Jokaisella meistä on varmasti ollut elämän varrella myös kuormittavia, pelottavia ja vaikeita kokemuksia. Näihin hetkiin liittyvät, usein voimakkaat emootiot ovat syystä tai toisesta saattaneet jäädä meiltä kokematta.
Käsittelemättömät tunteemme eivät kuitenkaan katoa itsestään ajan kanssa, vaan ne varastoituvat kehoomme odottamaan hetkeä, jolloin pystymme kohtaamaan ja purkamaan ne pois systeemistämme.
Jos tällaista tilaisuutta ei koskaan tule ja vapautumisen sijaan joudumme säilömään yhä lisää käsittelemättömiä tunteita, nämä jumiin jääneet emootiot voivat saada aikaan moninaisia oireita. Erilaiset kireydet ja jännitykset, hampaiden yöllinen narskuttelu tai krooniset kiputilat voivat olla seurausta näistä varastoituneista tunteista. Sisälle patoutuneet tunnekokemukset voivat saada aikaan myös ylimitoitettuja ja hallitsemattomia tunnekuohuja stressaavissa tilanteissa.
Kokonaisvaltaiset tunteet
Tunteet mielletään usein pelkästään psykologisiksi kokemuksiksi, mielen erilaisiksi tiloiksi. Ne ovat kuitenkin myös vahvasti kehollisia kokemuksia. Jokainen meistä tunnistaa varmasti sen, miten ilo kuplii rinnassa, suru istuu painavana sydämen päällä, tai jännitys tuntuu vatsaan eksyneeltä perhosparvelta.
Nämä tutut ilmaisut kuvastavat hyvin sitä, miten kokonaisvaltaisia me ihmiset olemme. Olemuksemme jakaminen erillisiin osa-alueisiin on keinotekoista, sillä olemme psyko-fyysis-sosiaalinen kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Tärinä apuna tunteiden purkamisessa
Kehoon padotut tunteet on viime aikoina ollut tärkeä teema omassa elämässäni. Olen saanut käydä läpi useita kehollisia kokemuksia, joissa syrjään työnnetyt ja käsittelemättä jääneet tunteeni ovat vihdoin tulleet kohdattavakseni.
Kehon täriseminen ja hallitsematon nykiminen on ollut osa näitä kokemuksiani. Spontaani, kontrolloimaton liike on kerros kerrokselta purkanut koteloitunutta tilaa tunteen ympäriltä. Kun väylä on lopulta saatu auki, tunteen on ollut mahdollista nousta pintaan koettavaksi.
Täriseminen on viisas, sisäsyntyinen mekanismimme, jonka tarkoituksena on purkaa jännitystä ja stressiä kehosta.
Olemme pitkälti tukahduttaneet tämän luontaisen reaktion sosiaalisesti sopimattomana ja saatamme tarvita tukea sen uudelleen oppimiseen. Itselläni kehon täriseminen nousi vaistomaisesti esiin näissä tilanteissa.
Edellä kuvatut kokemukset ovat saaneet minut suhtautumaan kehooni paljon rakastavammin ja myötätuntoisemmin. Olen oivaltanut, miten ihmeellinen kokonaisuus olenkaan ja mitä taakkoja kehoni on tähän astisella elämäni matkalla joutunut kantamaan. Minulla on ollut kokemuksia myös siitä, että osa kehooni säilötystä kivusta ja surusta ei ole omaani, vaan koen ne kaikuina esiäitien kokemuksista ja tuntemuksista.
Kehomme tarvitsevat huomiotamme- suorittamisesta vapaata aikaa, turvallista tilaa sekä läsnäoloa. Kiinnostusta kuunnella, mitä keho haluaa kertoa ja rohkeutta ottaa esiin nousevat viestit vastaan. Milloin viimeksi olet antanut itsellesi tämän mahdollisuuden?
