Ei-sana voi vahvistaa luottamusta – viisi vinkkiä kieltäytymiseen

Ystävä ihmetteli hiljattain, kun ilahduin hänen kieltävästä vastauksestaan. Hän oli juuri torpannut ehdotukseni, mikä oli hänelle silmin nähden vaikeaa.

Selitin hänelle, että kieltäytyminen teki hänestä mielessäni luotettavamman. Siihen saakka hän oli aina suostunut ehdotuksiini, vastannut kaikkeen kyllä. Minusta sellainen oli hieman epäilyttävää.

Vasta kun meillä on kyky ja lupa sanoa tarvittaessa ei, myös kyllä-vastauksestamme tulee aito ja uskottava. Silloin voin luottaa, että toinen suostuu pyyntööni aidosta tahdostaan eikä esimerkiksi minua miellyttääkseen.

Ilahduin ystävän kieltäytymisestä myös siksi, että minulle se tarkoitti, että suhteessamme on lupa olla molemminpuolisesti totta. Siinä on silloin riittävästi turvaa sanoa ei ja luottaa, että myös kieltäytymisen mahdollisesti herättämät tunteet käsitellään yhdessä.

Ylipäänsä se, että rakkaat ihmiseni kunnioittavat itseään, riemastuttaa minua. Samalla kun ystäväni sanoi minulle ei, hän sanoi itselleen kyllä. Siis kunnioitti sitä, mikä oli hänelle juuri silloin totta ja tärkeää. Vastaavasti aina kun sanomme kyllä vastoin sisintämme, sanomme itsellemme ei.

Mielestäni kieltäytyminen on lopulta ystävällistä ja kunnioittavaa myös muita ihmisiä kohtaan. Kun sanomme ajoissa ei, säästämme yleensä toisenkin aikaa ja annamme hänelle mahdollisuuden pyytää esimerkiksi apua ajoissa muualta.

Onko sinulla lupa sanoa ei?

Kun meillä ei ole sisäistä lupaa kieltäytyä, ei-sana tulee usein pitkän selityslitanian kera. Tällöin toinen alkaa helposti kumota perustelujamme ja ratkaista tilannetta, mikä vie koko tilanteen helposti sivuraiteelle.

Todellisuudessa pelkkä ”minulle ei sovi” riittää. Tarvittaessa sitä voi selittää lyhyesti, mutta pitkät selitykset kertovat usein vääristyneestä syyllisyydestä.

Kieltäytymisen harjoittelu tarkoittaakin yleensä syyllisyyden ja epämukavuuden sietämistä. Ei liene mahdollista suoraan hypätä kohtaan, jossa ei-sana tulisi heti ilman syyllisyyttä. Epämukavuuden läpi on vain kuljettava, kuten monen muunkin uuden asian harjoittelussa. Syyllisyyden voima pienenee yleensä kerta kerralta.

Kieltäytymisessä voi auttaa ajatus, että siinä ei ole kyse toisen torjumisesta ihmisenä. Sen voi sitä paitsi tehdä hyvin ystävällisesti: Kiitos kun kysyt, arvostan avunpyyntöäsi. Minulle ei kuitenkaan valitettavasti sovi. Tai: Ihanaa, että ajattelit minua puhujaksi. Jätän tällä kertaa kuitenkin väliin. Toivon, että teillä on antoisa tilaisuus.

Ein sanomisen askeleita

Sisäinen lupa

Sinulla on lupa sanoa ei. Jos jokin asia ei ole sataprosenttisesti kyllä, se on silloin ei. Vastaus voi toki olla myös ehkä ja muuttua myöhemmin kylläksi. Kyllä-sanaa kannattaa kuitenkin käyttää vain silloin, kun on siitä varma. Voit kysyä itseltäsi esimerkiksi: Onko minulla tähän asiaan itseni suostumus?

Aikalisä

Jos kyllä-sana tapaa tulla vikkelästi automaatiolla, on viisasta ottaa tuumaustauko ennen kuin vastaa yhtään mitään. Se tuo elintärkeää tilaa kuunnella, mitä mieltä oikeasti olemme. Aikalisä voi kuulostaa esimerkiksi tältä: Kiitos että kysyt. Mietin asiaa ja ilmoitan sinulle mahdollisimman pian. Tai: Kiitos kutsusta. Tarkistan tilanteen ja palaan asiaan.

Treenaa etukäteen

Ein sanominen voi aluksi tuntua kuin vieraan kielen puhumiselta. Sitä kannattaakin harjoitella etukäteen ääneen tai ystävän kanssa, jolloin sanat tulevat helpommin myös tositilanteessa. Ota keho tueksesi: jämäkkä, tukeva ja avoin asento voi tuoda turvaa. Pidä ilmaisut lyhyinä ja yksinkertaisina. Toisen pyynnöstä kiittäminen alkuun voi toimia.

Ein vastaanottamiskyky

Silloin kun ein sanominen on itselle vaikeaa, myös sanan kuuleminen (ja avun pyytäminen) tuntuu usein hankalalta. Onko muilla ihmisillä lupa sanoa minulle ei? Missä määrin sallin kieltäytymisen heille? Mitä enemmän uskallan kohdata ja tuntea omaa torjutuksi tulemisen tai pettymyksen tunnettani, sen helpompaa on luottaa myös muiden kykyyn kohdata hankalia tunteita.

Epämukavuuden sietäminen

Käytännössä epämukavuutta siedetään esimerkiksi huomaamalla, mitä itsessä tapahtuu. Tunteiden nimeäminen on erityisen tehokas keino. Kun lisäksi toivotan epämukavuuden tervetulleiksi ja suostun olemaan sen kanssa, minun ei tarvitse reagoida siihen esimerkiksi alkamalla perua puheitani. Itse saatan epämukavuuden hetkellä sanoa itselleni esimerkiksi: Mä oon tässä. Mä oon mun kanssa. Mikä auttaisi sinua?

Muista armollisuus, tässäkin lajissa on lupa harjoitella ja kompuroida.

Pohdin kieltäytymistä lisää teoksessani Vapaaksi miellyttämisestä – toipumiskirja hyväksynnän hakijoille.