Meissä on kaikki mahdollinen rakkaus ja voima ja syli itsellemme. Koen, että emotionaalinen kypsyminen ja erillistyminen on siitä tietoiseksi tulemista. Ja se tapahtuu niin, että oppii kuulemaan, tuntemaan ja kannattelemaan tunteitaan itse. Ihanassa tapauksessa tämän voisi oppia varhaisissa vaiheissaan: on ok tuntea mitä tunnen; olen rakas ja turvassa, ja saan tarvita mitä tarvitsen. Se tapahtuu turvallisten aikuisten hyväksyvällä suhteella tunteisiimme; on ok olla vihainen, pettynyt, innoissaan, suruissaan tai peloissaan. Silloin oppii, että omat sisäisyyden liikkeet eli tunteet ja niiden alla olevat tarpeet ovat sallittuja ja tärkeitä. Oppii rauhoittumaan ja uskomaan, että tunteet saavat tulla ja mennä.
Moni meistä ei ole saanut tällaista tunnepeilausta varhaisissa vaiheissamme – koska meillä on niin syvää kollektiivista, vielä purkamatonta tunnetraumaa sotien ajoilta psyykessämme. Ei ole ollut tilaa ja turvaa tuntea vaan on täytynyt selviytyä hengissä. Nyt turvaa ja hyvinvointia alkaa olla riittävästi, jotta voimme pikku hiljaa alkaa luopua uskomuksista, etteivät pojat itke, että viha on sama asia kuin räyhääminen, että huonommuuden oloon liittyvät ajatukset omasta huonoudesta olisivat totta, että ilosta seuraa itkua.
Jos tunnepeilausta ei ole kasvuvaiheissa ollut, tunteitaan oppii pakenemaan ja pelkäämään ja etsimään syliä tunteilleen ja täyttymystä tarpeilleen kaikkialta muualta paitsi itsestään. Korjaava kokemus on sitä, että syliä saa saada, jotta nähdyksi tulemattomat tunteet pääsevät turvassa kehiin, ja kypsyminen / erillistyminen puolestaan on sitä, että oppii uudelleenvanhemmoimaan itseään – siis juurikin rakkaudelliseksi syliksi itselleen. Ja oikeastaan vain tämä eheyttää läheisriippuvuutta / rakkaudellistaa myös ihmissuhteemme. Silloin oppii tuntemaan tunteensa, eikä niitä tarvitse enää paeta ja pelätä. Tunteet kertovat AINA siitä mitä tarvitsemme, mikä tekisi hyvää – ja siksi yhteys omiin tunteisiin on olennaisin hyvinvoinnin taito. Muuten ei voi lakata suorittamasta, miellyttämästä, toimimasta syyllisyydestä käsin ja itseään vastaan, pienentämästä itseään ja törmäämästä samoihin seiniin ja jumeihin ihmissuhteissaan ja muussa elämässään.
Plus miten megaihanaa ja juurikin sydänvoimauttavaa on hiffata, että ei ku hei! Mä pystynkin olemaan tämän suruni tai pelkoni tai minkä hyvänsä kanssa – ja jeesata itseäni (myös apua pyytämällä jos tarvitsen). Koska tunteet ovat vain tunteita. Niin on helpompaa alkaa oikeasti kokea, kun sisäinen turva alkaa vahvistua. Silloin ei enää tyystin samaistu fiilareihinsa, eikä varsinkaan ajatuksiin joita tunteet tuottavat – ja toisinpäin.
Kun oppii tunnistamaan tunteiden alla olevat tarpeet, pikemminkin EI halua tunteistaan äkkiä eroon tai rysäyttää niitä toisen päälle – koska alkaa saada koppia tunteen sisältämästä energiasta. Jokainen tunne sisältää olennaisen, hyvinvointia tukevan viestin psyykeltä. Tätä on tunnetaitojen oppiminen eli läheisriippuvuudesta eheytyminen.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
