Olen pohtinut luottamus-teemaa viime aikoina todella paljon. Se oli toki ajankohtainen aihe itselleni jo kaksi vuotta sitten, jolloin muutin yksin Espanjaan ja aloitin täysin alusta ihmissuhdeverkostoni rakentamisen. Olen yrityksen ja erehdyksen kautta etsinyt ja löytänyt luotettavia ystäviä. Olen halunnut myös itse olla luottamuksen arvoinen – ja toisaalta samaan aikaan olen opetellut vetämään terveesti rajoja, jotta luottamustani ei käytettäisi hyväksi.
Espanjalaisen byrokratian oikeudenmukaisuuteen en ole pystynyt luottamaan koskaan. Nyt vielä koko maailma on mennyt niin sekaisin, etten voi enää luottaa esimerkiksi siihen, milloin voin nähdä perhettä ja läheisiäni Suomessa. Miten elää maailmassa, jossa oikein mihinkään ei voi juuri nyt luottaa?
Luottamus on olennainen osa aitoja ihmissuhteita, joita ilman maailmassa tallaaminen olisi paljon raskaampaa. Luottamus on sitä, että tehdään mitä sanotaan, ollaan johdonmukaisia ja rehellisiä. Luottamus lepää sen varassa, että saat olla oma itsesi ilman, että kukaan arvostelee tai tuomitsee sinua tai käyttää hyväkseen heikkouksiasi. Uskallat olla haavoittuvainen, koska sinut hyväksytään silloinkin, kun et ole vahvimmillasi.
Myös elämään tulisi luottaa. Nyt, kun kukaan ei pysty varmuudella sanomaan, mitä tässä kaoottisessa maailmantilanteessa tulee seuraavaksi tapahtumaan, vaatii luottamusta ajatella, että jotenkin elämä silti kantaa. Jos et luota, elät pelon vallassa. Olet ahdistunut, alakuloinen tai kiukkuinen, sillä kiukun alle yleensä kätkeytyy avuttomuuden tunnetta, turhautumista ja kipua. Saatat nukkua huonosti, stressi saa vatsasi sekaisin, selän kipeäksi, päätä särkee tai oireilet jotenkin muuten somaattisesti. Huolissaan olemisesta on tullut perusolotilasi.
Luottamus on opittua
Se, olemmeko taipuvaisempia luottamaan vai olemaan luottamatta, on opittua. Luontaisesti ihminen haluaa luottaa toisiin, mutta kasvatus ja omat kokemukset voivat muuttaa omia uskomuksia sen suhteen, miten näkee muut ihmiset ja maailman. Luottamus on yllättävän monimutkainen yhtälö. Voimme luottaa siihen, että menestymme työelämässä, mutta emme luota siihen, että saisimme ihmissuhteet toimimaan, tai toisinpäin. Toisissa ihmisissä taas voimme luottaa eri asioihin: että yksi kuuntelee empaattisesti, mutta ei koskaan saavu ajoissa sovittuna ajankohtana, toinen taas hoitaa aina käytännön asiat kuten on luvattu, mutta hänelle ei kannata kertoa henkilökohtaisia asioita. Luottamus on siis hyvin plastista, mukautumiskykyistä.
Jos et luota ihmisiin ollenkaan, saatat odottaa ja olettaa, että muut aina pettävät sinut. Jos joku ei vaikkapa soita silloin kun pitäisi, se on heti sinulle merkki epäluotettavuudesta. Ajattelet, että hän teki sen sinulle tahallaan. Joku toinen taas voi miettiä, että mitähän hänelle on tapahtunut, onkohan hänellä kaikki hyvin? Kannattaa muistaa, että harva on tahallaan ilkeä ja itsekäs juuri sinua kohtaan, heillä vain on omat ongelmansa.
Saatat myös varmuuden vuoksi pitää tietyn välimatkan muihin ihmisiin, jolloin hekin todennäköisesti pitävät välimatkan sinuun. Hehän saattavat luulla, ettet pidä heistä. Pahimmillaan luottamuksen puute johtaa sitoutumisen välttelyyn. Voit kuitenkin tuntea itsesi yksinäiseksi ja masentuneeksi, koska sisimmässäsi kaipaat läheisyyttä, kuuntelemista ja asioiden jakamista toisten kanssa. Myös kyynisyys on “hyvä” keino pitää ihmiset etäällä, vaikka muut voisivat oikeasti olla luottamuksen arvoisia.
Toisaalta luotammeko kehenkään ikinä 100-prosenttisesti? Ja kannattaako se? Ei ainakaan heti alkuun. Erottelukyky on ihan paikallaan, koska ei ole sellaista sanontaa kuin ”luottamusta ensi silmäyksellä”. Luottamuksen rakentaminen on kirjaimellisesti yhdessä rakentamista: sinun tulee laittaa siihen oma palikkasi, jotta toinen voi laittaa sen päälle omansa. Jos olet antanut itsestäsi tähän mennessä 70 %, kokeile ensi kerralla antaa viisi prosenttia enemmän, ja katso, mikä vaikutus sillä on.
Lopulta on vain yksi asia johon voit täysin luottaa: itseesi. Jos luotat selviäväsi pettymyksistä, et pelkää niitä etkä suojele itseäsi liikaa. Uskallat yrittää uudestaan ja heittäytyä suhteisiin ja elämän pyörteisiin. Luottamuksen perusta on siis sinussa itsessäsi.
5 keinoa treenata luottamusta
1. Pysy tietoisena, mitä tunteita sinulle nousee missäkin tilanteissa. Vaikka tunnistat tunteen, sinun ei tarvitse reagoida siihen. Hengittele ja laske kymmeneen tai vaikka kymmeneen tuhanteen, ennen kuin oletat mitä on tapahtunut. Kun olet rauhoittunut, kysy ja ota selvää.
2. Anna anteeksi kaikille niille, jotka ovat ikinä pettäneet luottamuksesi. Ei maailman helpoin tehtävä, mutta välttämätön, jotta et kanna luottamuspulaa mukanasi. Anteeksianto voi viedä paljon aikaa, mutta ole kärsivällinen itseäsi kohtaan ja hyväksy myös kipusi tässä prosessissa.
3. Ota vastuu omista toimintamalleistasi. Jos aina haksahdat samankaltaisiin ihmissuhteisiin, sinun tulee huomata, mitä kaavaa olet itse toistanut. Luotatko aina liikaa vai liian vähän? Miksi?
4. Luota itseesi. Luota, että selviät, vaikka joutuisitkin joskus pettymään. Maailma ei ole sinua vastaan, se nyt vain pyörii ympärilläsi sinulta kysymättä ja sinulla on yhä mahdollisuus tehdä siellä parhaasi. Jos sinulla on jostain huonoja kokemuksia, voit muuttaa niitä ensi kerralla. Voit myös muistella niitä keinoja, joiden avulla olet tähän mennessä selviytynyt vaikeista ajoista. Kiitä itseäsi niistä.
5. Luota myös elämään, vaikket voikaan vielä tietää, mitä huomenna tapahtuu. Luota, että saat apua silloin kun tarvitset (muistathan pyytää?) ja että asiat järjestyvät juuri silloin, kun on oikea hetki. Eiväthän ne voi olla järjestymättä.
