Jenny Lehtinen on YleX:ltä ja Marja Hintikka Livestä tuttu toimittaja, Yleisradion Vaakakapina-hankkeen kapinajohtaja ja entinen ikilaihduttaja. Vaakakapina puhuu kehopositiivisuuden ja armollisemman elämänmuutoksen puolesta haastaen kaikki mukaan painonhallinnan vallankumoukseen vuoden 2017 aikana.
Omaa kehoa voi ja saa rakastaa, olipa se millainen tahansa. Jokainen ansaitsee asiallista kohtelua riippumatta siitä, paljonko painaa – kilot eivät määritä muuta kuin kehon painon.
Olen sitä mieltä, että liian monilta ihmisiltä on viety valta omaan vartaloonsa. Ulkopuoliset tahot ja kenties lapsesta asti kuultu arvostelu ovat tehneet sen, että omaa kehoa inhotaan, ja sen myötä koko minäkuva on romuttunut. Omaa kehoa vertaillaan median tarjoamaan kuvastoon ja sen luomiin mielikuviin. Ajatellaan, että lihava on ruma, tyhmä ja itse aiheuttanut alennustilansa. Lihava on sairas ja kuluttaa yhteiskunnan rahat. Ja jos et vielä ole lihava, niin varo, ettet kohta ole!
Minä haluan antaa ihmisille vallan takaisin omaan vartaloonsa: Sinä et ole ruma. Et arvoton. Sinä et ole kävelevä terveysriski. Sinä olet ihminen, jolla on oikeus määritellä oma vartalosi juuri siten kuin haluat. Sinä saat olla terve, kaunis, urheilullinen, ahkera, seksikäs, mitä ikinä haluat. Sinulla on myös oikeus saada osaksesi asiallista kohtelua kaikkialla riippumatta siitä, paljonko painat.
Ylipainoisuus ja kehonkuvan ongelmat eivät ole yksilön heikkoudesta johtuvaa epäonnistumista, vaan moninaisten yksilöllisten, kulttuuristen ja sosiaalisten syiden summa. Ja kun se tunnustetaan ja tunnistetaan, ihmiset voivat saada oikeasti apua ongelmiinsa.
On viisi asiaa, joiden minä haluan vuonna 2017 muuttuvan:
1. Lopetetaan laihduttaminen
Laihduttaminen ei takaa onnea. Päinvastoin, mitä tiukempi laihdutuskuuri, sen todennäköisimmin se pitkällä aikavälillä lisää sekä painoa että huonontaa henkistä hyvinvointia. Laihtuminen on kuitenkin myyty meille avaimena onneen, ja sen takia painoa pudottamalla yritetään ratkaista oman elämän ongelmia.
Homma vaan ei mene niin. Mitä pidempään ylipainoisuus tai kehonkuvan ongelmat ovat jatkuneet, sen todennäköisempää on, että niiden ongelmien ratkaisuun tarvitaan aivan muita työkaluja kuin saliohjelmia ja ruokavaliota. Henkisen hyvinvoinnin työkaluja.
2. Etsitään rakkaus ja hyväksyntä omaa kehoa kohtaan
“Mulla on tänään taas niin läski ruma ällötys-päivä”. Ihan sama onko kiloja 50 vai 150, tuo tunne on monelle tuttu. Jos jotain me osaamme, niin vihata omaa kehoamme ja heijastaa sen kautta kaikki negatiiviset tuntemuksemme. Jos meitä hävettää, ahdistaa, surettaa ja stressaa, se kovin usein heijastuu siihen, miten ajattelemme kehostamme. Tai toisin päin: jos kehomme ei täytä oikeasti tai mielikuvissamme niitä ihanteita, joita sille on median ja yhteiskunnan ja kenties oman itsemmekin taholta laitettu, se leimaa meitä ihmisenä kokonaan.
Niin ei kuitenkaan tarvitse olla. Omaa kehoa voi ja saa rakastaa, olipa se millainen tahansa. Kilot eivät määritä muuta kuin kehosi painon.
3. Parannetaan terveydenhuollon suhtautumista lihavuuteen
Lukuisat keskustelut eripainoisten ihmisten kanssa osoittavat, että terveydenhuollon suhtautuminen ylipainoon on liian usein enemmän haitaksi kuin hyödyksi.
“Sulla on tota painoa kertynyt, kannattaisi vähän laihduttaa” Ja siihen perään esittely jo viiden prosentin painonpudotuksen hyödyistä. Mutta tuleeko ammattilainen kysyneeksi ylipainoiselta kuinka monta kertaa tämä on jo yrittänyt enemmän tai vähemmän tuloksekkaasti laihduttaa? Painosta huomauttelu johtaa epätoivoisiin laihdutusyrityksiin, jotka pitkällä aikavälillä usein vain lisäävät painoa.
Entä kuinka järkevää on kehottaa ihmistä laihduttamaan, jos tämä on terve, mutta painoa on liikaa? Voiko ihmisen antaa olla rauhassa, jos olennaiset mittarit, kuten veriarvot, ovat kunnossa, vaikka BMI ei ihanteeseen asettuisikaan?
Voisiko terveydenhuolto olla ensimmäinen taho, jossa luovuttaisiin ajattelusta, että ylipaino on yksilön omaa epäonnistumista? Entä jos alettaisiin etsimään oikeasti toimivia apukeinoja ja tapoja auttaa ihmisiä?
4. Nostetaan mediassa esille kaiken kokoiset vartalot ilman kauhistelua
“Vau, raskauskilot pois kahdessa päivässä!” “He ovat muuttuneet hirviöiksi, katso kuvat!” Ensimmäisen otsikon alla tietysti esitellään pikkuvauvan pyykkilautavatsaista äitiä, jälkimmäisessä lihonutta maailmantähteä. Kyllä, klikkauksia satelee, mutta mitä tällainen uutisointi jatkuvalla syötöllä tekee meidän kaikkien ihmiskuvalle?
Onko jokainen hinnalla millä hyvänsä laihduttanut “onnistuja”? Ja jokainen lihominen syy kauhistella? Ja toisaalta taas jeesustella, kun taas yksi teinitähti on luisunut anoreksiaan? Mahtuisiko mukaan enemmän sisältöä, jossa ihmisen arvoa tai kauneutta ei mitata vain kilojen kautta?
5. Tuodaan liikunta- ja terveyspalvelut aidosti kaikkien ulottuville
Periaatteessa ovet liikuntapaikkoihin ovat avoinna kaikille fyysisesti, mutta ovatko ne avoinna myös henkisesti? Näkyykö liikuntapaikkojen kuvastoissa juuri koskaan muita kuin äärimmilleen treenattuja kehoja? Onko minkä kokoisen tahansa helppo tulla mukaan ja saada osakseen asiallista kohtelua ilman turhia olettamia tai huomautuksia?
Liikunnan ilot ja hyöty kuuluvat jokaiselle, mutta edelleen merkittävästi ylipainoinen ihminen kokee usein henkisen kynnyksen mukaan lähtemiseen liian korkeaksi. Voisiko sitä kynnystä tästä eteenpäin yhdessä madaltaa?
Tämä on minun manifestini vuodelle 2017. Tammikuussa mikään ei ala, paitsi korkeintaan elämä, jos se on kutistunut laihduttamisen ja kehonkuvan ongelmien takia yhdeksi onnistumisten ja epäonnistumisten kehäksi.
Mistään ei tarvitse luopua, vaan elämään saa päinvastoin ottaa mukaan niitä asioita, jotka tekevät itselle hyvää. Ei lopeteta elämästä nauttimista, vaan mieluummin lopetetaan jatkuva kalorien kyttääminen ja kehon mittaaminen. Kun elämästä kuorii pois ulkoa asetetut pakot, alkaa taas aidosti kuulla, millaiseksi haluaa oman elämänsä rakentaa.
