Uskon, että menneisyyden haavat tulevat käsiteltäväksi sitä myöten, kun olemme valmiita. Silti, vaikka arkielämämme olisi kuinka tasapainossa ja vaikka olisimme mielestämme tulleet pitkälle niistä ajoista, kun ainut keino oli selviytyä, on vanhojen tunnekokemusten läpi eläminen rankkaa. Se vaatii rohkeutta, antautumista ja energiaa.
Suremattomien surujen pato ei tyhjene ennen kuin viimeiset kyyneleet on päästetty vapaaksi. Siksi paraneminen vaatii myötätunnon lisäksi aikaa ja energiaa. Intensiivisen tunneaallokon jälkeen on annettava itselleen lupa toipua ja kerätä voimia.
Seuraavat 3 lohturunoa ovat hetkiin, jolloin tarvitset myötätuntoa itseäsi ja menneisyyden haavoja kohtaan:
Lisää lempeitä runoja löydät runokirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
