kokkaaminen veivät ajatuksia pois työstressistä tehokkaasti. Nyt lasten kanssa kestitseminen ei entiseen malliin onnistu – paitsi, kun alennamme odotuksia. Hyviin kemuihin kuulua nykyään pari itkukohtausta ja kämppä mullinmallin sekä astetta simppelimmät tarjoilut. Kiva nähdä kumminkin!
• Jos kotona on kiivain pikkulapsiaika meneillään, voisiko luottamustoimista karsia? Vaikka pidänkin niistä ja olen varmaan hyödyksikin, voisiko niiden pariin palata, kun lapset ovat hieman isompia? Tätä olen yrittänyt toteuttaa kovasta FOMAsta (fear of missing out) huolimatta.

Samaa karsintaa voi tehdä myös töissä. Kaikki pakot eivät välttämättä ole pakkoja, vaan työtehtävissä voi olla myös sisäisen piiskurin laatulisää. Jos työ ei anna aikaa tehdä parasta mahdollista laatua, voi riittävän hyvään tyytyä puhtaalla omallatunnolla. Mikään työ ei ole ainakaan oman terveyden menettämisen arvoista. Ennen purnuttia pitää siis viimeistään karsia – vähintään niistä itse keksityistä velvollisuuksista
Isoja kysymyksiä ovat myös elämäntapaan liittyvät velvollisuudet: jos unelmakoti tarkoittaa tappiin vedettyä asuntolainaa tai jatkuvaa kodin kunnostusta, voi se tuoda mukanaan liikaa stressiä ja valitun asuintavan luomia pakkoja. Vähemmälläkin voisi olla onnellinen. Helpottaisiko muuttaminen pienempään asuntoon rahahuolia ja stressiä? Jos kyllä, ehkä se olisi muuton arvoista?

Pahimmillaan itse keksityillä velvollisuuksilla kuormittaa myös läheisiään. Kuormittaa voi piiskaamalla itseään niin, että on kireänä jatkuvasti. Kuormittaa voi myös sysäämällä velvollisuuksia vaikkapa kumppaninsa niskaan. Molempia malleja olen myös itse kokeillut. Hyviä oppitunteja, kumpaakaan en voi suositella.

Mitkä ovat sinun keksittyjä velvollisuuksiasi? Odotatko niitä itseltäsi, entä muilta?