En tiennyt, kuinka paha stressin aiheuttama kohtaus voi olla ennen kuin ambulanssi tuli paikalle. Tässä tositapahtuma syksyiseltä iltakävelyltä:
Olin koiran kanssa iltalenkillä, kun mies huusi apua. Hän sanoi saaneensa kohtauksen eikä voinut jatkaa puhelua hätäkeskukseen. Hänen jalkansa ja kätensä olivat niin puutuneet, ettei hän pystynyt liikkumaan. Hän valitti hengittäessään ja heijasi itseään. Hän ei pystynyt puhumaan juurikaan.
Kun ambulanssi oli tulossa, jututin häntä, että hän pysyy tajuissaan. Selvisi, että hänellä oli ollut kova stressi, joten hän oli lähtenyt kävelylle. Tajusin, että kyseessä oli paniikkikohtaus. Yritin saada miehen hengittämään kanssani ohjeeni mukaan lempeästi ja jalkoja silitellen ennen kuin ambulanssihenkilökunta saapui paikalle. Ammattilaiset eivät tehneet samaa lempeästi vaan sanoivat napakasti: ”Nyt suu kiinni. Et hengitä enää yhtään suun kautta!” Se toimi!
En ollut koskaan nähnyt niin pahaa stressin aiheuttamaa paniikkikohtausta, että sormet ja jalkaterät menevät kippuralle, eikä niitä pysty suoristamaan tai liikuttamaan. Minulle selvisi, että näin pahassa stressikohtauksessa tapahtuu seuraavaa:
- Kun paniikki iskee, hengitys usein kiihtyy ja syvenee. Tätä kutsutaan hyperventilaatioksi, eikä se ole vain päässä – se muuttaa kehon kemiaa oikeasti.
- Liiallinen hengitys poistaa elimistöstä hiilidioksidia liian nopeasti, jolloin hermot ja lihakset ärsyyntyvät herkemmin.
- Tästä syntyy tetaniaa: pistelyä, puutumista ja kouristelua, joka alkaa usein käsistä ja suun ympäriltä ja voi levitä jalkoihin. Siksi sormet ja varpaat voivat vääntyä koukkuun.
Kun jaoin tämän kokemuksen Instagram-postauksessani, siihen tuli paljon kommentteja. Monessa toistui yksin jääminen kokemuksen kanssa, ja usein siihen liittyy häpeää.
Kun tunnereaktio – esim. voimakas stressi – tulee näkyväksi muille, ihminen kokee helposti häpeää: ”Minä en kestä kuten muut.” Mutta entä jos se onkin toisin päin? Entä jos ihminen onkin kestänyt aivan liian pitkään ja aivan liian paljon?
Mieli on vahva ja voi laittaa keholle hanttiin, kunnes keho ilmoittaa, että nyt meni liian pitkälle. Mieli VOI OLLA liian voimakas, kestävä ja taipumaton. Mieli voi olla todella vahva. Joskus se on vahvuus, mutta silloin, kun mieli ylittää kehon inhimilliset rajat, se on ollut LIIAN VAHVA. Eräs seuraajani kommentoi: ”Mulla meni ihan tunteisiin, kun traumaterapeutti ’kehui’ mun resilienssiä. Voi nyt s*atana ku ei tarvis olla näin hyvä. Siedän ja sinnittelen epänormaalin määrän ja siks keho onkin nyt melkoisen uupunut.”
Kun keho sanoo, että nyt riittää, se ei siis ole heikkoutta vaan liikaa vahvuutta. Vahvuutta kestää, sietää, olla yksin. Mutta inhimillisesti ottaen: sellaista vahvuutta ei tarvitse käyttää tappiinsa. (Jos saat vasaran käteesi, se ei tarkoita, että sillä pitää lyödä kaikkea, mikä eteen tulee, vain siksi, että työkalu on tehokas.)
Vaikka elämme ajassa, jossa kognitiivisia kykyjä arvostetaan (yli?)paljon ja mielen lujuutta opetetaan menestyksen mittarina, keho ei koskaan taivu trendeille. Keho sanoo: ”Ilman minua ei olisi sinua. Laitapa asiat tärkeysjärjestykseen.”
Kun keho kuiskaa, ettei se jaksa, älä anna mielen huutaa sille, että se on heikko ja laiska.
Keho on elämän koti. Ei anneta mielen, olosuhteiden tai toisten rikkoa sitä.
Keho kaipaa lepoa, liikettä, kosketusta ja hellimistä kaiken sen kovuuden rinnalla, mitä todellisuus varmasti tarjoilee riittämiin.
Pidetäänhän huolta itsestämme ja toisistamme.
<3 Sanna
Kun keho vielä kuiskaa, pysähdy jo silloin.
Stressinhallintakorttien 51 helppoa harjoitusta auttavat rauhoittamaan kehoa ja mieltä keskellä tavallista arkea. Tutustu kortteihin TÄÄLTÄ.
Kun tuntuu pahalta, sinun ei tarvitse jäädä tunteen kanssa yksin.
Lohtukorttien voima-ajatukset ja lempeät harjoitukset auttavat tunnistamaan ja kohtaamaan vaikeita tunteita. Tutustu kortteihin TÄÄLTÄ.
