Muistan sen kuin eilisen, kun olin toistaiseksi viimeisen kerran riippuvuuteni syvimmissä syövereissä. Olin kokenut saman aiemminkin, mutta eri riippuvuuden kanssa. Silloin oli ollut kyse päihderiippuvuudesta.
Nyt olin hämilläni, koska olin ollut raittiina jo useamman vuoden. Tällä kertaa yliotteen minussa oli saanut läheisriippuvuus. Elämä tuntui kaoottiselta. Olin valjastanut elämäni muiden ihmisten tarpeiden täyttämiseen. Olin hukassa: en tunnistanut omia tunteitani, tarpeitani, saati osannut vetää rajoja.
Samalla tiesin, että en voi jatkaa näin. En ymmärtänyt, miten voin ikinä lähteä muuttamaan elämääni. Kaikki oli yhtä sekavaa vyyhtiä. Olin hälytystilassa. Yritin pakkomielteisesti järjen avulla ratkaista tätä sydäntä särkevää tunnepuolen ongelmaa.
Koska en osannut tehdä mitään muutakaan, hakeuduin vertaistukiryhmiin. Vähän myöhemmin elämääni tupsahtivat meditaatio ja mindfulness. Niiden vanavedessä hakeuduin myös terapiaan.
Kun sain rauhoitettua tarpeeksi kehoani ja mieltäni, aloin tajuta, että irti pääseminen ei olekaan rakettitiedettä. Tajusin, että yksinkertaisuudessaan kyse on uudenlaisten taitojen oppimisesta yksi hetki ja yksi päivä kerrallaan.
Halusin ottaa vastuun.
Kohti toipumista – kohti uusia taitoja
Toipumisessa on kysymys oppimisprosessista, joka ei tunnu aina mukavalta. Jos tuon epämukavuuden on valmis kohtaamaan, se alkaa pikkuhiljaa hellittää. Toisaalta tuo epämukavuus ei ole mitään verrattuna niihin pohjakokemuksiin, joita koin riippuvuuksieni kanssa.
Toipumisen taitoja on useita. Tässä niistä viisi oleellisinta, joita on hyvä lähteä treenaamaan saman tien, jos vapaampi, merkityksellisempi ja autenttisempi elämä kiinnostaa.
Tunnetaidot – Kyseessä on taito säädellä, kohdata ja käsitellä tunteita ilman, että turvautuu riippuvuuskäyttäytymiseen.
Tämä oli konkretian tasolla sitä, että kun huomasin riippuvuuden impulssin nousevan, riippuvuuteen johtavien ajatusten ja haluamisen energian hiipivän, pysähdyin ja annoin niihin liittyvien tunteiden tulla.
Jos tunteet tuntuivat liian vahvoilta, osasin ottaa tietoisesti niihin etäisyyttä pakkomielteisen pakenemisen sijaan. Tunteen tunteminen on itse asiassa tärkein tapa käsitellä sitä.
Rajojen asettamisen taidot – tämä on taitoa sanoa ”ei” raittiutta sabotoiville asioille ja toksisille ihmisille.
Itselläni tämä tarkoitti sitä, että sellaiset ihmiset, jotka jatkuvasti puhuivat pahaa toisten selän takana, mitätöivät ja arvostelivat minua ja muita sekä eivät olleet valmiita lähtemään kasvun tielle, saivat jäädä.
Toisaalta aloin tunnistaa korkean riskin tilanteita, joissa riippuvuuskäyttäytyminen on todennäköistä. Aloin vähentää tai välttää noita tilanteita elämässäni.
Ihmissuhdetaidot – tämän taidon kautta on mahdollista tunnistaa ihmiset, jotka tukevat aidosti omaa raitistumista ja toipumista.
Suuntaisin vertaistukiryhmissä ja muissa elämäni konteksteissa katseeni niihin ihmisiin, jotka pelkän puhumisen sijaan myös osoittivat käytöksellään ja toiminnallaan olevansa toipumisen tiellä.
Aloin ympäröidä itseäni ihmisillä, jotka olivat sopivasti lempeitä ja osasivat haastaa minua juuri oikeissa paikoissa.
Tarvetaidot – Tämä on taito, jonka kehittyminen saattaa kestää. Se ei nimittäin ole mitenkään helppo rasti. Se auttaa tunnistamaan ja sanoittamaan tarpeet ja täyttämään ne tarvittaessa. Tähän kuuluu myös kyky pyytää apua ja hakeutua yhteyteen muiden kanssa.
Lähdin liikenteeseen pienen pienin askelin. Päivittäinen ja hetkittäinen kysymyksiäni itselleni olivat, ”Mitä tarvitsen oikeasti juuri nyt?”, ”Mikä vie minua kohti toipumista tässä tilanteessa?” ja ”Mikä vie minua poispäin toimimisesta tässä tilanteessa.”. Näitä kysymyksiä toistamalla tarpeiden tunnistaminen ja sanoittaminen alkoivat pikkuhiljaa automatisoitua.
Ajattelun taidot – tässä taidossa kyse on haitallisten ajatusten, tulkintojen ja uskomuksien tunnistamisesta. Tämä on tärkeää, koska ne vievät syvemmälle ja syvemmälle riippuvuuden noidankehään.
Harjoittelin kyseenalaistamaan edellä mainittuja ajatuksia. Toisaalta aloin huomata ja vahvistaa toipumista tukevia ajatusmalleja.
Pitkän linjan opettajataustallani iloitsen siitä, että taidot ovat asioita, jota voimme oppia. Oppiminen on mahdollista jokaiselle. Yksinkertaistettuna riippuvuudessa on kysymys oppimisesta ja toipumisessa on kysymys poisoppimisesta.
Uuden oppiminen muuttaa aivoja. Voimme muuttaa niitä ainoastaan toimintamme ja ajattelumme kautta.
On kyse ikään kuin aivojen uudelleenkoodauksesta. Mitä enemmän toistamme näitä uusia taitoja, sitä enemmän ne automatisoivat ja niistä tulee meille oletusasetuksia elämänpolulla.
Tätä on toipuminen.
