Oletko huomannut, miten paljon helpompaa on olla armollinen ystävälle kuin itsellesi? Kun ystäväsi kertoo olevansa väsynyt, sanot hänelle, että se on ihan ok ja kehotat lepäämään. Kaikkihan väsyvät joskus, ja silloin kuuluu levätä. Mutta kun itse tunnet uupumusta, nimittelet itseäsi laiskaksi tai saamattomaksi. Mistä tämä johtuu? Miksi usein sallimme muille asioita, mutta samaan aikaan kiellämme ne itseltämme?
Ristiriita voi juontaa juurensa siihen, mitä meille on opetettu lapsena ”hyvänä” ja ”huonona” käytöksenä. Ehkä olet oppinut, että omat tarpeesi ovat toissijaisia ja että muita pitää aina asettaa etusijalle. Tai ehkä kasvoit ympäristössä, jossa tehokkuutta ja aikaansaavuutta arvostettiin yli kaiken, ja siksi et enää osaa pysähtyä lepäämään ilman syyllisyyden tunnetta.
Miten asioiden kieltäminen vaikuttaa meihin?
Kun jatkuvasti kieltää itseltään jonkin tarpeen tai piirteen, se voi johtaa uupumukseen, tyytymättömyyteen tai jopa kokonaisvaltaisempaan riittämättömyyden tunteeseen. Elämä ei ole tasapainossa, jos jokin osa itsestä jää jatkuvasti huomiotta.
Kieltäminen voi myös aiheuttaa sisäistä ristiriitaa ja jopa kateutta. Saatat tiedostamattasi kadehtia ihmisiä, jotka sallivat itselleen sen, mitä itse et uskalla.
Yksi esimerkki tästä voi olla herkkyys. Jos olet oppinut pitämään herkkyyttä heikkoutena, saatat tukahduttaa omat tunteesi ja kantaa ”vahvan” roolia. Samaan aikaan saatat ihailla toista ihmistä, joka uskaltaa näyttää tunteensa. Tai ehkä jopa ärsyynnyt hänen avoimuudestaan, koska se osuu arkaan kohtaan sinussa – muistuttaa omasta tukahdutetusta puolestasi.
Kaksi askelta kohti tasapainoa
Nämä asiat ovat usein niin syvällä meissä, että emme itsekään heti tiedosta niitä. Voit aloittaa siitä, että pyrit tunnistamaan, mitä kiellät itseltäsi ja miksi. Valot ja varjot minussa -korttien avulla voit tutkia piirteitä, joita arvostat toisissa mutta et salli itsellesi. Kysy itseltäsi: mistä tämä kielto kumpuaa? Onko se peräisin omasta menneisyydestäsi – ehkä vanhemmiltasi tai yhteiskunnan odotuksista? Vai onko kyseessä pelko, että et kelpaa muille, jos näytät tämän puolesi?
Toinen askel on myötätunnon harjoittaminen itseäsi kohtaan. Voitko alkaa sallia itsellesi pieniä hetkiä, joissa annat periksi kielletylle piirteelle? Jos esimerkiksi pidät itsekkyyttä huonona asiana, voitko kokeilla sanoa kerran ”ei” ilman syyllisyyttä? Jos taas näet lepäilyn laiskuutena, voitko tietoisesti antaa itsellesi luvan pitää vapaapäivän?
Mitä kaikkien puoliesi salliminen voi tuoda elämääsi?
Kun alat sallia itsellesi samoja asioita kuin muille, alat todennäköisesti tuntea vapautta ja helpotusta. Näet itsesi kokonaisena ihmisenä, jolla on oikeus kaikkiin tunteisiin, tarpeisiin ja piirteisiin – aivan kuten muillakin.
Omien piirteiden hyväksyminen ei tarkoita, että samalla täytyy luopua omista arvoista tai muuttaa persoonallisuutta. Se ei myöskään tarkoita, että itseään ei saisi kehittää. Se tarkoittaa, että voit olla tasapainoisempi ja joustavampi ilman että jatkuvasti arvostelet itseäsi.
Kun opit näkemään itsesi armollisemmassa valossa, huomaat samalla, että myös suhteesi muihin ihmisiin muuttuu. Et enää vertaa itseäsi heihin yhtä ankarasti, etkä ärsyynny heidän ”puutteistaan” niin helposti. Jokaisella on lupa olla juuri sellainen kuin on – myös sinulla.
Kaikkien puoliensa ja piirteidensä hyväksyminen on radikaali teko. Se on tapa hyväksyä itsesi ja luopua turhista sisäisistä rajoitteista. Mitä enemmän sallimme itsellemme, sitä helpommalta myös elämästä nauttiminen tuntuu – ja sitä paremmin voimme ymmärtää ja hyväksyä muita.