On ihanaa ja tärkeää että vaalimme ystävällisyyttä ja kunnioittavaa kohtelua. Mutta ylimiellyttämisessä ei ole kyse siitä. Ylimiellyttämisessä sivuuttaa itseään ei tarkoituksenmukaisella tavalla. Ylimiellyttämisen takana on usein hallitseva (ja ymmärrettävä) hylätyksitulon pelko. Ylimiellyttämisestä luopuminen ei tarkoita itsekeskeiseksi muuttumista, vaikka monesti yli miellyttämiseen taipuvaiset niin pelkäävätkin.
Ylimiellyttäminen EI ole sitä että…
Otat MYÖS kumppanisi huomioon (näin kuuluukin olla <3)
Että et vaan halua loukata ketään. (Tuskin kukaan haluaa, mutta aikuisina ymmärrämme, että joku saattaa loukkaantua vaikka miten yrittäisimme sitä välttää)
Olet vaan nöyrä (Terve nöyryys ei paina itseä alas. Voit olla nöyrä ja arvostaa itseäsi)
Olet vain avulias (Ollakseen avulias, ei tarvitse yli miellyttää)
Ylimiellyttäminen on sitä että…
Ohitat toistuvasti ja kaavamaisesti omat tunteesi, tarpeesi ja rajasi
Pelkäät niin paljon konfliktia, että et uskalla ilmaista jos jokin suhteessa häiritsee
Pitääksesi rauhan/hyväksynnän/yhteyden pyrit ostamaan rakkautta (Nyt se varmaan rakastaa mua kun mä tein x, y ja z)
Yrität tehdä itsestäsi toiselle tarpeellisen, jotta et tulisi hylätyksi
Saatat myös mahdollistaa toisen vastuutonta käytöstä olemalla ”siivoamassa toisen sotkuja”
5 merkkiä ylimiellyttämisestä
- Sinun on vaikea kertoa tunteistasi, tarpeistasi ja rajoistasi
- Pelkäät voimakkaasti, että sinuun petytään ja koitat viimeiseen asti välttää, ettei kukaan pettyisi sinuun
- Olet toisten ihmisten kohtaamisissa usein jännittynyt ja kohtaamiset vievät energiaa sen sijaan että antaisivat
- Olet itseäsi kohtaan hyvin vaativa: Jos käykin niin että joku pettyy/loukkaantuu – sinäkin petyt syvästi itseesi
- Huomaat usein lupautuneesi asioihin (tai tarjoutuneesi itse) joihin et sitten kuitenkaan aidosti halua osallistua
Tunnistatko itsesi? Mistä voisit hellittää?
