Pettymys sattuu. Se tuntuu rinnassa, vatsassa tai kurkussa. Se voi viedä yöunet, tehdä mielestä raskaan ja saada kyseenalaistamaan itsensä. Raskainta ei ole kuitenkaan itse pettymys vaan se, että alamme pelätä sitä jo etukäteen ja tuo pelko alkaa kaventaa vaihtoehtojen valikoimaa elämässämme. Pelkäämme sitä, miltä pettymys tuntuu; sitä sietämätöntä häpeää, tyhjyyttä, yksinäisyyden tunnetta.
Pettymys on seurausta siitä, että odotuksemme eivät täyty. Asiat eivät mene niin kuin haluaisimme ja toivoisimme. Pettymyksen pelko saa meidät ylisuojelemaan itseämme.
Emme hae sitä työpaikkaa, jota oikeasti haluaisimme. Emme sano ääneen, mitä tarvitsemme kumppaniltamme. Emme sitoudu, koska entä jos kaikki kuitenkin menee pieleen. Emme tavoittele unelmia, koska pelkäämme etteivät ne kuitenkaan toteudu. Tyydymme tilanteisiin, jotka ovat ihan ok. Sisällä voi kuitenkin olla tunne, että jokin on jäänyt pienemmäksi ja näkymättömämmäksi kuin mitä se olisi voinut olla.
Jos pettymyksen tunnetta ei ole saanut kohdata turvallisesti, mieli oppii pitämään sitä vaarana ja yrittää suojella meitä niin, ettemme sitä joutuisi kohtaamaan. Välttämällä. Kontrolloimalla. Madaltamalla odotuksia. Ei siksi, että emme olisi rohkeita, vaan siksi, että meihin on joskus sattunut liikaa.
Pettymysten välttely tuo hetkellisen helpotuksen
Välttäminen tuo usein hetkellisen helpotuksen. Kun emme yritä, emme pety. Mutta samalla elämä alkaa supistua. Mahdollisuudet jäävät käyttämättä. Unelmat pienenevät. Toivominen muuttuu varovaiseksi. Innostuskin voi jäädä taka-alalle, koska sekin sisältää riskin.
Pettymyksen pelko voi saada elämän tuntumaan turvalliselta – mutta myös etäiseltä. Ikään kuin katselisi omaa elämäänsä hieman sivusta, uskaltamatta astua siihen kunnolla mukaan.
Pettymyksen pelko ei ole heikkoutta. Se on selviytymiskeino. Se on syntynyt tilanteissa, joissa pettymys on ollut liian suuri, liian yksinäinen tai liian lohduton. Tuollaisen tunteen varominen on ollut tarpeellista. Mutta se, mikä on joskus suojannut, voi myöhemmin alkaa rajoittaa.
Näin pettymyksen pelkoa voi helpottaa
Pettymyksen pelkoa ei voi pakottaa pois. Se ei katoa sillä, että käskee itseään olemaan rohkea. Usein se helpottuu vasta silloin, kun antaa sille tilaa ja alkaa rauhassa tutkia millaisiin kokemuksiin, ajatuksiin ja uskomuksiin pelko on kiinnittynyt.
Kun pettymyksen pelon voi kohdata turvallisesti toisen ihmisen kanssa tai myötätuntoisesti itseään kuunnellen voi alkaa kasvaa luottamus siihen, että vaikka pettymys sattuisi, siitä voi selvitä.
Elämä ei ole riskitöntä. Kaikki, mikä on merkityksellistä, sisältää mahdollisuuden pettymykseen. Mutta kun pettymyksen pelko ei enää päätä puolestasi, elämä alkaa vähitellen laajentua. Uskallat toivoa. Uskallat yrittää. Uskallat elää enemmän omannäköistä elämää.
