Elämme käsittämättömän rikasta informaation aikakautta. Seilaamme jatkuvassa sisältövirtauksessa, ja saamme eri medioiden ja somen kautta alati tietoa ympäristöstämme. Se virtaus uuvuttaa ja ruokkii osaltaan myös pessimististä maailmankuvaa. Uutiset tarjoavat lähinnä pelkoja, vaaroja ja katastrofeja. Some puolestaan äkkivääriä mielipiteitä ja niiden kalistelemista sanan miekoin.
Samalla on syntynyt tarve, ei pelkästään keskustella asioista, vaan myös vahtia toinen toistemme mielipiteitä niistä. Pitää huolta siitä, että muut ajattelevat meidän tavoin. Jos eivät, he eivät ole meikäläisiä.
Vuonna 2025 on tärkeää kyetä reagoimaan nopeasti. Kun tulitikku leimahtaa ja sytyttää maailman palamaan, on siitä oltava jokaisella mielipide. Tai vastaavasti, jos Pena syö totutun riisiannoksen sijaan perunan, tulee Penaa valaista perunan syntisyydestä. Pirkko ei saa myöskään pukeutua miesten reisitaskuhousuihin tai Teppo ottaa Buranaa päänsärkyyn.
Moderni totuus on selkeärajaista ja ymmärrettävää. Paradoksaalisesti moiset kuvaukset sopivat perin kehnosti todellisuuden kuvaamiseen.
Filosofille uutiset ovat juoruja
Yksi mahdollinen hyvinvointiteko on se, että alkaa suhtautua uutisiin filosofin tavoin. 1800-luvulla elänyt luonnonfilosofi Henry Thoreau kiteyttää ajatuksen kirjassaan Elämää metsässä.
”Filosofille ovat kaikki uutiset, kuten niitä kutsutaan, juoruja, ja niitä julkaisevat ja lukevat vanhat naiset teekuppinsa ääressä.”
Siinä se on, suhtaudu uutisiin kuin juoruihin. Yksillä on enemmän totuuspohjaa kuin toisilla. Ne voivat synnyttää mielenkiintoa, mutta ei moisten takia yöunia kannata menettää. Eikä tämä tarkoita ajalle niin trendikästä ”fake news” -möyhäämistä, vaan yksinkertaisesti sitä, että selkeärajaisten uutisten ja tietojen taakse piiloutuu aina monisyinen ja erilaisten riippuvuussuhteiden todellisuus.
Monet meistä hakevat turvallisuutta juuri sellaisesta ymmärryksestä, joka kumpuaa asioiden yksinkertaistamisesta – pahimmillaan mustaksi ja valkoiseksi. Kun löytää kaltaisiaan samanmielisiä, harha asioiden selkeärajaisuudesta voimistuu.
Tällöin voimistuu puhe ”meistä” ja ”muista”.
Tietämättömyys voi olla hyve
Mitä jos turvallisuuden tunne voisikin kummuta siitä, että valitsee antautua ihmeellisyydelle? Jatkuvan tietämisen sijaan, ihmettelisi ja kysyisi lisää kysymyksiä.
Mitä jos emme velvoittaisi sen enempää itseämme kuin muita ihmisiä lukitsemaan mielipiteitä ympäröivästä maailmasta?
Tietämättömyys voi olla hyvä, etenkin, jos itse tieto ajaa meidät hulluuden partaalle. Jos hölläämme informaation ahmimista, mitään pahaa ei tapahdu. Jos King Kong jonain päivänä saapuu kaupunkiin, tullaan asiasta kertomaan sinulle ilman, että vahtaat tietoa tunnin välein eri medioista ja somesta.
”Harhaa ja petosta kunnioitetaan korkeimpana totuutena, vaikka todellisuus on ihmeellinen”, Thoreau jatkaa kirjassaan.
Kenties väkevintä anarkiaa tänäpäivänä on juurikin se, ettei yritä tietää kaikkea ja olla kaikesta jotain mieltä, vaan kysyy, hämmästelee ja ihmettelee.
Suhtautuu tietoon filosofin tavoin.
