Työelämässä tunnetaidot mielletään usein pehmeäksi puheeksi, joka nousee ajankohtaiseksi vasta kun “tärkeämmät” asiat on kunnossa. Paradoksaalisesti suurin osa työelämän ongelmista on mahdollista taklata kehittämällä omia tunnetaitoja. Tämän soisi olevan sekä yksilön oma valinta, mutta myös jotain, mihin työyhteisössä jokaista avoimesti kannustetaan.
Kyse on tietoisesta valinnasta. Strategian painopisteestä, jonka vaikutus on merkittävä ja ulottuu laajalle.
1. Vuorovaikutustaitosi ovat suorassa suhteessa siihen, miten siedät hankalia tunteita
Työyhteisö tuntuu toisinaan vaikeiden tunteiden sulatusuunilta. Asiakastyötä tekevä saattaa kokea kärsivällisyytensä olevan koetuksella jatkuvan negatiivisen palautteen keskellä. Jollain toisella elinvuodet hupenevat, koska työkaveri aiheuttaa toistuvasti harmaita hiuksia typerällä käytöksellään. Myös työpaikan toimimattomat käytännöt sekä laiska johtaminen ketuttavat.
Tämän seurauksena oma energia kulkee työn tuottavuuden sekä oman hyvinvoinnin kannalta väärään suuntaan.
Kaikki työn ympärillä tapahtuvat asiat eivät ole hallittavissa. On sinun tehtäväsi hahmottaa, mitkä ovat.
Et pysty estämään asiakkaiden sinuun kohdistuvaa äksyilyä, mutta voit voimistaa omaa ymmärrystäsi siitä, ettei palaute ole henkilökohtaista (vaikka siltä usein saattaa tuntua). Et myöskään voi estää työkaverisi tyhmiä heittoja palavereissa, mutta sitä voit edistää, ettet keskitä siihen huomiota tai reagoi. Paskan johtamisen ja firman järjettömien käytäntöjen osalta voit vähintään käyttää omaa ääntäsi. Mutta sen sijaan, että nariset alvariinsa, tuo pöytään kehitysehdotuksia.
Ennen kaikkea, opi päästämään irti ja hyväksymään asiat, jotka eivät ole hallinnassasi. Niitä nimittäin riittää.
2. Itsensä johtaminen työssä on omien tunteiden ymmärtämistä
Olemme omasta mielestämme mestareita analysoimaan muita ihmisiä. Sitäkin enemmän hankaamme vastaan kun tarve olisi rehelliselle itsereflektoinnille. Mikäli emme ymmärrä omien tunteidemme mekanismeja, olemme jatkuvasti niiden synnyttämien impulssien vietävinä. Tämä voimistaa osaltaan stressiä, joka näkyy ja kuuluu myös ulospäin.
Kaikki mikä ärsyttää, ei johdu yksinomaan muista ihmisistä tai sinulle tapahtuvista asioista. Tunteesi koostuvat mitä suurimmassa määrin geeniperimästä sekä sinuun jo aiemmin koodatuista mekanismeista. Kun sisäistät, että tunteesi ovat yhtäaikaisesti henkilökohtaisella tasolla todellisia sekä yhteisöllisesti katsottuna virheellisiä (tai vähintään voimakkaan puolueellisia) ymmärrät, ettei jokaiseen verenpainetta nostattavaan hetkeen kannata reagoida.
Selkeytä itsellesi se, mihin energiaasi kannattaa tuhlata ja mihin taas ei.
3. Jos haluat onnistua yhteistyössä, opi synkronoimaan tunteita
Valtaosa työelämän keskinäisestä vänkäämisestä johtuu siitä, ettemme osaa synkronoida tunteita. Kun jokainen kokee oikeudekseen oksentaa sen hetkistä tunnetilaansa, on seurauksena muista eriytymistä ja omiin tunteisiin poteroitumista.
Yhteinen tunneilmasto kysyy kykyä tulla lähemmäs ja päästää irti ehdottomuudesta.
Tunteiden synkronointi korostuu selkeimmin myyntityössä, jossa asiakas ostaa yleensä häneltä, kenen seurassa ei koe oloaan kiusalliseksi. Myynti, kuten myös mikä tahansa yhteistyötä vaativa toiminta, ei vaadi päälle liimattua sosiaalista kanssakäymistä vaan ennemmin kykyä yhdistää tunnetiloja.
Hyvä esimerkki on huumori, joka toimii lähes joka tilanteessa. Yhteinen nauru tuo meitä lähemmäs, niin Tinder-treffeillä, myyntitapaamisissa kuin myös tiimin yhteisissä palavereissa.
4. Kun opit ymmärtämään, että kaikki työ ei ole tärkeää, opit erottamaan sen, mikä on
Suomi on täynnä ihmisiä, jotka ovat paahtaneet itsensä ulos pelistä. On pelottavan yleistä udella toiselta ihmiseltä, montako uupumusta hän on jo käynyt läpi. Harvalla jää yhteen. Kun samaan aikaan katsoo tämän päivän työelämän vaatimuksia, ne tuntuvat paikoin lähes kohtuuttomilta. Monissa ammateissa yksi ihminen on vastuussa siitä, mistä aiemmin kolme. Kun samaan aikaan useimmista oman alan työpaikoista käydään kovaa kilpailua, suostuvat monet tekemään lähes mitä vaan ja millä hinnalla.
Kiltin tytön ja pojan syndrooma kukoistaa sekin rehvakkaana. Paahdamme sata lasissa kohti palkintoja ja suosionosoituksia, joita emme koskaan saa tarpeeksi. Uhriudumme, koska sankaritekojamme ei huomata.
Kaikki työ ei ole tärkeää, eikä jokaisen tehtävän parissa kannata pinnistellä. Priorisointi on oman työn rytmittämistä. Se tähtää energian suuntautumisen niihin asioihin, joilla on onnistumisen kannalta merkitystä. Tämä mahdollistuu vain, mikäli ensin päästää irti tarpeesta olla koko ajan kaikkialla ja painaa jatkuvasti täydellä höökillä.
Joskus täytyy (tai ennemmin kannattaa), useimmiten ei.
5. Työn ei pidä olla koko elämä, eikä elämän tuntua työltä
Omaa identiteettiä ei kannata lukita työhön, vaikka sen parissa vietämmekin leijonanosan ajasta. Jos oma arvosi riippuu siitä, kukoistatko ammatissasi, saattaa arki muodostua ahdistavaksi. Tällöin uhraat työlle elämäsi, koska pelkäät alati paljastuvasi. Suoritat huijarisyndrooma olkapäilläsi ja juokset jatkuvasti kiinni kiirettä, jota et koskaan kuitenkaan tavoita.
Olet paljon enemmän kuin se, mitä työssäsi päivittäin ilmennät.
Mutta työtä ei tule myöskään vihata, mikä tuntuu olevan yhteiskuntaamme lujasti iskostunut odotusarvo. On tutkittua, että koemme suurimmat onnistumisen elämykset nimenomaan työtä tehdessämme, emme vapaa-ajalla. Tämän tiedostaminen lisää mahdollisuutta siihen, että opimme sisäistämään työn merkityksen elämässämme – ilman, että se itsessään määrittää meidät ihmisinä.
Lisää työelämään kytkeytyvistä peloista ja epämiellyttävistä tunteista voit lukea kirjastani Tunne pelkosi, vapaudu elämään (Bazar, 2023), jonka voit näppärästi tilata täältä.
