”Kyllä se pian helpottaa. Huomenna on varmasti parempi päivä”
Siinäpä kaksi lausetta, jotka saatetaan lausua kovin helposti. Tarkoitus on varmasti hyvä. Haluamme tarjota lohtua ja kannustusta. Mutta totuuspohjaa näissä tyhjissä sanoissa ei juuri ole.
Miten kukaan voisi luvata jollekin helpotusta? Entä jos sellaista ei ole tulossa? Totta kai olisi hienoa, jos huominen olisi parempi, mutta ei se välttämättä ole. On täysin mahdollista, että huomenna asiat ovat entistä enemmän solmussa. Jos tänään hajoaa pesukone, se ei millään tavalla estä, etteikö huomenna voisi hajota auto.
Vastoinkäymiset, myrskyt ja mitä erilaisemmat koettelemukset eivät ole poikkeuksia vaan osa jokapäiväistä elämää. Ne tulevat hetkenä, jota emme osaa odottaa eivätkä etukäteen armollisesti tiedustele jaksamisemme rajoja tai toiveita kärsimyksen määrästä tai kestosta. Jos tästä jotain reiluutta pitäisi hakea, se lienee tässä: Tutkimusten mukaan jopa yli 70 prosenttia ihmisistä kohtaa elämänsä aikana vähintään yhden potentiaalisesti traumaattisen tapahtuman. Kärsimys on inhimillistä ja koskettaa tavalla tai toisella jokaista jossain vaiheessa.
Tämä ajatus voi tuntua lohduttomalta, jopa musertavalta. Elämä, joka tuo mukanaan kipua ja kärsimystä ilman varmuutta onnesta, ei välttämättä innosta yrittämään, saati tavoittelemaan parasta. Miksi edes yrittää elää hyvää elämää, jos onnistumisen sijaan varmuudella edessä häämöttävät pettymykset ja vaikeudet?
Elämä ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Vaikeuksien keskellä emme ole tuomittuja häviämään. Vastoinkäymiset voivat saada meidät polvillemme, mutta se ei tarkoita, että jäisimme pysyvästi nujerrettuina maahan makaamaan. Epäonnistumiset eivät pakota meitä kävelemään pää painuksissa, muiden katseita vältellen. Syvimmänkin surun syleilyssä voimme löytää toivon säteitä ja tuntea iloa. Jopa musertavien haasteiden äärellä toipuminen on todennäköisempää kuin ikuinen kärsimys tai pysyvä lamaannus.
Mutta voiko toipumisen lisäksi tapahtua jotain muutakin? Entä jos onkin mahdollista, että menetykset, epäonnistumiset ja vaikeudet – jopa ne kaikkein raskaimmat kokemukset – voisivat viitoittaa uusia polkuja? Entä jos ne voivat tuoda elämään jotain odottamatonta hyvää?
Kärsimys, kasvu ja kukoistus. Siinä kolme sanaa, joita emme ehkä ole tottuneet liittämään yhteen. Saati ajatelleet niiden voivan saada voimaa toinen toisistaan. Jopa silloin, kun uskomme kärsimyksen voivan johtaa kasvuun, jopa kukoistukseen, niiden yleensä ajatellaan tapahtuvan eri aikoina. Saatamme uskoa onnellisuuden palaavan, kunhan jokin tietty ongelma ratkeaa; että tasapaino löytyy jälleen, kun sairaudesta paranee tai kadonnut rakkaus palaa elämäämme.
Valitettavasti elämä ei kaikista toiveistamme huolimatta toimi niin. Karu totuus on, että kaikki ongelmat eivät ratkea. Kaikki sairaudet eivät parane. On menetyksiä, joita ei voi koskaan täysin korvata. Ja silti – jopa tällaisissa tilanteissa – on mahdollisuus mennä eteenpäin. Mahdollisuus tuntea iloa, löytää onnea ja elää merkityksellistä elämää. Vaikeammatkin kokemukset voivat kärsimyksen rinnalla tuoda mukanaan kasvua, kehitystä ja jopa ravita syvempää elämän merkityksellisyyttä, onnellisuutta ja kukoistusta.
Kasvu tai kukoistus eivät ole riippuvaisia siitä, että kipu tai kärsimys katoaisi. Ehkä ne eivät koskaan täysin häviä. Mutta kärsimyksen olemassaolo ei vie pois mahdollisuutta kasvaa ja kehittyä. Kaipaus ei estä onnellisuuden löytymistä tai kukoistusta ainakin joillakin elämänalueilla. Tuska saa olla, ikävä voi jäädä – kärsimystä ei tarvitse tukahduttaa. Ne voivat olla olemassa yhtä aikaa muiden tunteiden kanssa.
Kärsimys, kasvu ja kukoistus voivat kulkea yhdessä, rinta rinnan, ja olla kaikki totta samanaikaisesti.
Lue lisää elämän suurista vaikeuksista ja kriiseistä selviämisestä sekä trauman jälkeisestä kasvusta Johannan kirjasta Pimeydessä kajastava valo – Trauman jälkeinen kasvu. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.
