Luulen, että sinut(kin) on kasvatettu käärimään hihoja erinäisten asioiden eteen. Näkemään vaivaa ja paiskimaan hommia. Kestämään painetta ja tarvittaessa pinnistelemään. Ylittämään esteet ja nousemaan korkeimmalle pallille.
Huomaatko, miten helposti se on jäänyt päälle?
Alunperin kyse oli siitä, että kannattaa nähdä vaivaa sellaisten asioiden eteen, joilla on itselle merkitystä. Mutta kas kummaa, puristan alati hampaita yhteen ja hilloan sisääni kaikkea mitä sinne ei kuulu. Ihan varma en ole enää edes siitä, mikä on itselleni tärkeää ja mikä ei. Painan silti sata lasissa, etten jää kiinni mistään, koska silloin maailma kaatuisi.
Ehkä olisi aika päästää jostain irti? Katsoa ja kokeilla, mitä siitä seuraa.
Mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Se, että päästää jostain irti.
Tavanomaisella paahtamisella ja suorittamisella on se salakavala piirre, että se adaptoituu helposti. Addiktoiva tekeminen korvautuu toisella. Tissuttelija kääntyy himoliikkujaksi ja Netflixin töllääjä lukutoukaksi. Yhtälailla myös irti päästämisestä voi tulla suoritus, jota pidetään yllä self-help -oppaiden, podcastien ja verkkokurssien avulla.
Irvokkaimmillaan irti päästäminen muodostuu entistä tiukemmin kiinni pitämiseksi.
Todellista irti päästämistä edeltää varsin usein oman heikkouden ja rajallisuuden tunnustaminen. Sen sisäistäminen, että monista kohdin murtunut astia, jota niin hanakasti yritän pitää koossa, on kenties tarkoitettu hajoavaksi.
Ja se tapahtuu…
(rumpujen pärinää)
… Päästämällä irti.
Kun syntyy tilaa, sirpaleet leviävät lattialle. Se on ainoa keino, että niistä voi rakentua jotain uutta.
Irti päästämisen tulisi kiteytyä rituaaliin. Konkreettiseen kokemukseen ja virstanpylvääseen, joka symboloi irti päästämisestä aukeavaa tilaa muutokselle. Tämä kysyy todistavia silmäpareja, ihmisiä, jotka näkevät sinut.
Kyse ei ole mistään näytelmästä, vaan päinvastoin, autenttisena ihmisenä ihmiselle olemisesta. Kaiken sen näkyväksi tulemisesta, mikä niin usein jää arjen lukuisten roolien alle.
Tällainen tila ja sille vapaaehtoisesti antautuminen sysää liikkeelle muutosta, joka tuntuu usein luissa ja ytimissä. Se saa hengityksen kulkemaan vapaammin, kenties murtaa kyynelkanavat. Kun irti päästäminen ei tapahdu pelkästään ajatuksen tasolla, vaan jyrää läpi kehon, siihen voi luottaa ja antautua sen synnyttämien aaltojen vietäväksi.
Ne aallot heittävät hyvästit asioille, ihmisille ja tunteille, joihin aiemmin ripustit itsesi.
Samalla ne kuljettavat sinut jälleen piirun verran lähemmäs kotia.
