Olen itse epäillyt itseäni ihan helvatusti, kokenut valtavasti epävarmuutta ja sumuttanut itseäni pois sisäisistä tunteistani ja paremmasta ymmärryksestäni – ja kärvistellyt sen vuoksi paljon. Olen pysytellyt toksisissa tilanteissa ja parisuhteissa, ja liian lähellä siellä, missä ei ole hyvä olla. En ole osannut suojata itseäni.
En ole välttämättä (läheskään) aina luottanut kykyyni pärjätä tai siihen, että saan ja voin mennä elämässä kohti kutsuvia juttuja. Olen ollut paljon selviytymistilassa. Se ei välttämättä ole aina ulkopuolelle edes näyttänyt siltä, koska olen niin hyvin toimiva. Silti sisäisesti ei välttämättä ole ollut kovin levollinen ja ihana olo. Olen sivuuttanut itseäni paljon ja luullut, että on minun tehtäväni nousta vaikeiden fiilisten yläpuolelle.
Elämäni aiemmassa, ihanassakin parisuhteessa oli haasteellista se, että epäilin itseäni ja elämää paljon – sitä, että onko tämä nyt se juttu. Halusin valita “oikein”. En tiennyt, että kyse oli läheisyyden pelosta, joka kumpuaa turvattomuudesta, traumasta ja kiintymyshaavoista. Alla on syvää turvattomuutta ja luottamushaava.
Me superherkät olemme usein myös oppineet epäilemään itseämme, koska oma sisäinen kokemus on voinut olla täysin ristiriidassa sen kanssa, kuinka ympäristössä on toimittu ja puhuttu. Usein olemme internalisoineet eli empaattisina ottaneet kannettavaksemme nuo ristiriidat ja luultu, että vika on meissä.
Se, miten olen oppinut luottamaan itseeni on toisaalta a) sielullista b) sisäisen turvan synnyttämisen kautta. Sielullinen luottamus on ollut sisäsyntyistä, intuitiivista tietämistä, joka on ollut pohjantähteni. Mutta ei se ole suojannut menemästä tilanteisiin tai pysymästä hommeleissa jotka eivät tee hyvää.
Sisäisen turvan vahvistumisen myötä opin laskeutumaan kehooni, kuuntelemaan sisältä päin miltä tuntuu ja TOIMIMAAN yhä enemmän sen mukaan, mikä omalle hyvinvoinnilleni on hyväksi. Se on haasteellista, jos ei ole ihan hirveästi saanut ympäristöstä tukea tai mallia siihen, kuinka itseä suojataan tai tuetaan. Jos on ollut turvatonta eli on oppinut turvattomaksi, ei ole saanut vahvaa pohjaa itseensä tai elämään luottamiseen. Se tarkoittaa käytännössä turvatonta kiintymystyyliä suhteessa toisiin ihmisiin ja laiffiin.
Ihana juttu on, että tämän hommelin voi todella kääntää. Kiintymystyyli voi turvallistua, luottamus itseen ja elämään vahvistua, ja ennen kaikkea voi vapautua elämään sydämensä eikä pelkojensa kautta. Voi oppia rajaamaan ja tekemään valintoja, jotka ovat itsearvostavia ja omia hyvinvointia suojaavia ja tukevia.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että en enää tee kompromisseja oloistani esimerkiksi ihmissuhteissa. Joku voi olla ihana, tärkeä tai rakas, mutta jos suhteessa on kirrausta, johon eivät rajaamiset ja keskustelut auta, olen oppinut kunnioittamaan tunnettani ja ottamaan etäisyyttä. Olen oppinut kuulostelemaan ja tekemään valintoja omien arvojeni mukaan, ja olen sisäistänyt, ettei minun tarvitse tehdä kompromisseja yksin jäämisen pelossa. Tällaiselle ylivastuulliselle ponnistelijalle se on iso juttu.
Saakin alkaa elää yhä enemmän omaa elämäänsä ja keskittyä omaan sydämeensä. Tosin itse itselleenhän se lupa on annettava, riippumatta siitä mitä ympäristössä tapahtuu. Ja kun niin tekee, se vahvistaa luottamusta omaan sydämeen. Hyvinvointini on paitsi jees ja oikein, myös omalla vastuullani.
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini, terapeuttisen valmennukseni ja parityöskentelyn löydät TÄÄLTÄ.
