Miten käsitellä pettymystä? Itsemyötätunto auttaa rauhoittamaan kehoa ja mieltä

Pettymys ei tunnu vain mielessä. Se tuntuu myös kehossa. Iso pettymys tuntuu täyttävän koko ihmisen. Sydän hakkaa. Rintaa puristaa. Uni katoaa. Ajatukset kiertävät samaa kehää. Kehossa on levoton, jännittynyt olo, vaikka mitään varsinaista vaaraa ei enää ole.

Itsekritiikki voi lisätä sisäistä kuormitusta

Tuossa tilanteessa on helppo reagoida pettymykseen tavalla, joka lisää kuormitusta entisestään. Sisäinen puhe muuttuu armottomaksi: “Miten saatoin mokata näin?”, “Enkö koskaan opi?”. Sisäinen ääni syyttää siitä, ettei onnistunut.

Ajattelemme helposti, että ankaruus ja vaativuus auttavat nousemaan takaisin jaloilleen nopeammin. Todellisuudessa käy usein päinvastoin. Sisäinen piiska voi pitää hermoston hälytystilassa juuri silloin, kun se eniten tarvitsisi rauhoittumista ja turvaa.

Pettymys voi aktivoida hermoston hälytystilan

Pettymys voi näyttäytyä hermostolle uhkatilanteena. Aivomme eivät tee juurikaan eroa fyysisen ja psyykkisen uhan välillä. Siksi epäonnistuminen, torjutuksi tuleminen tai tärkeän asian menettäminen voi aktivoida kehossa saman stressijärjestelmän kuin vaaratilanne. Hermosto siirtyy taistele, pakene tai jäädy -tilaan.

Jokainen reagoi pettymykseen omalla selviytymistavallaan

Joku alkaa yliyrittää ja suorittaa entistä kovemmin. Toinen vetäytyy, lamaantuu tai välttelee kaikkea, mikä muistuttaa pettymyksestä. Moni jää pyörittämään tapahtunutta mielessään uudelleen ja uudelleen yrittäen löytää kohdan, jossa meni väärin.

Kyse on yrityksestä selviytyä. Jatkuva itsekritiikki kuitenkin kertoo hermostolle, ettei vaara ole vielä ohi. Jokainen omaa arvoa kyseenalaistava ajatus voi ylläpitää sisäistä hälytystilaa ja silloin palautuminen vaikeutuu.

Itsemyötätunto auttaa rauhoittamaan hermostoa

Itsemyötätuntoinen asenne auttaa noissa hetkissä säätelemään hermostoa. Itsemyötätunto on kykyä suhtautua itseensä rakentavasti silloin, kun elämä satuttaa.

Se voi olla esimerkiksi sitä, että pysähtyy hetkeksi ja antaa lempeää huomiota omalle kokemukselleen. Tunnistaa, että tapahtunut tuntuu pahalta. Ei vähättele kokemustaan tai dramatisoi sitä. Kohtaa rehellisesti ja lempeästi oman kokemuksensa juuri sellaisena kuin se on.

Itsemyötätunto ei ole luovuttamista

Itsemyötätunto ymmärretään joskus väärin. Sen ajatellaan olevan itsensä säälimistä, liian vähään tyytymistä tai tavoitteista luopumista. Moni voi tunnistaa itsessään ajatuksen: “Jos en vaadi itseltäni paljon, en saa mitään aikaan.”

Tutkimusten mukaan itsemyötätunto vähentää stressiä ja auttaa hermostoa palautumaan kuormituksesta. Lempeä suhtautuminen itseen tukee vagushermon toimintaa ja lisää kehon turvan kokemusta. Stressihormonien määrä laskee ja kehon rauhoittava järjestelmä saa tilaa aktivoitua.

Itsemyötätunto ei ole vain ajattelutapa. Se on myös biologinen viesti keholle: “Olet turvassa.”

Vaativa ihminen tarvitsee itsemyötätuntoa erityisen paljon

Vaativa ihminen tarvitsee itsemyötätuntoa erityisen paljon. Vaativuus voi tuoda tuloksia, mutta jatkuva sisäinen painostus kuluttaa. Ongelmaksi vaativuus muuttuu silloin, kun oma arvo alkaa riippua onnistumisista. Silloin pettymys ei tunnu vain pettymykseltä. Se tuntuu helposti myös riittämättömyydeltä.

Juuri silloin itsemyötätunto on tärkeää. Se ei vie vaikeuksia pois, mutta se auttaa suhtautumaan niihin rakentavammin.

Pettymyksen hetkellä tärkein kysymys ei ehkä ole: “Miten korjaan tämän mahdollisimman nopeasti?” vaan: “Miten voisin olla itseni puolella myös nyt?”