Välttelykäyttäytyminen on usein turvakäyttäytymistä. Se voi olla niin automaattista, että emme itsekään huomaa tekevämme sitä. On täysin ymmärrettävää että haluamme mahdollistaa itsellemme mukavat olosuhteet, mutta jos hankalien tilanteiden väistely ottaa liikaa tilaa, voi olla että siitä alkaa tulla tapa, joka alkaa rajoittaa elämää. Lopulta vaikeiden tilanteiden ja hankalien ihmissuhteiden välttely voi johtaa siihen, että oma elämä kapeutuu liikaa. Olemme joutuneet itse luomaamme ansaan.
Ahdistuksen välttely johtaa usein ahdistuksen tunteen vahvistumiseen. Voidaksemme kesyttää ahdistuksen tunteen tarvitsemme altistusta tuolle hankalalle tunteelle. Sille suostumista, että nyt tuntuu ikävältä. Kun mielemme huomaa, että pyrimme hyväksymään tilanteen sellaisena kuin se on, ei se enää herätä meissä hätätilaa. Ahdistus on sietämätön olotila, jota kukaan ei haluaisi kokea. Se on kuitenkin samalla myös yksi tunteista. Kaikilla, vaikeillakin tunteilla on jokin hyvä tarkoitus. Joskus meidän vain garvitsee ottaa aikaa löytääksemme tunteen takana olevan viestin.
Varmistelu on usein tekemistä ja asioiden järjestelyä, jotta asiat sujuisivat mielemme mukaisesti. Se voi kuitenkin todella olla myös sitä, että pakenemme, väistämme ja viihdymme liikaa oman päämme sisällä. Itsensä seurassa viihtyvät ihmiset ovat usein herkkiä ja heillä on rikas mielikuvitus. On upea juttu, että yksinäisyys ei pelota, mutta tarvitsemme myös yhteyttä muihin ihmisiin. Merkityksellisimmät oivallukset syntyvät yhteydessä toisiin, koska saamme niiden kautta mahdollisuuden kehittyä ja tulla läheisimmiksi myös itsemme kanssa.
Kiinnostuitko aiheesta? Tutustu Marikan uuteen kirjaan täällä.
