Oletko joskus kuunnellut toista, täysin keskittyen 15 minuuttia ilman kommentteja, kysymyksiä tai välipuheita, tai jopa ilman eleitä?
Vuosia sitten, aloitettuani opinnot elämäntaidon valmentajaksi kouluttajamme Marika Borg antoi meille ensimmäisenä päivänä juuri tuon tehtävän. Saimme ainoastaan kuunnella ja hymyillä, kun tuo toinen, vielä lähes tuntematon, kertoi itselleen tärkeästä asiasta varttitunnin.
Muistan hyvin sen wau-tunteen, mikä valtasi minut. Olin rakastunut tuntemattomaan ihmiseen varttitunnissa. Tunsin suurta ihailua ja lämpöä häntä kohtaan. Huomasin olevani syvästi kiinnostunut hänestä ja hänelle tärkeistä asioista.
Jos vieraan ihmisen kanssa voi kokea noin suurta läheisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, niin mitähän me tunsimmekaan samassa tehtävässä jo valmiiksi meille tärkeän ihmisen kanssa?
Aito, läsnäoleva kuunteleminen on varmin tapa saada yhteys toiseen ihmiseen. Kuuntelemalla osoitamme, että toinen on tärkeä. Jokainen meistä toivoo, että joku olisi oikeasti kiinnostunut meistä. Jokainen meistä tietää, miten hyvältä tuntuu, kun kokee tulevansa kuulluksi ja nähdyksi. Se on kuin vettä kuihtuneelle kukalle.
Todellinen kuunteleminen vaatii kuitenkin oman mielemme hiljentymisen. Jos keskustellessamme mielemme on pään sisällä äänessä muodostaen jo omaa näkökulmaa, pohtien seuraavaa kommenttia, kysymystä tai vasta-argumenttia tai valittaen tylsää aihetta, niin kuulemme ainoastaan itsemme ja egomme kiihkeän, arvostelevan tai narisevan äänen.
Emme silloin ole yhteydessä edes aitoon itseemme saatikka toiseen ihmiseen.
Vasta kun mielemme hiljenee, kytkeydymme aitoon ja todelliseen minuuteemme. Ja vasta kun löydämme yhteyden itseemme, voimme löytää sen toiseen. Lämmin ja läheinen yhteys toiseen ihmiseen ei tapahdu egon, mielen tai ajatusten tasolla. Sen voi kokea ainoastaan todellisen minuutemme hiljaisuudessa, rauhassa ja rakkaudessa. Kuuntelemalla sydämellä, kuten Pikku Prinssi kehottaa.
Anna lahjaksi toiselle aitoa kuuntelemista
Anna lahjaksi toiselle 15 minuuttia aitoa kuuntelemista. Päätä pysähtyä kuuntelemaan ja ohjaa koko tarkkaavaisuutesi ja huomiosi siihen, mitä läheisesi sinulle kertoo. Hengitä rauhassa syvään. Ja vain kuuntele, katso silmiin ja hymyile. Antaudu aistimaan ja kuulemaan sydämelläsi hänen sisintään.
Jos mielesi täyttyy kommenteista, vasta-argumenteista ja perusteluista, anna noiden ajatustesi lipua pois yhtä helposti, kuin ne mieleen tulivat. Hengitä syvään ja palaa takaisin kuuntelemaan.
Jos ystäväsi puhetulva meinaa tyrehtyä, voit välillä voit kannustaa toista jatkamaan ”Kerro lisää!” tai ”Mitä sitten tapahtui?” tai ”Mitä siitä ajattelit?” –tyylisillä kommenteilla.
Kuuntele hyväksyvästi, myötätuntoisesti ja arvostavasti ikään kuin tehtäväsi olisi oppia tuntemaan hänet mahdollisimman hyvin. Pidä tavoitteenasi ymmärtää aidosti, mitä läheisesi ajattelee tai miltä hänestä tuntuu.
- Mitä hän oikeasti ajattelee käsillä olevasta asiasta?
- Mitä hän tuntee tai miten hän näkee tilanteen?
- Miksi hän kertoo juuri tuosta asiasta?
- Mitä se hänelle merkitsee?
- Mitkä asiat tai arvot ovat hänelle tärkeitä?
Tiedosta, miten hyvältä tuntuu olla hyväksyvästi ja täysin läsnä toiselle ihmiselle. Ikään kuin nähdä hänet uusin silmin, kaiken arkisen sälän takaa. Nähdä, kuka hän oikeasti on kiinnostuksen kohteineen ja unelmineen. Huomata, miten kaunis hän pohjimmiltaan on. Ja miten mielenkiintoinen maailma on hänen sisällään.
Kuunnellessamme sydämellämme emme kuule pelkästään sanoja. Pystymme kuulemaan läheisemme sanojen takaa koko ihmisenä olemisen herkkyyden ja haavoittuvuuden, pelot, surut ja epävarmuudet. Rakkauden ja hyväksynnän tarpeen. Ja yhtä lailla vahvan toivon ja syvän luottamuksen elämään. Ilon ja riemun. Halun hyvään ja kauniiseen.
Kun kuuntelemme sydämellä, jossain syvällä tiedämme myös itsessämme virtaavan saman herkkyyden, haavoittuvuuden ja kauneuden. Ja siinä se on, lämmin, myötäelävä yhteys toiseen ihmiseen.
Lisää aiheesta voit lukea kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen
Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ
