Sanat pakurikääpä ja Jaakko Halmetoja kulkevat kiistatta käsi kädessä. Myös ensimmäinen oma kosketus tähän tuhansia vuosia tunnettuun sieneen tapahtui Jaakon luennon kautta. Halmetoja onkin ollut merkittävässä roolissa pakurikääpätietouden levittämiseen Suomessa. Pakurikääpäkirjan (Mividata 2014) ensimmäinen versio julkaistiin vuonna 2012 ja viime vuoden lopulla julkaistu uudempi painos syventää aihepiiriä sekä sivuaa myös muita lääkinnällisiä sieniä.
Kirjan esipuheen jälkeen lukija on kuin puulla päähän lyöty. Monet lääkinnällisistä sienistä ja varsinkin pakurikääpä sisältävät niin monipuolisen ja vaikuttavan määrän erilaisia vaikuttavia ainesosia, että tämä 360 miljoonaa vuotta vanha lajiryhmä ansaitsee todella tulla esitellyksi laajemmassa kontekstissa. Itse en myöskään tajunnut ennen kirjan lukemista, kuinka merkittävässä roolissa ekosysteemimme kannalta sienet itse asiassa ovat ja kuinka perinteisten ruokasienten lisäksi on mahdollista ja helppoa hyödyntää myös lääkinnällisiä ominaisuuksia sisältäviä sieniä.
Selkeän pohjustuksen jälkeen kirjassa esitellään pakurikäävän biologiaa ja historiaa eri maissa. Erityisesti Kiinassa sienet ovat näytelleet merkittävää roolia jo tuhansia vuosia, mutta pakurin sijaan merkittävämmässä roolissa ovat olleet lakkakääpä, kiinanloisikka sekä monille tuttu siitakesieni. Kaikista vahvin käyttöhistoriaa pakurilla onkin ollut Venäjällä ja siellä sitä on jo vuosisatoja suositeltu käytettävän muun muassa erilaisten syöpien tukihoidoissa.
Kirja käsittelee laajasti pakurin aktiivisia aineosia sekä pakurilla tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia. Tämä tuo lukijalle tunteen, että erilaisille väitteille on myös tieteellinen perusta. Myös pakurin turvallisuutta, siihen mahdollisesti imeytyvien ympäristömyrkkyjen määrää sekä pakurin ja eri lääkeaineiden yhteisvaikutuksia käsitellään ja yleisesti ottaen pakurin käytön katsotaan olevan turvallista. Uskon, että skeptisinkin vastaanottaja kirjan luettuaan tiedostaa, kuinka huikean potentiaalin ja hyödynnettävyyden kyseinen lääkinnällinen sieni pitää sisällään.
Kirjassa käydään myös läpi pakurin kerääminen, tunnistaminen ja erilaiset käsittely- ja käyttötavat. Perinteisin tapa on nauttia pakuri teenä, mutta myös erilaiset tinktuurat, uutteet sekä kuivatut jauheet ovat mahdollisia ja jopa suositeltavia. Halmetoja suosii omassa käytössään vahvoja uutoksia, jolloin pakurista irtoaa eniten aktiivisia aineosia hyödynnettäväksi. Kirjassa on myös muutamia reseptejä ja perinteisen pirtelön sijaan halusin kokeilla, miten pakuri istuu esimerkiksi salaatinkastikkeeseen. Halmetojan kehittämään ”Ranskalaiseen chaga-salaatinkastikkeeseen” tarvitset seuraavat ainesosat:
4 tl sinappia
1 tl pakurijauhetta
3 tl kuivattua basilikaa
1 tl raffinoitamatona merisuolaa
2 rkl sitruunamehua
4 rkl pakuriteetä
6 rkl oliiviöljy-pakuriuutetta
1 rkl kotimaista hunajaa
Sekoita 1 tl pakurijauhetta ja 6 rkl laadukasta oliiviöljyä. Anna uuttua yön yli vesilasissa. Sekoita tämän jälkeen kaikki loput ainesosat joko lusikalla tai sauvasekoittimella ja säilö ilmatiiviiseen valolta suojattuun lasiastiaan. Kastike on parhaimmillaan 24h päästä valmistuksesta.
* * *
Huom! Etukoodilla Hidasta pääset tilamaan Pakurikääpä-kirjan ja muita Mividatan julkaisemia teoksia -15% alennuksella Terveyskirjat.fi -verkkokaupasta.
