Pettymys sattuu vähemmän, kun et käänny itseäsi vastaan

Pettymys ei satu pelkästään siksi, mitä tapahtui. Sisäistä kipua lisää se, mitä itselleen sanoo tapahtuneen jälkeen. Tilanne on jo ohi, mutta mieli jatkaa sen jauhamista. Ajatus toisensa jälkeen palaa itsen moittimiseen tai siihen, mitä olisi pitänyt tehdä toisin.

Vaativuus voi näyttää ulospäin vahvuudelta. Se voi olla syy siihen, että tekee asioita huolellisesti ja tavoitteellisesti, mutta samalla se voi myös tehdä epäonnistumisista raskaampia kuin niiden tarvitsisi olla.

Jos oma sisäinen puhe on valtaosin kriittistä, virheet ja epäonnistumiset eivät ole enää vain yksittäisiä tilanteita. Ne muuttuvat kertomuksiksi siitä, millainen ihminen on. Kuormitus ei synny pelkästään siitä, mitä tapahtui, vaan siitä, mitä siitä ajattelee.

Itsemyötätunto voi auttaa. Se ei tarkoita sitä, että rimaa lasketaan tai tavoitteista luovutaan. Kyse on jostain arkisemmasta ja samalla yllättävän vaikeasta: tavasta olla itsensä puolella silloin, kun asiat eivät mene niin kuin toivoi. Ratkaisevinta ei ole se, mitä tapahtui vaan se, mitä sen jälkeen tapahtuu omassa mielessä.

Itsemyötätunto ei ole abstrakti ajatus, vaan konkreettinen taito. Sen voi pilkkoa kolmeen hyvin käytännölliseen osaan:

Huomaa mitä tapahtuu

Pysähdy hetkeksi ja huomaa tilanne sellaisena kuin se on. Älä liioittele tai vähättele.
Huomaa myös, mitä tapahtunut sinussa herättää. Voit sanoa hiljaa mielessäsi esimerkiksi “Nyt on vaikea hetki”, “Tämä tuntuu pahalta” tai ”Nyt ahdistaa”. Sano ne sanat, jotka kuvaavat kokemustasi parhaiten.
Jo pelkkä tunnistaminen rauhoittaa hermostoa.

Muista: et ole yksin etkä ainoa

Vaikeudet eivät tarkoita, että sinussa on jotain vialla. Ne tarkoittavat, että olet ihminen. Kaikkien elämään kuuluu epäonnistumisia ja vaikeita tunteita. Ne eivät ole poikkeus vaan osa normaalia ihmisen elämää.
Me kaikki epäonnistumme. Me kaikki petymme. Me kaikki kamppailemme välillä. Se on osa jaettua ihmisyyttä.

Puhu itsellesi kuin hyvälle ystävälle

Mitä sanoisit ystävälle tässä tilanteessa?
Hankalassa hetkessä meistä monelta löytyisi vastaavassa tilanteessa olevalle ystävälle ymmärrystä, kannustusta ja suhteellisuudentajua. Itselle tarjoutuu herkästi jotain muuta – vaativuutta, moitteita ja syytöksiä.
Itsemyötätunnossa opettelemme sanomaan nuo samat kannustavat ja tukevat sanat myös itselle. Osoittamme itsellemme, että olemme omalla puolellamme, vaikka kaikki ei mennyt niin kuin toivoimme.

Juuri se, miten suhtaudumme vaikeisiin hetkiin ja itseemme niiden aikana, muuttaa kokemustamme eniten.

Tutkimuksissa on nähty, että itsemyötätunto ei heikennä tekemistä, vaan tukee sitä. Se auttaa palaamaan nopeammin takaisin liikkeeseen. Se tekee tilaa oppimiselle sen sijaan, että mieli käpertyisi kokemuksen ympärille ja ajatukset alkaisivat kiertää luuppia.

Vaativuus yrittää usein viedä eteenpäin puskemalla. Itsemyötätunto tekee sen tukemalla.
Ero ei aina näy ulospäin. Sisäisesti se tuntuu kuitenkin erilaiselta. Vaativuudessa on jatkuva jännite. Itsemyötätuntoisessa suhtautumisessa on enemmän tilaa hengittää ja löytää suunta uudelleen.

Ja juuri siitä syntyy kestävyys.

Se ei tarkoita, että kriittinen ääni katoaisi. Se ei vain enää yksin määritä suuntaa.