Oodi rakkaudelle – Kun rakkaudelle uskaltaa antautua, sitä alkaa nähdä joka puolella

Uskaltautuessamme antautua rakkaudelle, rakkaus näyttäytyy joka puolella. Koko ajan. Kasveissa. Puissa. Pensaissa. Niiden kukinnoissa ja kukintojenkin jälkeen marjoissa ja hedelmissä, joiksi kuvankauniit kukat kehittyvät.

Kesä on oivaa aikaa antautua elämälle ja kaikelle sille kauneudelle, eli kosmiselle rakkaudelle joka maailmassa vallitsee. Villikasvit, puutarhakasvillisuus ja auringon valo sekä lämpö avittavat siinä. Näillä leveysasteilla asuessamme on kuitenkin tärkeää että varastoimme tämän rakkauden, kepeyden ja luonnonmukaisuuuden tulevaa syksyä ja talvea varten, sillä vain näin voimme jaksaa tasapainossa itsemme ja ympäristön kanssa, läpi vuoden.

Kesäni on kulunut kansallismaisemissa Punkaharjulla ja vuorotellen Ruissalossa. Tällaisissa ympäristöissä kun saa asua ja työskennellä, on helppo puhua luonnon puolesta. Lisäksi lukuisilla työreissuillani ympäri valtiota olen saanut maistaa, oppia ja sisäistää kahdeksan vuodenajan sykliä, jota esimerkiksi Suomenkin alkuperäiskansa saamelaiset noudattavat.

Nämä vuodenajat ja dramaattiset ympäristön muutokset ovat meidän kaikkien ulottuvilla, muun muassa jokamiehenoikeuksien ansiosta. Sekä siksi, että Suomessa villi luonto on niin monen kaupungin välittömässä läheisyydessä, tai jopa keskiössä. Asumme siis paratiisissa, asuimmepa Helsingissä tai Kolarissa tai siinä välissä.

Juuri nyt olemme siirtymässä yöttömän yön sesongista sadonkorjuun sesonkiin. Olkaamme valppaina ja ahkeria, sillä kun nyt korjaa talteen kaunista, lääkinnällistä ja syötävää satoa, saa kiittää itseään sydäntalvella. Kaikesta siitä puhtaasta, vitamiini-, mineraali-, kuitu- ja informaatiorikkaasta ravinnosta, jota ympärillämme kasvaa, ympäri maata, intensiivisen kesäauringon alla.

Kesämielen mukana tuoma flow-tila, luonnon yltäkylläinen kauneus ja intensiivinen valo saavat aina runosuoneni kukkimaan. Tässä viimeisin runoni rakkauden ilosta, joka on omistettu Vaimolleni Lotalle.

 

KANSSASI

Kanssasi uskalsin
Uskalsin olla se, josta olin aina haaveillut
En edes tiennyt kuka olin
Ennen kuin olin kanssasi

Oli minulla tieto siitä mutta en uskonut itseäni, sillä minut oli muserrettu

Olin ihmisraunio, tuhannen päreinä, atomeina keskellä universumia jossa ei ollut tunteita, paitsi epävarmuus

Vaan sinä peilasit minut kuin tyyni järven pinta, jonka helmeilevä totuus oli väistämätön
Tiesin että olet olemassa
Yllätit minut kuitenkin täysin, tiedät sen
Sinä tiesit että minä olin jossain
Nyt olen kanssasi

Planeettojen liikehdintä on kosketeltavissa ja mittasuhteet stemmaavat kaiken muun kanssa
Kasvit saivat syvemmän merkityksen
Kuten jokainen puulajikin

Vuodenajat ovat nyt täydellisiä sellaisena kuin ne näyttäytyvät, kaikki kahdeksan vuodenaikaa

Kesytin sinut, vaikket sitä myönnäkään
Paitsi silloin kun haluat istua syliini

 

Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirja on nyt saatavilla puodissa.