Krooninen itsensä kutistaja odottaa, että jonain päivänä vihdoinkin saapuisi messevä elämäntyöpalkinto kaikesta elämänmittaisesta venymisestä, joustamisesta, barbababana kulloisenkin tilanteen vaatiman muodon ottamisesta. Breaking news: Ei saavu!
Mielessä voi kyteä hiljainen odotus, että “kai ne nyt joskus tajuavat, miten paljon olen itseäni tähän uhrannut”. Lisää uutisia: ei ole muiden tehtävä tajuta – SINÄ sen sijaan voit sen tajuta, ja piirtää rajasi uusiksi.
Itsensä pienentämistä on muun muassa:
– niellä, vähätellä tai ohittaa omia tarpeita ja tunteita ja siten jättää niitä ilmaisematta
– säästää toisia vaikeilta tunteilta oman hyvinvoinnin ja etenemisen kustannuksella
– sabotoida omia unelmia ja mahdollisuuksia
– ylijoustaa omista rajoista
– ylikannatella toisia.
Itsensä pienentäminen oirehtii esimerkiksi seuraavasti:
– sisällä kytevänä tulivuorena, aggressiona, joka voi sisäänpäin kääntyessään näyttäytyä masennuksena, alakulona, uupumisena, itselle tai muille haitallisena käytöksenä. Katkeruutena, marttyyriytenä, passiivis-aggressiivisuutena tai ulospäin räjähtelynä.
– kateutena ja ärsyyntymisenä niitä kohtaan, jotka ilmaisevat itseään ja ottavat tilansa
– häpeäkäyttäytymisenä
– olona, että elämä menee ohi eikä ole itse yhtään ohjaksissa.
Saat astua kokoosi – se olisi ihanaa!
Reitti omemman kokoisiin saappaisiin ja omaan mittaan oikenemiseen vaatii omiin tunteisiin ja tarpeisiin havahtumista. Oma turhautuminen ja ketutus kielii, että omat rajat on ylitetty ja ”tarttis tehdä jotain”. Parasta salvaa tälle on tuetusti oppia ilmaisemaan rakentavasti itseään ja tunteitaan, tarvittaessa psykologian ammattilaisenkin avustuksella.
Sydämeni iloitsee, kun asiakkaani kertoo edistysaskeleistaan itsensä ilmaisemisessa ja hei: status, ikä tai mikään muu määre eivät kerro, etteikö voisi olla itsensä kutistaja. Olen käynyt näitä keskusteluita johtajienkin kanssa. Teemme tätä duunia vielä myös kollektiivissa, naisina. Haluan visualisoida meidät piiriin, jossa jokainen sanoo seuraavalle vieressään:
Saat astua kokoosi, se olisi ihanaa!
Aloitan ja sanon sen sinulle: saat todella astua kokoosi ja se totta tosiaan olisi ihanaa.
Koossaan oleva ja itseään ilmaiseva voidaan kokea hankalana tai haastavana
Kun tekee sitoumuksen lakata pienentämästä itseään, altistaa itsensä epämukavuudelle. Oman tilansa ottaessaan voi kohdata uusia reaktioita ympäristöstä tai tulla leimatuksi hankalaksi, haastavaksi tai vaativaksi tyypiksi.
Muistan parikymppisenä palautteen, että tuttavani oli kokenut minut kovin tilaa ottavana – järkytyin, sillä olin aina ollut maailman mukautuvaisin, se “hyvä tyyppi”, joka nimenomaan ei sotke pakkaa tai varasta showta. Järkytyksen jälkeen tajusin, etten ollut tehnyt mitään väärin. Olin ollut läsnä hyvällä intentiolla, mutta toiset barbababat reagoivat kun ex-fulltime-barbababa ei mukaile ja myötäilekään aivan kaikkea.
Ei ole mitään show’ta varastettavaksi, meillä on vain tämä yhteinen elämänsoppa, joka syntyy vain siitä, että kaikki antavat siihen mausteensa. Et ole assistenttina tässä vaan yhtä kokki kuin kaikki muutkin.
Kolmekymppisenä silloinen ihana pomoni eritteli palautteessaan, että työparini on aina niin optimistinen ja joustava (ja no doubt niin todella oli ) ja minä herkkä ja haastava. Ensin sapetti ja sitten nauratti. Sittemmin tajusin, että “haastavuutenihan” oli nimenomaan kykyäni vetää rajani, ilmaista mielipiteeni eikä niellä kaikkea kokonaisena. Herkkyyteni puolestaan oli ja on kykyäni lukea rivien välitkin ja olla hyvin intuitiivinen.
Omassa koossaan oleva nainen koetaan ja tullaan taatusti vielä tovi kokemaan haastavana, herkkänä ja tilaa vievänä.
…siitä huolimatta ja juuri siksi: anna itsesi näkyä
Kolmas jymyuutinen: tulet AINA olemaan jollekulle liikaa! Ihan varmasti. Sitä päivää ei tule, jolloin maailma nyökkäilisi kaanonissa presenssillesi ja valinnoillesi kaikki yksimielisenä. Kumarrat jonnekin ja pyllistät toisaalle. Lakkaa kumartelemasta ja kerro, mitä sydämesi laulaa. Parempi, että teet olosi itselle mukavaksi, heität omat mausteesi tähän soppaan just niin kuin ne ovat, ja nautit!
