Helppo elämä ei tee onnelliseksi – Olennaista on, miten hyvin hallitsemme tämän taidon

Tiedätkö tunteen, kun olet ihastunut korviasi myöten, mutta sen ääneen sanominen hirvittää, koska pelkäät tulevasi torjutuksi? Tai tunteen, kun kannat sisälläsi painavaa hiljaisuutta, joka sinun tulisi sanoittaa ääneen, mutta pelkäät muiden reaktiota? Entä tunne, jossa tiedät jumahtaneesi väärään paikkaan, mutta et uskalla ottaa irtautuvia askelia, koska tulevaisuus tuntuu epävarmalta?

Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi oleellisimmista ihmistaidoista. Se on pitkälti opeteltavissa oleva, mutta vaatii kykyä sietää. Sietäminen ei ole koskaan helppoa. Päinvastoin, sen äärellä on houkutus ajautua erilaisten riippuvuuksien syliin. Jos vasaralla iskee sormeen, riittää usein laastari. Mikäli sisintä riivaa ja kalvaa, tarvitaan avuksi pullo, sätkä, shoppailua, Netflix-maraton, podcasteja, pakonomaista treenaamista, seksiä, kirjojen ahmimista… Mitä tahansa, mikä huuhtoo epämiellyttävät tunteet mukanaan.

Salakavalasti opetamme tämän jo lapsillemme. Kun elämä potkii, ostamme tikkarin tai pleikkarin. Viemme nassukat elokuviin, sitä ennen tietysti syömään roskaruokaa. Rasvalla, sokerilla ja epilepsiakohtausta edistävillä piirroselokuvilla on pettymystä pois työntävä vaikutus. Mitä tahansa, kunhan oma hellanlettas piristyy.

Elämältä ei tule suojautua, se kannattaa opetella kohtaamaan

Onnellisuutta ei voi saavuttaa siten, että pyrkii poistamaan elämästään kaikki epämiellyttäviä tunteita synnyttävät asiat. Se ei synny sillä, että suojaa itsensä kaikilta rahtuakaan triggeröiviltä tilanteilta tai ihmisiltä. Siivoamalla somekanavasi, et saavuta pitkäkestoista tyyneyttä. Välttämällä ihmisten ilmoille menemistä, nakerrat omaa hyvinvointiasi, jonka oleellinen osa on yhteys toisiin ihmisiin.

Onnellisuutta ei rakenneta suojelemalla, sen enempää lapsiamme kuin itseämmekään, elämältä. Sen sijaan, onnellisuus mahdollistuu, mikäli pystyt sietämään ulkopuolelta tulevia ärsykkeitä ja siten viemään niiltä negatiivisia tunteita boostaavan voiman.

Tämä ei mahdollistu, mikäli istut turvallisen kuplan sisällä, jonne mikään hankaluus ei pääse. Epämiellyttävien tunteiden kohtaaminen tapahtuu siitä tilasta käsin, missä tulevaisuus herättää epätietoisuutta ja joskus jopa pelkoa, mutta jonka pohjalla lepää silti luottamus siihen, että elämä kantaa.

Onnekkaimmat meistä ovat oppineet sen jo lapsena, kun olemme saaneet vapauden leikkiä, kohdata muita lapsia, kokea elämän normaaleja vastoinkäymisiä ja niistä kumpuavia ikäviä tuntemuksia ilman, että kukaan on kiiruhtanut viemään niitä meiltä pois.

Epämiellyttäviä tunteita ei kohdata kädet nyrkissä vaan haarniska avoinna

Entä jos luottamusta ei ole päässyt syntymään? Mitä jos tulevaisuus ei tunnu vähääkään vertaa turvalliselta, etkä usko selviytyväsi?

Moni vastaavassa tilanteessa oleva puristaa kädet nyrkkiin ja kohtaa elämän kovan kuoren alta käsin. Ei ainakaan pääse kukaan satuttamaan. Paradoksaalisesti satutamme samalla itse itseämme, sillä kuoren läpi emme suojaudu ympäristöltä vaan pakenemme sitä. Otamme taka-askeleita juuri siitä yhteydestä, joka on elintärkeä oman hyvinvointimme kannalta.

Yksi useimpien riippuvuuksien näkyvimmistä haitoista on se, että alamme eristää itseämme toisista ihmisistä. Se tapahtuu usein salakavalasti, jopa itseltämme huomaamatta, mutta silti syvästi sisimmässämme häveten.

Mutta kun häpeän tuo julki, sen ote hellittää. Samalla samankaltaisuutemme paljastuu, jonka myötä yksityisestä tulee yhteistä.

Opettele kertomaan, miltä sinusta ihan oikeasti tuntuu

Mikäli elämä tuntuu turvattomalta ja epämiellyttävät tunteet jyräävät sinut kerta toisensa jälkeen alleen, opettele kertomaan avoimesti, miltä sinusta tuntuu ja mitä sisimmässäsi jyllää. Useimmilla meistä löytyy läheisiä ihmisiä, joille voimme uskoutua. Haastan sinua tutkimaan itseäsi sen osalta, oletko todella rehellinen siinä, mitä elämästäsi ja tunteistasi kerrot. Suojeletko mahdollisesti toisia ihmisiä tai itseäsi suodattamalla totuutta?

On myös ihmisiä, jotka eivät koe elämässään tarpeeksi läheisiä ihmissuhteita. Tällaisissa tapahtuksissa rohkaisen lähestymään ketä tahansa puolituttuakin, mikäli hän tuntuu sinulle luontevalta. Olemme tavattoman sinnikkäitä välttämään sitä, että kertoisimme epämiellyttävistä tunteistamme toisille ihmisille, koska pelkäämme kuormittavamme heitä. Samaan hengenvetoon koemme suurta etuoikeutta, mikäli joku lähestyy juuri meitä keventääkseen omaa taakkaansa.

Yhtä lailla, kun jatkuva pettymysten välttäminen ei opeta lapsille kykyä kohdata elämän koko kirjoa, sitä ei myöskään mahdollista aikuisen ihmisen elämältä piilottelu. Epämiellyttävien tunteiden sietäminen lähtee kohtaamisesta. Siitä, että et valitse aina helpointa ja vaivattominta, vaan uskallat altistua myös sille, mikä ei vielä avaudu sinulle, mutta jonka kohtaamisen tiedät olevan ratkaisevaa siinä, että oma kokemuksesi elämästä voi kukoistaa.

 

Uskallusta ja vertaistukea omien pelkojen tunnistamiseen ja käsittelyyn löydät Harri-Pekan kirjasta Tunne pelkosi – Vapaudu elämään. Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.