En voinut olla päättämättä Vapaustrilogiaani ilman, että puhun luovuudesta, joka on itselleni nykyisin elinehto. Luovuuden kautta voimme olla vapaita toteuttamaan itseämme. Kun meillä täällä reaaliaikaisessa elämässä voi olla paljon haasteita ja rajoitteita, mielikuvituksen rajattomassa maailmassa kaikki on mahdollista. Toisaalta luovuus tarvitsee elääkseen ja kukoistaakseen vapautta. Sen voit löytää sinäkin.
Kutsun luovuutta usein aikuisen leikiksi. Lapselle luovuus on helppoa ja itsestään selvää, mutta aikuisilta on monesti unohtunut, miten mielikuvituksella leikkiminen ja asioiden tekeminen ilon kautta voi olla hyvinkin hedelmällistä ja tuottaa uusia ideoita. Sen sijaan aikuinen on alkanut uskoa siihen, että vain ”kovalla työllä” saa tuloksia aikaan, ja kaikki muu hömpötys on vain lapsellista ajanhukkaa (ja sitten ihmettelemme, miksi olemme niin kamalan stressaantuneita!).
Minä väitän, että jokainen on luova jollakin tavalla. Esteeksi ovat vain muodostuneet esimerkiksi erilaiset uskomukset, mikä on sallittua ja missä on itse hyvä, suorittaminen, täydellisyyden tavoittelu ja vertailu toisiin. Luovuus tarvitsee vapauden olla erehtyväinen ja haavoittuvainen. Ollakseen luova, ihminen ei siis välttämättä tarvitse mitään lisää. Päinvastoin, kun saa raivattua rajoittavia ajatuksia ja tunteita pois tieltä, luovuus voi tulla esiin.
Se minkä olet unohtanut
Moni sanoo, ettei tiedä, mitä haluaisi elämässään tehdä. Minä taas väitän: kyllä tietää. Tiesimme sen jo lapsena. Muistatko, mistä sinä pidit silloin, kun olit lapsi – ennen kuin kasvoit isommaksi ja aloit tehdä ”järkipäätöksiä”?
Minä olin lapsena kova ”nyhräämään” eli kirjoittamaan satuja, piirtämään ja askartelemaan. Lukioikään mennessä olin kadottanut luovan minäni ja päädyin kuntoilualalle. Kävin kokeilemassa monenlaista töitä, joihin en koskaan kunnolla sopeutunut. Viimein siistissä sisätyössä istuessani ja täytellessäni Excel-taulukoita selkäni alkoi protestoida vastaan. Selkä kipuili lopulta niin pahasti, että se kirjaimellisesti esti minua jatkamasta noita töitä.
Elämä laittoi minut niin sanottujen epäonnistumisten kautta miettimään, mitä ihan todella haluan tehdä. Tajusin, että olin voinut huonosti sekä fyysisesti että psyykkisesti, koska en ollut päässyt toteuttamaan itseäni luovasti – koska kukaan ei ollut sanonut, että luovuudesta voisi jopa saada elannon. Vasta kun kesämökkireissulla taukopaikan kirjakaupassa käteeni osui Julia Cameronin kirja Tie luovuuteen, uskomukseni menivät uusiksi. Sen jälkeen elämäni on ollut innostavaa seikkailua vapaana kirjoittajana. Olen päivä päivältä muutenkin palaamassa vahvemmin takaisin lapsuuden lempipuuhiini, kuten visuaalisen puolen ilmaisuun.
Luovuus suosii rohkeita
Luovuus on seikkailua ja muutoksen energiaa. Se on vastakohta ajattelulle: ”Näin meillä on aina ennenkin tehty”.
Luovuus ei siis ole vain jokin taito. Se on esimerkiksi kykyä ajatella uudella tavalla, ratkaista asioita, olla ennakkoluuloton, peloton, utelias ja rohkea, se on kokeilemista, yrittämistä, erehtymistä, onnistumisen hurmaa, itsetuntemuksen kehittämistä, eheytymistä, omien taitojen valjastamista, maailman katsomista eri vinkkelistä, merkityksen antamista arkisille asioille, yksityiskohtien näkemistä, kauneuden näkemistä, yksilöllisyyttä, mahdollisuuksien löytämistä, herkkyyttä, intuitiota, käsien jälkeä, huumoria ja terapiaa sielulle…Oletko sinä esimerkiksi hyvä yhdistelemään eri vaatteita toisiinsa? Tai onko sinulla kaunis koti? Osaatko koota tai korjata tavaroita ilman ohjeita? Sinä olet siis luova.
Pahin pään jumittaja on epäonnistumisen pelko, joka on itse asiassa häpeän välttelemistä. Se voi estää edes aloittamasta minkään luovan asian tekemistä tai sanomasta ääneen uusia ideoita. Tai se voi näkyä perfektionismina, jolloin asettaa riman niin korkealle, että on turha edes lähteä yrittämään. Toinen kriittinen kohta on yleensä siinä vaiheessa, jolloin projektin loppu jo häämöttää. Moni luovuttaa juuri ennen viimeistä rutistusta, koska valmis työ alitajuisesti pelottaa. Entä jos muut nauravat sille? Entä jos saan murskakritiikkiä? Tai mitä jos ketään ei kiinnosta!
Luovuus vaatii rohkeutta. Mutta sen sijaan, että alkaa vältellä kiusallisia tunteita, kuten pelkoa ja häpeää, ne kannattaa vain hyväksyä osaksi prosessia. Rohkeakin saa pelätä. Yleensä suurimmat möröt ovat täysin oman mielikuvituksen tuotetta ja menevät ohi. Mitä jos leikkisitkin sillä mielikuvalla, kun olet onnistuneesti tehnyt jotakin, jonka vain sinä olet voinut luoda omalla tyylilläsi?
Löydä intohimosi intuitiivisesti
Joku on joskus sanonut, että jos et ole koskaan tehnyt virheitä, et ole tehnyt mitään. Kukaan luova ihminen ei ole ”heti valmis”. Minäkin kirjoitin aikoinaan kolme romaania, jotka tulivat bumerangina kustantamoista takaisin. Kieltämättä koin aika ajoin epätoivoisia hetkiä ja aikoja, mutta jatkoin kirjoittamista. Ja tulin paremmaksi. Seuraavat kolme kirjaani julkaistiin.
Mikä sai minut jatkamaan? Intohimo. Se on luovuuteni polttoainetta. Minulla on palo kirjoittamiseen, riippumatta lopputuloksesta. Ihaninta onkin kokea se flow-tila, kun sujahdan ihan muuhun maailmaan ja olen läsnä juuri siinä mitä olen tekemässä, miettimättä mihin se johtaa. Silloin olen totaalisen vapaa.
Intohimo voi olla mitä tahansa, mikä innostaa sinua. Sen ei tarvitse olla jotain suurta ja räiskyvää, extremeä. Joku voi olla intohimoinen lukutoukka, toinen kokkaa intohimoisesti, kolmannen intohimona on koristella koti joulukuntoon jo lokakuussa.
Intohimo on tunne, joka tulee sydämestä. Se ei löydy miettimällä ja analysoimalla, vaan tuntemalla. Kuullakseen sydämensä äänen, tulee itselle varata aikataulutonta aikaa. Itse suosin haahuilua. Se voi olla lueskelemista, kävelemistä, musiikin kuuntelua, tanssimista tai tiskaamista. Kun kädet tekevät jotain ja keho on liikkeessä, mielenkin on helpompi liikkua. Tee mitä tahansa, millä pääset kiinni alitajuntaasi, jossa ne vastaukset jo ovat. Ja entä jos kysyisitkin itseltäsi antaen intuition vastata: jos voisit tehdä ihan mitä tahansa maailmassa – jos sinulla olisi kaikki aika ja resurssit käytössäsi, mitä tekisit?
Vapaustrilogian 1. osan löydät täältä: Rajaton vapaus ei ole oikotie onneen sekä 2. osan täältä: Sisäinen vapaus voi vaatia kapinaa.
