Ranskalainen filosofi Blaise Pascal on todennut, että kaikki ihmiskunnan murheet johtuvat kyvyttömyydestämme istua yksin hiljaisessa huoneessa. Olen huomannut, että ainakin moni omista murheistani liittyy juuri tähän. Tekeminen tulee minulle luonnostaan, mutta oleminen on vaikeaa.
Psykologiassa puhutaan tekemisen ja olemisen mielentiloista:
Tekemisen mielentila on tulevaisuusorientoitunutta ongelmanratkaisua. Siinä huomio kohdistuu siihen, mitä pitäisi saada aikaan. Se pyrkii kuromaan umpeen eron sen välillä, miten asiat ovat ja miten toivoisimme niiden olevan. Tekemisen mielentila palvelee henkilökohtaisia tavoitteita ja on hyödyllinen asioiden hoitamisessa, mutta kroonisena se voi johtaa ylikuormittumiseen.
Olemisen mielentila on läsnäoloa tässä hetkessä. Huomio kohdistuu välittömään kokemukseen elämästä. Asioiden tila hyväksytään, eikä niitä pyritä muuttamaan. Olemisen mielentila edistää hyvinvointia ja yhteyttä elämään. Pelkkä oleminen ilman suuntaa voi kuitenkin muuttua turruttavaksi, hieman samaan tapaan kuin syöminen tai nukkuminen eivät enää tuota lisäarvoa tietyn pisteen jälkeen.
Kirjoitan kirjassani Rohkaisukirja ujoille siitä, kuinka psykologisesti ja sosiaalisesti hyvinvoivilla ihmisillä on tasapainoinen suhde itseensä, muihin ja maailmankaikkeuteen. Ihmisen persoonallisuus kypsyy, kun hänen suhteensa näihin kolmeen asiaan kypsyy. Tekemisen ja olemisen tasapaino liittyy jossain määrin yksilön suhteeseen kaikkiin näihin kolmeen asiaan.
Tekemisen ja olemisen mielentilat näkyvät myös sosiaalisessa elämässä. Sosiaalinen jännittäminen liittyy vahvasti tekemisen mielentilaan: Jännitämme kun huomiomme kiinnittyy siihen, miten suoriudumme muiden silmissä. Olemisen mielentila voi olla tässä tehokas vastalääke. Kun huomio siirtyy pois tekemisestä olemiseen, suoriutumisen paine hellittää.
Minulle itselleni tekeminen on tullut aina luonnostaan, mutta oleminen on aina ollut vaikeampaa. Taipumukseni uppoutua työhön on tuonut etua työelämässä, mutta yhteys olemiseen ja elämään on kärsinyt. Vasta voimavarojen loppuminen on pakottanut minut pysähtymään ja pohtimaan omaa suhdettani elämään uudelleen. Nyt, kun kesäloma on takana, kirjoitan tätä muistilistaa yhtä paljon itselleni kuin sinulle:
- Ole läsnä myös arjessa. Olemisen mielentilaa ei voi ajoittaa vasta seuraavalle lomalle. Olen usein ajatellut, että pusken töitä seuraavaan lomaan ja vasta sitten hengähdän. Mutta tutkimustenkin mukaan loman vaikutus kestää vain parisen viikkoa, kunnes arki ottaa taas vallan. Siksi on tärkeää muistaa merkitä kalenteriin hetkiä myös olemiselle.
- Suunnittele tekeväsi vähemmän. Usein vähemmän on enemmän. Olen huomannut, että kun suunnittelen tekeväni vähemmän, saan yleensä enemmän aikaan ja työni laatu paranee. Tietoinen vähentäminen luo tilaa luovuudelle ja työn laadulle, sekä riittävälle palautumiselle ja sitä kautta jaksamiselle.
- Muista, että riittävän hyvä on useimmiten riittävän hyvä. Harva asia elämässä vaatii täydellisyyttä. Tämä pätee sekä työtehtäviin että sosiaalisiin tilanteisiin. Suorittamisen ei tarvitse olla täydellistä; useimmiten riittävän hyvä on juuri oikea määrä.
Kurkkaa myös Jonin Rohkaisukirja ujoille, joka antaa käytännön apukeinoja sosiaalisia tilanteita jännittäville.
