Ennen kuin tuomitsette minut tylsimykseksi ja ankeuttajaksi, antakaa kun selitän. Minulla ei ole mitään unelmointia ja tavoitteita vastaan. Ne pitävät minutkin liikkeessä. Unelmilla on kuitenkin myös kääntöpuoli. Ne nimittäin saattavat salakavalasti johtaa ”sitten kun” -elämään eli sitkutteluun.
Olen onnellinen sitten kun olen laihtunut pari kiloa.
Olen onnellinen sitten kun saan haluamani työpaikan.
Olen onnellinen sitten kun olen Teneriffalla talvea paossa.
Olen onnellinen sitten kun olen kirjoittanut menestysblogin Hidasta elämää -sivustolle.
Sitkuttelu johtaa kuitenkaan harvoin toivottuun lopputulokseen. Kun yksi unelma on saavutettu, odottaa kulman takana jo toinen. Saatamme huomata, ettemme koe oloamme juurikaan sen onnellisemmaksi, vaikka saimmekin esimerkiksi haluamamme ylennyksen.
Olemme ehkä etsineet onnea väärästä paikasta.
Jos käytämme kaiken aikamme unelmiemme ja tavoitteidemme jahtaamiseen, on riski, että meiltä menee ohi kaikki se kaunis ja hyvä, mitä meillä jo on. Elämme jatkuvasti tulevaisuudessa, vaikka oikeasti meillä on vain tämä hetki. Se on ehkä epätäydellinen ja hieman sotkuinen, mutta siinä on silti paljon kaunista ja hyvää.
Voimme jatkaa unelmointia, mutta ei anneta sen estää meitä olemasta onnellisia tässä ja nyt. Onnellisuus kun saattaa lymyillä vastaantulijan hymyssä, aamukahvin tuoksussa, auringon värjäämässä taivaanrannassa tai rakastamamme ihmisen läsnäolossa. Pitää vain malttaa ja osata katsoa.
