Kannamme kukin mukanamme monenmoista kuormaa, joka uhkaa toisinaan vääntää henkisen selkärankamme korkkiruuviksi.
Tämä on meidän ihmisten yksinoikeus. Tiettäväksi yksikään toinen eläinlaji ei sullo kokemuksiaan pääkoppaan ja hämmennä niitä vuosikausia menettäen mielenrauhansa, pahimmillaan jopa terveytensä.
Kun kohtaamme itsemme, haluamme usein ratkaista arvoituksen ja löytää vastauksia, joiden myötä uskomme taakan keventyvän. Kunhan vain saan kaiken käsiteltyä auki: isäsuhteen, äitisuhteen, edelliset suhteet, nykyisen suhteen, unelmieni suhteen, maailman palamisen, elämän tarkoituksen, jne.
Sitten voimme sanoa olevamme valmiita.
Monesti opetetaan, että pelot ja niistä kumpuavat haasteet täytyy ratkaista ajattelun ja tekemisen kautta. Pohtia kysymyksiä ja etsiä niihin vastauksia.
Ehkä joskus niinkin.
On kuitenkin olemassa myös muita reittejä. Ei pois sulkevia vaan ennemmin tukevia.
Ympäristö ja ihmiset ympärillämme
Olemme saumaton osa ympäristöämme sekä ympärillämme olevia ihmisiä. Kuulumme yhteen, kasvamme yhdessä.
Etenkin meillä suomalaisilla on käsittämätön etuoikeus: pääsemme käytännössä mistä vain kohtuullisella vaivalla metsän siimekseen. Voimme mennä luontoon, kävellä havupuiden varjoon tai laskeutua veteen, ja kuunnella, mitä se meille haluaa kertoa. Sekä ympäröivä luonto että ennen kaikkea oma luontomme.
Molemmat pääsevät ääneen usein vasta hiljaisuuden laskeutuessa.
Voimme myös etsiä heitä, kenen seurassa meidän on turvallista olla, ja valita tulla nähdyksi ja kuulluksi taakkamme kanssa. Yleensä seurauksena on kuorman keventyminen kun huomaamme, ettemme ole yksin.
Voimme päästää jostain irti.
”Mielestäni ei ole olemassa parempaa menetelmää nykyhetkessä pysymiseen kuin päästä pois päästä ja siirtyä aistien maailmaan.”
Anthony de Mellon sitaatti kirjasta Sadhana – Tie Jumalan luo kiteyttää paljon.
Kärsimys on aina mennyttä tai tulevaa
Kun hahmotamme kuormaamme ja tarkkailemme sen aiheuttamaa kipua ja kärsimystä, huomaamme, että se kumpuaa lähes poikkeuksetta joko jostain tapahtuneesta tai skenaariosta, että jotain tulee tapahtumaan. Menneestä tai tulevasta.
Paradoksaalisesti olemassa olevassa hetkessä ei useinkaan ole mitään hätää.
Voin hengittää ja olla siinä.
Harva meistä omaa kuitenkaan sen kaltaista zeniläisyyttä, että pystyisi alvariinsa pyhittämään elämänsä olemassa olevalle hetkelle. Moiseen pyrkimykseen ei kannata hirttäytyä.
Ei liene silti pahitteeksi, jos rahtusen useammin sopisimme itsemme kanssa siitä, mitkä maailman murheet meidän on kohdattava juuri tänään ja mitkä voimme jättää jollekin toiselle päivälle.
Pätee yhtälailla niin työtehtäviin kuin myös sielullisiin pohdintoihin.
Ei ole syytä pelätä maailman kaatumista päivänä, jolloin huomaat seisovasi tukevasti pystyssä.
Et ole erillinen muista, eivätkä ole pelkosikaan
Kuormittaviin tunteisiin ja pelkoihin liittyy usein saumattomasti häpeä. Ajatus siitä, että olen erilainen ja jotenkin epäkelpo. Jos oma päänsisäinen maailma tuntuu vialliselta, sitä harvemmin haluaa raottaa ulospäin. Lääkkeeksi löytyy rooleja ja riippuvuuksia, jotka toimivat huopana musertavalle ja salassa pysyvälle tunteelle.
Eihän kukaan muu toimi näin. Ei kenelläkään muulla ole tällaista kuormaa tai tällaista kipua.
Kyllä, olet uniikki yksilö. Samalla lukemattomat ihmiset ympärilläsi tietävät mistä puhut, jos kuvailisit heille tuntojasi ja kokemuksiasi. Jaamme häkellyttävän määrän samankaltaisuutta. Mikäli valitsemme pysyä erillään muista, tämä ihme jää helposti huomaamatta.
Mieti tilannetta, jossa sinulle entuudestaan etäinen ihminen lähestyisi ja haluaisi uskoutua sinulle itselleen tärkeästä luottamuksellisesta asiasta. Mitä ilmeisemmin selkärankasi suoristuisi ja kuuntelisit herkällä korvalla. Luultavasti kokisit suureksi kunniaksi sen, että henkilö valitsee luottaa juuri sinuun. Haluaisit olla luottamuksen arvoinen.
Vaikka näin päin tilanne tuntuu itsestään selvältä, toisinpäin ajattelemme, etteivät muut ole kiinnostuneita omasta kivustamme ja huolistamme. Emme halua kuormittaa heitä, joten valitsemme pysyä vaiti.
Omista peloista ja häpeästä puhuminen luotettavan ihmisen kanssa on juurikin kuin raottaisi kokispullon korkkia. Se purkaa lempeästi sitä painetta, joka kuormasi painosta sisällesi on jumiutunut.
Ja kun yksityisen tuo julki, se muuttuu yhteiseksi.
Nykyihmisen eliniänodote on jossain 79-85 -ikävuoden välillä. Siinä ajassa ei ratkaista kaikkia ihmiselon varrelta tarttuneita pulmia.
Mitä sellaista kannat mukanasi, josta voisit päästää tänään irti?
Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.
