Kateus, vertailu ja kilpailu toimivat pitkälti kimpassa ja usein suorittamisen seuralaisina. Ne ilmenevät aina suhteessa muihin, haluna saada itselle se hyvä, mikä on, tai minkä luulemme jollain toisella olevan. Jos emme ole kyseisten tuntemusten kanssa varovaisia, edessämme avautuu loppumaton suo, sillä asiassa kuin asiassa löytyy aina jostain joku itseämme parempi.
Kateuden, vertailun ja kilpailun kohdalla kyse on egon tekosista. Ego mittaa hyvyyttämme omilla mittareillaan eivätkä mittaustulokset ole sille koskaan riittävän hyviä.
Kateus on helppo tunnistaa, mutta vaikea myöntää edes itselleen, saati sitten muille, sehän on noloa. Salattuna ja nurkkaan työnnettynä se kuitenkin muuttuu ajan kanssa helposti omaa hyvinvointia kalvavaksi katkeruudeksi, mikä voi ilmetä esimerkiksi muiden jatkuvana kritisoimisena ja pahimmillaan jopa väheksymisenä ja lyttäämisenä. Ego yrittää uskotella meidän olevan sitten lytättyjen rinnalla itse erinomaisia.
Kuten muidenkin hankalien tunteiden äärelle, voi myös kateuden, vertailun ja kilpailuhenkisyyden äärelle asettua hyväksyvästi ja uteliaasti kysymään:
Mitä kerrottavaa kyseisillä tunteilla on minulle?
Minkälaisissa tilanteissa ne nousevat mieleeni?
Voisivatko ne kertoa tyytymättömyydestä jotain elämäni osa-aluetta kohtaan?
Mitä vaille olen kenties jäänyt tai jään?
Mitä kaipaan elämääni?
Kateus on inhimillinen ja terve tunne silloin, kun sen kääntää vilpittömäksi ihailuksi, opiksi ja innoittajaksi omalle matkalleen, tukemaan omaa kasvua ja omien unelmien toteutumista.
Kateuden jonkun muun menestystä ja onnistumisia kohtaan voi korvata myönteisillä ajatuksilla lukuisista omista mahdollisuuksista. Kun joku toinen on onnistunut, niin kyllä minäkin voin onnistua. Toisen menestys ei ole itseltä pois ja sen voi hyödyntää itselleen motivaatioksi – hyvänlaiseksi potkuksi.
Korvaavia ajatuksia voi harjoittaa parhaiten
Keskittymällä kateuden, vertailun ja kilpailun sijaan omaan kehitykseensä.
Keskittymällä hyvään, jota haluaa elämäänsä.
Ryhtymällä tekoihin, jotka palvelevat omia unelmia.
Tekemällä omalla tavallaan omana itsenään.
Pysähtymällä aika ajoin ihastelemaan ja ihmettelemään omaa kasvuaan. Myös kiittämään itseään.
Pienenkin kasvun huomaaminen tuo suurta iloa ja vie puhdin egon mittausoperaatioilta. Huomaaminen ja siitä iloitseminen motivoi jatkamaan eteenpäin.
Egon puheiden korvaamisesta myönteisimmillä ja kasvun asennetta edistävillä puheilla voit lukea lisää
kirjastani. Tilaa se täältä.
