Rajojen ilmaisu herättää usein pelkoa ja syyllisyyttä – Samalla se on yksi tärkeimpiä ihmissuhdetaitoja

Rajojen ilmaisu herättää usein pelkoa ja syyllisyyttä. Se on toki ihan tuttua minullekin.

Raja taidot ovat mielestäni yksi tärkeimpiä asioita läheisriippuvuudesta toipumisen tiellä ja samalla tämä teema jos mikä herättää haastavia tunteita ja ajatuksia. 

”Mitä jos toinen suuttuu?”

”Mitä jos olenkin itse vaan liian vaativa?”

”Päättyykö suhde kokonaan?”

”Miten tähän reagoidaan?”

Kaikki nämä kelat ovat hyvin inhimillisiä ja tyypillisiä, eikä ihme, sillä raja keskustelut usein tekevät suhteen todellisen tilan hyvin näkyväksi. Vaikka raja keskustelut voivat nostaa vaikeita tunteita esiin, kyllä näille keskusteluille täytyisi voida olla tilaa kunnioittavassa hengessä.

Syyllistäminen, mitätöiminen eikä häpäisy kuulu jatkuvana hyvään vuorovaikutukseen. Saattaa itseasiassa olla niin, että olemme usein rajattomuudella yrittäneet kontrolloida alitajuisesti sitä, ettei jokin oma pelkomme toteutuisi (Esim. pelko toisen reaktioista tai konfliktista). Ja näin rajattomuus kääntyy itseä vastaan. 

Me voimme vaikuttaa siihen miten ja milloin ilmaisemme rajamme, mutta toisen reaktioon emme voi vaikuttaa. Tämän hyväksyminen on usein jonkinlainen edellytys sille, että ehkä viimein uskallamme rajan ilmaista. 

Ja samalla on tärkeä hyväksyä, että toisen reaktio SAA herättää itsessä juuri niitä tunteita ja ajatuksia, mitä se herättää. Jos toinen suuttuu ja esim. mitätöi, se todellakin saa tuntua kurjalta! Tärkeää on kuitenkin se, että tiedät itse miksi näitä rajoja tarvitaan, mitä varten ne ovat tärkeät ja vaikka toinen reagoisi tavalla joka tuntuu vaikealta, voit silti hyväksyä itsesi ja rajan tarpeellisuuden. Siihen ei tarvita uhoamista tai mesomista.

On hyvä muistaa, että rajojen avulla emme voi muuttaa toisen käytöstä, vaan enemmänkin laittaa sille seurauksia. Ja tietysti lähtökohtaisesti toivoisi, että vuorovaikutus olisi siten turvallista, että asioista voisi sopia yhdessä, ja inhimillisistä erehdyksistä ja kämmeistä (joita kaikille sattuu) taikka väärinkäsityksistä voitaisiin yhdessä keskustella rakentavasti.

Mitä pelkoja rajojen asettaminen sinussa ehkä herättää?

Miten sinun olisi hyvä suhtautua itseesi jotta uskallat keskustella rajoistakin?